KANTELUKantelussa kerrotaan Länsiväylän julkaisseen kolme eri lehtiartikkelia, joissa käsiteltiin kantelijan, siis Pro Nuottalahti-Nuottaniemi r.y. -nimisen yhdistyksen tavoitteita. Uutisessa 30.1.2002 kerrottiin rakenteilla olevasta Espoon rantaraitista ja yhdistyksen pyrkimyksistä muuttaa reitti kulkemaan rannan asemesta katuverkkoa pitkin. Asian käsittelyä jatkettiin pääkirjoituksessa 3.2.2002 ja puheenvuorokirjoituksessa 6.2.2002. Kantelun mukaan kaikissa jutuissa yhdistyksen tavoitteita on tietoisesti vääristelty. Yhdistyksen näkemyksiä on tuotu esille viittaamalla yhdistyksen nettisivuihin, ja sivuilta on jopa otettu lainauksia, joissa ajatukset on pilkottu ja lauseet on katkottu siten, että yhdistyksen tavoitteista on syntynyt vääriä mielikuvia. Näissä yhteyksissä yhdistykselle ei ole annettu samanaikaisesti mahdollisuutta kommentoida tai esittää omaa versiotaan asiasta. Yhdistyksen puheenjohtaja laati juttujen vuoksi vastineen, jota lehti ei kuitenkaan julkaissut perustellen päätöstään mm. sillä, että vastineessa ei mitenkään kommentoitu kritiikkiä, jota yhdistyksen suunnitelmia kohtaan oli esitetty. LEHDEN VASTAUSLänsiväylän päätoimittaja Janne Kaijärvi toteaa, että kantelussa ei ole mitenkään yksilöity, miten lehdessä olisi vääristelty yhdistyksen tavoitteita. Lehdessä 30.1. oli kolme asiaa koskenutta juttua, joista kahdessa aihetta käsiteltiin yhdistyksen näkökulmasta ja yhdistyksen puheenjohtajaa haastatellen. Puheenjohtaja luki ennen julkaisemista ne uutiset, joissa hänen näkemyksiään esiteltiin. Hän teki niihin joitakin muutosehdotuksia, joista ainakin osa toteutettiin. Pääkirjoitus 3.2. ja puheenvuorokirjoitus 6.2. olivat puolestaan normaalia yhteiskunnallista keskustelua. Niissä yhdistyksen tavoitteita arvosteltiin, mutta arvostelu ei ollut poikkeuksellisen kärkevää. Päätoimittaja Kaijärvi kertoo yhdistyksen puheenjohtaja tarjonneen lehdelle kirjoitusta, jossa asian käsittelyä jatkettiin. Puheenjohtaja ei kuitenkaan vedonnut vastineoikeuteen eikä puhunut vastineesta. Kirjoitus sinällään ei puolestaan täyttänyt vastineen vaatimuksia. Koska Länsiväylän kirjoittelu ei ylipäätään ollut synnyttänyt yhdistykselle vastineoikeutta, puheenjohtajan kirjoitusta käsiteltiin toimituksessa tavallisena mielipidekirjoituksena, ei vastineena. Länsiväylän toimitus suhtautui myönteisesti keskustelun jatkamiseen, mutta kehotti parantamaan juttua sellaiseksi, että sillä olisi jokin yhtymäkohta aiheen aikaisempaan käsittelyyn. RATKAISUAsian taustalla on Espoon rantaviivan valjastaminen asukkaiden käyttöön, ns. rantaraitin rakentaminen, jota koskevan yleissuunnitelman Espoon kaupunginhallitus hyväksyi kolme vuotta sitten. Lehdessä 30.1. Länsiväylä kertoi Pro Nuottalahti-Nuottaniemi -nimisen yhdistyksen, siis kantelijan, tekemästä asemakaavan muutoshakemuksesta, jossa esitetään, että puuttuvia rantaraitin osia ei rakennettaisi. Jutussa selostettiin sekä asukasyhdistyksen ajatuksia vastustavien että niitä puoltavien tahojen näkemyksiä. Yhdistyksen näkökulma tuotiin esille yhdistyksen puheenjohtajaa haastatellen. Oman, rantaraitin rakentamista puoltavan kantansa lehti toi esille pääkirjoituksessa 3.2., jonka otsikkona oli ”Ehjä rantaraitti on espoolaisten etu”. Kirjoituksen mukaan asukasyhdistyksen ”ehdotuksessa on käytetty roppakaupalla mielikuvitusta, joka on ulotettu niin pitkälle, että alueella sijaitseva voimalaitos pitäisi purkaa uuden hienon asuinalueen tieltä”. Puheenvuorokirjoituksessa 6.2.2002 nimellään esiintynyt yhdyskuntasuunnittelun emeritus-professori pohti puolestaan lunastusoikeutta ja siitä luopumisen seurauksia viitaten asukasyhdistyksen verkkosivuillaan esittämään näkemykseen pakkolunastamisen epäeettisyydestä. Kirjoituksen otsikkona oli ”Maankäyttö ja asukasyhdistyksen etiikka”. Kirjoituksensa lopussa professori totesi yhdistyksen tavoitteiden herättävän sivullisessa epäilyn siitä, että taustalla piileekin itsekkyyttä ja ahneutta. ”Itsekkyyttä siten, että halutaan estää suuren yleisön virkistysliikunta pitkin rantoja omien tonttien lähellä, ja ahneutta siinä mielessä, että asunnon ja rannan väliin sijoitetun kulkuväylän poistamisen arvellaan nostavan asunnosta saatavaa hintaa”. Hyvän journalistisen tavan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä.Neuvosto toteaa, että juttukokonaisuudessa 30.1. kuultiin kannanottoja puolesta ja vastaan kuitenkin niin, että painopiste oli yhdistyksen näkemyksiä tukevien ajatusten esittelyssä. Kantelijayhdistyksen puheenjohtajaa kuultiin haastateltavana jo jutun yhteydessä, eikä lehdellä ollut tarvetta kuulla häntä jälkeenpäin vastineen muodossa. Pääkirjoituksessa 3.2.2002 oli puolestaan kyse tavanomaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka ei sellaisenaan tuo vastineoikeutta. Keskustelua jatkettiin puheenvuorokirjoituksessa 6.2.2002, joka oli kannanotto yhdistyksen verkkosivuillaan julkaisemaan kirjoitukseen, jossa yhdistys oli todennut pakkolunastuksen olevan epäeettistä. Neuvoston mielestä puheenvuorokirjoitus oli luonteeltaan mielipidekirjoitus, jossa voidaan ottaa voimakkaastikin kantaa jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Kirjoituksessa ei viitattu erityisesti kehenkään yksittäiseen nimeltä mainittuun henkilöön, vaan arvostelu kohdistui yleisesti kantelijayhdistyksen yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämäkään kirjoitus ei edellyttänyt kantelijan samanaikaista kuulemista, eikä se tuonut kantelijalle vastineoikeutta. Tästä huolimatta lehti oli halukas jatkamaan keskustelua ja julkaisemaan kantelijan vastineeksi nimeämän kirjoituksen. Sellaisenaan sen julkaiseminen ei kuitenkaan olisi ollut tarkoituksenmukaista, koska siinä keskityttiin yhdistyksen toiminnan esittelyyn ottamatta lainkaan kantaa niihin kriittisiin kommentteihin, joita lehdessä oli esitetty yhdistyksen tavoitteista. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Länsiväylä ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu