3055/SL/01

Vapauttava

Sanomalehti haastatteli kantelijaa ja luovutti jutun julkaistavaksi myös konsernin toisessa lehdessä kantelijaa tästä informoimatta. Neuvoston mielestä kantelijan haastattelun julkaiseminen toisessa lehdessä ei tässä tapauksessa loukannut kantelijan asemaa haastateltavana. Vapauttava äänin 7 – 1.

KANTELU Keski-Uusimaa julkaisi 30.9.2001 kirjoituksen, jossa kerrottiin kantelijan toiminnasta Tallinnassa heitteille jätettyjen koirien hyväksi. Kirjoituksessa haastateltiin paitsi kantelijaa myös eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaa, jonka mielestä yksittäisten eläinten kuljettaminen pois kurjista oloista ei ratkaise vielä mitään, vaan perusongelma on muualla. Puheenjohtajan mukaan on ”uhkarohkeaa tuoda Suomen vakaaseen tautitilanteeseen koiria tarhasta, jossa esiintyy säännöllisesti muun muassa parvo-virusta”. Jutun valmistuttua toimittaja luki sen kantelijalle puhelimessa juuri ennen painoon menoa. Kantelijan kertoman mukaan hän ilmoitti toimittajalle, että puheenjohtajan esittämät väitteet ovat perättömiä. Lisäksi kantelija vaati juttuun lisättäväksi omana kommenttinaan sen, että kyseinen eläinsuojeluyhdistys ei ole käyttänyt Tallinnalaista koiratarhaa varten keräämiään rahoja tarhan auttamiseen. Toimittajan lupaamaa lisäystä ei juttuun kuitenkaan tehty. Vastineen lehti sen sijaan julkaisi. Se menetti kuitenkin merkityksensä, koska vastineen aiheuttanut juttu julkaistiin myös toisessa lehdessä, Hyvinkään Sanomissa, jolle juttu oli lähetetty Keski-Uusimaa -lehdestä. Kantelijalle ei oltu missään vaiheessa kerrottu, että juttu julkaistaisiin toisessakin lehdessä. LEHDEN VASTAUSKeski-Uusimaan päätoimittaja Eero Lehtinen kertoo idean juttuun tulleen kantelijalta, joka tarjosi lehdelle juttua kadonneesta koirasta. Kantelijan haastattelussa esittämät mielipiteet ja yhdistyksen toiminta olivat niin erikoisia, että toimittaja päätti uutisjournalismiin kuuluvan käytännön mukaisesti haastatella myös Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaa. Juttu luettiin ennen sen julkaisemista kantelijalle, joka vaati siihen lisättäväksi yhden kommentin. Siinä ei kuitenkaan ollut kyse ”vastineesta” mihinkään jutussa jo olleeseen. Kantelijalle toimittaja kertoi harkitsevansa kommentin laittamista juttuun, mutta ei luvannut sitä. Jutun ilmestymisen jälkeen kantelija laati siihen liittyvä kirjoituksen, jonka lehti julkaisi yleisönosastolla 2.10.2001. Vastauksessaan päätoimittaja Lehtinen kertoo laajasti myös Keski-Uusimaan ja Hyvinkään Sanomien välisestä yhteistyöstä ja juttuvaihdosta, josta on tullut vakiintunut käytäntö. Nyt puheena olevassa tapauksessa toimittaja ei kuitenkaan tiennyt, että hänen tekemänsä paikallinen juttu julkaistaan myös Hyvinkään painoksessa, joten hän ei tästä mahdollisuudesta haastateltavaa myöskään erikseen muistuttanut. Se, että juttu julkaistiin Keski-Uusimaan lisäksi Hyvinkään Sanomissa, ei päätoimittaja Lehtisen mukaan loukannut kantelijaa. Myös Hyvinkään Sanomat julkaisi kantelijan laatiman kirjoituksen.RATKAISUKeski-Uusimaan kirjoituksessa haastateltiin kantelijaa ja eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaa, joka suhtautui kriittisesti kantelijan toimintaan heitteille jätettyjen koirien hyväksi. Kirjoitus luettiin ennen sen julkaisemista kantelijalle, joka oli vaatinut juttuun lisättäväksi omana kommenttinaan eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan liittyneen asian. Juttu julkaistiin myöhemmin myös konsernin toisessa lehdessä, Hyvinkään Sanomissa. Tätä kantelijalle ei kerrottu.Neuvoston mielestä Keski-Uusimaan jutusta ilmeni selvästi, että kantelijan toimintaa koskeneissa lausunnoissa oli kyse eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan omista näkemyksistä. Toimittajalla ei ollut velvollisuutta tehdä juttuun kantelijan vaatimaa lisäystä, koska haastateltava voi korjata vain omiin lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu. Neuvoston mielestä kantelijan haastattelun julkaiseminen toisessa lehdessä ei tässä tapauksessa loukannut kantelijan asemaa haastateltavana. Kyse oli saman konsernin lehdistä, ja haastattelu julkaistiin niissä samanlaisena ja samanlaisessa yhteydessä. Neuvosto haluaa kuitenkin korostaa, että haastateltavan on Journalistin ohjeiden mukaisesti saatava etukäteen tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Mikäli tämä ei ole haastattelua tehtäessä tiedossa, haastateltavaa on informoitava myös siitä. Lisäksi haastattelun tehneen toimituksen velvollisuutena on huolehtia siitä, että mahdolliset oikaisut ja vastineet välitetään kaikkiin niihin lehtiin, joissa haastattelu on julkaistu. Nyt Keski-Uusimaa oli julkaissut kantelijan vastineeksi tarkoittaman kirjoituksen sellaisenaan ja välittänyt sen myös Hyvinkään Sanomiin, joka sekin julkaisi kirjoituksen. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keski-Uusimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ilkka Vänttisen eriävä mielipide:Journalistin ohjeiden mukaan ”haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään”. Kyse on haastateltavan subjektiivisesta oikeudesta. Sen epäämistä ei voi tulkita tyyliin ”ei loukannut haastateltavaa”, sillä kyse on myös subjektiivisista tuntemuksista. Ei ole kohtuutonta, jos toimittaja olisi sanonut, että haastattelua voidaan käyttää myös Hyvinkään Uutisissa. Menettelyllä ei olisi luovutettu journalistista päätösvaltaa eikä muutenkaan vaarannettu journalistista riippumattomuutta. Mielestäni on kyse periaatteellisesti merkittävästä asiasta.