KANTELU Helsingin Sanomat julkaisi 16.11.2001 uutisen, jossa kerrottiin monimurtaja Nordican ja jäänmurtaja Otson viisivuotisremonttien kustannuksista. Jutun otsikkona oli ”Merenkulkulaitokselle tuli miljoonalasku murtajahuolloista / Nordican ja Otson huollosta ei käyty kunnon tarjouskilpailua”. Kirjoituksen mukaan murtajien viisivuotisremonttien kustannukset karkasivat laitoksen käsistä tavalla, joka johti laitoksen sisäiseen tarkastukseen.Kantelijan, Otson päällikön, kertoman mukaan hankintasopimuksen hinta oli alkuperäisen hankintasopimuksen mukainen. Tarpeellisia lisäkorjauksia koskeneet työt tilattiin erikseen, ja myös ne tehtiin asianmukaisesti ja sovittuun hintaan. Otson telakointi Tallinnassa maksoi puolet siitä mitä Nordican telakointi suomalaisella telakalla, eikä Otson telakoinnissa ole ilmennyt hinnan ja laadun suhteen mitään epäselvää. Tästä huolimatta uutisessa annetaan ymmärtää, että Otson telakoinnin kustannukset olisi ylitetty. Sisäisen tarkastuksen muistiossa otetaan puolestaan kantaa vain tarjousmenettelyn virheeseen, siis myöhästyneen tarjouksen hyväksymiseen, mutta ei todeta, että ”kustannukset olisivat karanneet käsistä” tai että ”aluksen kunnostusta ei olisi tehty hankintasäännösten edellyttämällä tavalla”, kuten uutisessa väitetään. Kantelija moittii myös lahjustutkintaa koskevaa taustakirjoitusta, joka ei hänen mielestään lainkaan liity alusten telakointiin.Kirjoituksessa mainitaan nimeltä kolme henkilöä. Ainoa Otson telakoinnin ”väärinkäytösten” yhteydessä mainittu henkilö on Otson päällikkö, siis kantelija. Uutisen kirjoittanut toimittaja on kertonut kantelijalle olettaneensa, että laivan päällikkö vastaa aluksen telakointiin liittyvistä asioista. Kantelijan mielestä toimittajan olisi pitänyt tarkistaa kantelijan asema ”miljoonalaskujen” aiheuttamisessa ennen hänen nimensä mainitsemista epämääräisellä tavalla kielteisessä yhteydessä. Kantelija kertoo, että hänen tehtäviinsä ei kuulu telakointia koskevien sopimusten tekeminen, eikä hän vastaa tarjouskilpailun mahdollista virheistä. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa vastauksessaan, että lehdellä ja toimittajalla oli lähteinä käytössään useita hyvin kriittisiä selvityksiä. Niistä ilmenee, että esimerkiksi Nordican telakoinnissa ylitettiin myös merenkulkulaitosta valvovan kauppa- ja teollisuusministeriön hintakatto, tarjousten saapumispäivämääriä ei merkitty ylös ja pöytäkirjatkin tehtiin vasta puolen vuoden kuluttua, mikä on määräysten vastaista. Päätoimittaja Virkkunen toteaa olevan selvää, että telakoinnin yhteydessä paljastuu sellaisiakin korjauksia vaativia vikoja, joista ei etukäteen ole tietoa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että loppulasku kaksinkertaistui verrattuna alkuperäiseen tarjoukseen, joka siis otettiin käsittelyyn tarjouskilpailun jo päätyttyä. Nimien mainitseminen uutisessa oli luonnollista, jotta lukija voi arvioida, olivatko telakan tarkastajat päteviä arvioimaan telakan. Kun uutinen oli julkaistu, Merenkulkulaitoksen osastopäällikkö Markku Mylly lähetti vastineen, joka julkaistiin.RATKAISUKantelun kohteena olevassa uutisessa kerrottiin monimurtaja Nordican ja jäänmurtaja Otson viisivuotisremonttien kustannuksista, jotka kirjoituksen mukaan ylittyivät tavalla, joka johti laitoksen sisäiseen tarkastukseen. Sisäisen tarkastuksen arvio oli jutun mukaan tyly: ”kunnostusta ei tehty hankintasäännösten edellyttämällä tavalla, myöhästynyttä tarjousta ei olisi pitänyt ottaa vastaan eikä hyväksyä, hankinnan valmistelijat eivät noudattaneet annettuja ohjeita”. Jutussa Otson päällikön, siis kantelijan, kerrottiin vierailleen yhdessä konepäällikön ja konetarkastajan kanssa Tallinnan telakalla, minkä jälkeen telakka täsmensi tarjoustaan. Aihetta taustoitettiin kertomalla monimurtajien vuokraukseen liittyvästä lahjustutkinnasta. Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että voimakkaan arvostelun kohteeksi joutuneen nimetyn henkilön näkemykset esitetään mahdollisuuksien mukaan jo samassa yhteydessä. Virheellinen tieto on puolestaan oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa. Neuvoston mielestä jutun arvostelu kohdistui korjaus- ja huoltotöiden kustannuksiin ja säädösten noudattamatta jättämiseen, ei niinkään Otson päällikön toimintaan. Kritiikki oli institutionaalista, eikä kantelija joutunut sillä tavalla arvostelun kohteeksi, että häntä olisi pitänyt kuulla samassa yhteydessä. Kirjoitus saattoi antaa harhaanjohtavan kuvan jäänmurtaja Otson viisivuotisremonttia koskeneen tarjouksen ja loppulaskun välisestä erosta, mutta asian todellinen laita tuli selvästi esille merenkulkulaitoksen osastopäällikön laatimasta vastineesta, jonka lehti julkaisi viivytyksettä. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu