3102/SL/02

Vapauttava

Sanomalehden kirja-arvioon sisältyneet ilmaisut edustivat normaalia kirjallisuuskritiikkiä. Niiden tarkoituksena ei ollut luonnehtia kirjailijaa henkilökohtaisesti vaan kuvata arvioijan näkemystä itse kirjasta ja sen tekijän kirjoittajankyvyistä. Vapauttava.

KANTELU Satakunnan Kansa julkaisi 21.1.2002 kirja-arvion kantelijan dekkarista. Kirja-arviossa kantelijaa kuvailtiin mm. ”kovan kundin maineessa olevaksi” ja ”kovapäiseksi”. Lisäksi arvioija katsoi, että kantelija ”ei kuitenkaan puhtaasti kirjoittajan taidoiltaan ole oikea henkilö” tehtävään. Kantelijan mielestä arvioijan pitäisi tyytyä arvioimaan työn tulosta, ei kirjailijan henkilöä tai henkilökohtaisia kykyjä. Kantelija kertoo pyytäneensä jo syksyllä 1999 Satakunnan Kansan päätoimittajaa antamaan kantelijan kirjojen arviointitehtävän jollekin toiselle toimittajalle. Pyynnöllä ei ole ollut vaikutusta. LEHDEN VASTAUSSatakunnan Kansan vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan toimittaja on arvioinut kantelijan kirjoja normaalin kirjallisuuskritiikin tapaan. Lisäksi hän on pystynyt arvioimaan kantelijan kehitystä kirjailijana. Arvion tehneen toimittajan mukaan kantelija ei ole vielä yltänyt syvemmän henkilökuvauksen tasolle, vaikka kantelija onkin selkeästi kehittynyt. Päätoimittaja Jokinen toteaa, että lukijan kannalta on aina antoisaa, kun kriitikko on perehtynyt kirjailijan koko tuotantoon. Kirjailijan kehityksen ja kirjoittajanlaadun kuvaaminen on oleellinen osa hyvää kirjallisuuskritiikkiä. Lisäksi päätoimittaja Jokinen muistuttaa, että jokainen kirjoja julkaiseva henkilö altistuu myös sille mahdollisuudelle, että kritiikit eivät ole pelkästään kiittäviä. RATKAISUSatakunnan Kansan julkaisema kirja-arvio sisälsi mm. seuraavat näkemykset: ”Kovan kundin maineessa oleva Wexi Korhonen yrittää kolmannella Kari Salo -dekkarilla lunastaa paikkaansa vakavasti otettavana rikoskirjailijana … Niin kovapäinen ei Korhonenkaan ole, ettei hän olisi jo jotakin oppinut … Korhonen ei kuitenkaan puhtaasti kirjoittajan taidoiltaan ole oikea henkilö luomaan aineksista sitä syvyyttä, jota kaivataan jonkinsorttisen äksönin vastapainoksi, jotta kirjasta syntyisi itsensä kunnialla kantava teos.”Neuvoston mielestä kirja-arvioon sisältyneet ilmaisut edustivat normaalia kirjallisuuskritiikkiä. Niiden tarkoituksena ei ollut luonnehtia kantelijaa henkilökohtaisesti vaan kuvata arvioijan näkemystä itse kirjasta ja sen tekijän kirjoittajankyvyistä. Voimakas ja subjektiivinen kritiikki on kirja-arvioissa hyväksyttävää siksi, että kirja-arviot edustavat laatijansa henkilökohtaista näkemystä arvioitavana olevasta teoksesta ja sen tekijästä. Tämä lähtökohta on myös lukijoiden tiedossa. Arvostelun luonteeseen kuuluvat kriittisetkin ilmaisut, eikä niiden yleensä voida katsoa kohdistuvan teoksen laatijaan henkilökohtaisesti. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.