3091/SL/02

Vapauttava

Ilmaisjakelulehti oli testannut kahden alle 18-vuotiaan nuoren avustuksella, myydäänkö paikkakunnan liikkeissä alkoholia alaikäisille. Myöhemmin yksi kauppiaista väitti toisen lehden yleisönosastolla, että testin tehneen lehden päätoimittaja oli syyllistynyt rikokseen yllyttäessään alaikäisiä ostamaan alkoholia. Kirjoituksessa ei arvioitu syyllisyyskysymyksiä sinänsä, vaan keskityttiin arvostelemaan päätoimittajan työskentelymenetelmiä. Kirjoitus julkaistiin kirjoittajansa nimellä varustettuna ja sen kohteena oli päätoimittaja, jonka pitää asemansa vuoksi sietää kovaakin työskentelytapoihin kohdistuvaa arvostelua. Vastineoikeuden käyttäminen olisi ollut luontevin ja tarkoituksenmukaisin tapa vastata esitettyyn kritiikkiin. Vapauttava.

KANTELULänsi-Savo julkaisi 17.1.2002 yleisönosastollaan kirjoituksen, jossa Citymarket-kauppias arvosteli paikallisen ilmaisjakelulehden toimintaa. Kyseinen ilmaisjakelulehti oli testannut, myydäänkö paikkakunnan liikkeissä alkoholia alaikäisille, ja julkaissut testissä kiinni jääneiden kauppojen nimet. Kirjoituksessaan Citymarket-kauppias totesi, että ”toimittaja voisi sen sijaan ehkä itse katsoa peiliin, kun usuttaa alaikäiset rikkomaan lakia, ja siinä samassa syyllistyy itsekin tietoisesti rikokseen eli yllyttämiseen laittomaan tekoon. Päätoimittaja Kauppisen olisi syytä tietää, että vastaavasta rikoksesta on aiemmin langetettu yllyttäjälle oikeuden tuomio”. Kantelija pyytää neuvostoa tutkimaan, onko Länsi-Savo rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaistessaan kirjoituksen, jossa päätoimittaja nimetään syylliseksi rikokseen, vaikka asiassa ei ole ollut vireillä minkäänlaista oikeusprosessia.LEHDEN VASTAUSLänsi-Savon päätoimittaja Kari Juutilainen toteaa kauppiaan kirjoituksen olleen jatkoa aiheesta käydylle uutisoinnille ja keskustelulle eri tiedotusvälineissä. Siihen sisältynyt ilmaisjakelulehden päätoimittajaan kohdistunut väite oli raju. Se kuitenkin sallittiin, koska kauppias esiintyi omalla nimellään ja toisaalta siksi, että väitteessä mainittu ”rikokseen syyllistyminen” oli jutuntekotavasta johtuen jo valmiiksi julkinen asia. Ilmaisjakelulehden päätoimittaja oli jo itse siteerannut pääkirjoituksessaan kyseisen kauppiaan aikaisemmin esittämää näkemystä, jonka mukaan ”on kyseenalaista usuttaa nuoria ihmisiä rikkomaan lakia”. Kirjoituksessaan päätoimittaja ei kiistänyt näkemystä, vaan totesi median voivan käyttää tietojen hankinnassa ”niin sanottuja poikkeuksellisia keinoja”. Päätoimittaja Juutilainen toteaa, että alle 18-vuotiaalle alkoholin hallussapito on rangaistava teko. Yllyttämisestä mihin tahansa lainvastaiseen tekoon yllyttäjää rangaistaan kuten tekijää. Julkisesta tekotavasta johtuen mielipidekirjoituksessa voitiin em. perustein kertoa kyseisen päätoimittajan syyllistyneen rikokseen. Kirjoituksessa mainitulle päätoimittajalle syntyi tietenkin oikeus vastineeseen, jota hän ei kuitenkaan ole tarjonnut lehdelle. RATKAISUMikkelissä ilmestyvä ilmaisjakelulehti oli testannut kahden alle 18-vuotiaan nuoren avustuksella, myydäänkö paikkakunnan liikkeissä olutta ja siideriä alaikäisille. Lehti teki testin perusteella jutun, jossa se julkaisi sekä alkoholia alaikäisille myyneiden että myynnistä kieltäytyneiden liikkeiden nimet. Myöhemmin lehden päätoimittaja perusteli ostokoetta pääkirjoituksessaan. Tämän jälkeen paikallinen Citymarket-kauppias kirjoitti toiseen lehteen, siis Länsi-Savoon, kantelun aiheuttaneen yleisönosastokirjoituksen, jossa hän arvosteli testin suorittaneen lehden toimintaa väittäen lehden päätoimittajan syyllistyneen rikokseen yllyttäessään alaikäisiä ostamaan alkoholia.Hyvän journalistisen tavan mukaan kenestäkään ei saa esittää perättömiä, maineeseen tai kunniaan kohdistuvia väitteitä. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä. Syyllisyyteen ei puolestaan pidä ottaa ennalta kantaa eikä ennakoida tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja. Yleisönosastokirjoituksissa tulee kuitenkin voida mahdollisimman vapaasti esittää mielipiteitä erilaisista asioista ja myös arvostelua julkisessa tehtävässä olevien henkilöiden toiminnasta. Erityisesti silloin kun esitetään nimettyyn tai tunnistettavissa olevaan henkilöön kohdistuvaa arvostelua tai tyytymättömyyttä, on suositeltavaa, että kirjoittaja esiintyy omalla nimellään ja että kirjoituksessa selvästi tuodaan esille arvostelun perusteet.Sekä alkoholin luvaton hallussapito että alaikäisten nuorten yllyttäminen alkoholin hankkimiseen ovat rangaistavaksi säädettyjä lainvastaisia tekoja, siis rikoksia. Niin tekijän kuin yllyttäjänkin voidaan yleiskielessä sanoa syyllistyneen rikokseen, vaikka kumpaakaan ei olisi tuomittu. Nämä seikat huomioon ottaen neuvosto katsoo, että kauppiaan mielipidekirjoituksessaan esittämä näkemys rikokseen syyllistymisestä ei ollut perusteeton. Kirjoituksessa ei arvioitu syyllisyyskysymyksiä sinänsä, vaan keskityttiin arvostelemaan päätoimittajan työskentelymenetelmiä. Siitä tuli myös selvästi esille, minkälaiseen rikokseen kauppias katsoi päätoimittajan syyllistyneen poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä käyttäessään ja mihin päätoimittaja oli toiminnallaan pyrkinyt. Kirjoitus julkaistiin kirjoittajansa nimellä varustettuna ja sen kohteena oli päätoimittaja, jonka pitää asemansa vuoksi sietää kovaakin työskentelytapoihin kohdistuvaa arvostelua. Tässä tapauksessa arvostelu oli erittäin voimakasta, mutta liittyi julkisuudessakin käsiteltyyn tapahtumaketjuun eikä tuonut esiin uusia väitteitä. Päätoimittaja oli itsekin lehdessään kertonut menettelystään, jonka hän tiesi lainvastaiseksi. Vastineoikeuden käyttäminen olisi neuvoston mielestä ollut luontevin ja tarkoituksenmukaisin tapa vastata esitettyyn kritiikkiin.Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Länsi-Savo ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.