KANTELU Taloussanomat julkaisi 21.9.2001 päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän kolumnin, jossa käsiteltiin kantelijan kirjaa ”Neitsytsaarten salaisuus”. Kolumnin otsikkona oli ”Talousjournalismin rappio”. Sen mukaan kantelija ”on määrätietoisesti ja tarkoituksella rikkonut toimittamisen eettisiä periaatteita tiedonhankinnassa ja haastateltavien kohtelussa saadakseen itselleen rahaa ja mainetta. Lisäksi hän on käyttänyt tiedotusvälineitä kostonsa välikappaleina”. Kantelija pitää kolumnia vahvana henkilöön kohdistuvana hyökkäyksenä, jossa kyseenalaistettiin sekä kantelijan tarkoitusperä että hänen toimintansa motiivit. Kantelun mukaan päätoimittaja Pietilä käsitteli kirjassa olleita kantelijan omaa toimintaa kuvaavia jaksoja yksinomaan faktana, vaikka kirja on kaunokirjallisella otteella laadittu kuvaus erään journalistin eräästä juttuhankkeesta. Se sisältää sepitteellisiä, dramatisoituja ja faktoihin perustuvia jaksoja. Sepitteelliset ja dramatisoidut osuudet kohdistuvat kirjan päähenkilön toiminnan kuvaamiseen. Päätoimittaja Pietilä on paitsi tulkinnut väärin kirjan luonteen myös vääristellyt sen sisältöä tarkoituksenmukaisilla siteerauksilla. Lisäksi Pietilän kirjoitus sisälsi lukuisia vakavia asiaväitteitä, jotka ovat perättömiä.Lehti julkaisi kantelijan vastineen 26.9.2001 siten, että siihen oli liitetty päätoimittajan kommentti. Kantelijan mielestä se vähätteli hänen vastinettaan kyseenalaistamalla edelleen kantelijan journalistisia periaatteita ja motiiveja. Verkkosivuilla julkaistua vastinetta lehti oli puolestaan lyhentänyt siten, että sen sisällöstä oli jätetty pois vastineen olennaisin sisältö eli se, että kantelija totesi päätoimittajan väitteiden olevan perättömiä. Lisäksi vastineen otsikko oli muutettu kantelijan kanssa puhelimessa sovitusta otsikosta. LEHDEN VASTAUSTaloussanomien vastaavan päätoimittajan Antti-Pekka Pietilän mukaan hänen kirjoituksensa oli paitsi henkilökohtainen näkemys kantelijan kirjasta myös kannanotto tutkivan talousjournalismin edellyttämästä objektiivisuusvaatimuksesta. Pietilän käsitys on, ettei kantelija ollut kyennyt tätä periaatetta noudattamaan tutkimuksissaan. Pietilä toteaa, että kirjassa ei missään mainita sen olevan fiktiivinen teos. Se esiteltiin tiedotusvälineille totuuteen pohjautuvana teoksena, joka on tutkimusmatka pankkiskandaaliin Suomen lähihistorian osana. Kolumnissa lainattiin suoraan kantelijan kirjan tekstiä ja kerrottiin, mihin yhteyksiin ne liittyvät. Samalla osoitettiin yksityiskohtaisesti, minkälaisin motiivein ja toimintatavoin kantelija kertoo hankkineensa tietoja. Vastineen kommentissa toistettiin ainoastaan kolumnissa esitetyt asiat. Lisäksi jälkikirjoituksessa arveltiin, että Neitsytsaarten aiheesta julkaistuissa lehtikirjoituksissa on myös sekoitettu faktat ja fiktiot. Tämä on täysin perusteltu epäilys, sillä kirjassa esitetyt tiedonhankintamenetelmät antavat siihen täydet perusteet. Vastineen julkaiseminen lyhennettynä Taloussanomien verkkoliitteessä johtui teknisistä ongelmista.JATKOKIRJEENVAIHTOKommentissaan lehden vastaukseen kantelija viittaa päätoimittaja Pietilän väitteisiin hänen motiiveistaan ja toteaa, etteivät journalistin ohjeet koske toimittajien motiiveja, asennetta tai otetta. Näiden perusteella ei ole kantelijan mielestä oikeutettua väittää, että kirjoittaja olisi määrätietoisesti ja tarkoituksellisesti rikkonut toimittamisen eettisiä sääntöjä. Erityisen raskauttavana kantelija pitää sitä, että päätoimittaja Pietilä on kirjoituksessaan siteerannut hänen kirjaansa tavalla, joka on olennaisesti muuttanut alkuperäistä merkitystä. Kantelija kertoo kustantajan markkinoineen hänen kirjaansa mainoslauseella: talousrikosromaani pankkikriisistä. Kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden ero ei ole vain lauseiden totuusarvossa, vaan myös tyylissä. Kantelijan mielestä kirja-arvon laatijan tehtävänä on varmistua arvostelemansa kirjan luonteesta. Vastineen kommenttia kantelija pitää sellaisena, joka uhkaa koko vastinekäytäntöä. Siinä ei ainoastaan yritetty heikentää vastineen uskottavuutta, vaan kommentti laajensi riidanalaisen aiheen aluetta. Lisäksi Pietilän kommentti sisälsi kantelijan mielestä viitteen siitä, että hän olisi syyllistynyt rikolliseen toimintaan eli kunnianloukkaukseen. Vastineen lyhentämisestä kantelija toteaa, että monet Taloussanomien lukijat seuraavat yksinomaan verkkoversiota. He ovat voineet tutustua kokonaisuudessaan Pietilän kirja-arvioon, mutta eivät ole saaneet lukea kantelijan kommenttia, jossa hän toteaa arviossa esitetyt väitteet perättömiksi. Kantelijan mielestä on otettava huomioon myös se, että verkkoversioon tallennetut artikkelit ja niihin liittyvät vastineet ovat helpommin saatavilla kuin lehden vanhat numerot. Taloussanomien vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä pitää kantelijan lisäväitteitä subjektiivisena todisteluna ja tuomionjakamisena omassa asiassa. Pietilä katsoo tarpeettomaksi ja asian ratkaisemisen kannalta epäolennaiseksi sen, onko kantelijan kirjaa mahdollisesti markkinoitu talousrikosromaanina tai mitä määreitä kirjalle on annettu sen ilmestymisen ja Pietilän tekemän arvion jälkeen. Kuten kirjasta käy selvästi ilmi, mitään talousrikosta ei ole tapahtunut eikä kantelijakaan ole voinut sitä osoittaa sen enempää faktoihin kuin fiktioihinkaan perustuen. RATKAISUKantelun kohteena olevassa päätoimittajan kolumnissa käsiteltiin kantelijan kirjaa ”Neitsytsaarten salaisuus”. Kirja-arvosteluissa, jollaiseksi tämä kolumni on lähinnä luokiteltavissa, on hyväksytty voimakas ja subjektiivinen kritiikki, koska kirja-arvostelut edustavat laatijansa henkilökohtaista näkemystä arvioitavana olevasta teoksesta. Kirjan tekijää ei kuitenkaan sovi halventaa. Nyt arvostelu ei juurikaan kohdistunut kirjaan vaan sen tekijään, johon päätoimittaja kohdisti kirjaan tukeutuen hyvin voimakasta arvostelua. Koska arvostelu kohdistui kirjan tekijään henkilönä, se synnytti kantelijalle vastineoikeuden. Neuvoston mielestä vastine olikin tässä tilanteessa luontevin ja suositeltava keino vastata arvosteluun ja korjata virheelliseksi katsottuja tietoja kirjan luonteesta.Vastine julkaistiin sekä lehdessä että sen verkkoversiossa. Verkossa siitä oli jäänyt pois kohta, jossa kantelija totesi päätoimittajan väitteiden olevan perättömiä. Lisäksi otsikkoa oli muutettu siitä, mitä kantelijan kanssa oli puhelimessa sovittu. Molemmat virheet johtuivat lehden mukaan teknisistä syistä. Neuvosto ei anna moitteita tässä asiassa, mutta korostaa, että vastineen verkkoversion julkaisemisessa on oltavan yhtä huolellinen kuin printtiversion julkaisemisessa.Lehdessä vastine julkaistiin sellaisenaan, mutta siihen oli liitetty päätoimittajan kommentti, jossa hän jatkoi kantelijan toimintatapojen arvostelua. Neuvosto ei pidä hyvän journalistisen tavan mukaisena, että vastinetta julkaistaessa siihen liitetään välittömiä jälkikirjoituksia tai -lausumia. Tämä koskee erityisesti vähätteleviä ja vastineen uskottavuuteen vaikuttavia huomautuksia. Nyt päätoimittajan kommentti sisälsi myös uutta kritiikkiä, minkä lisäksi siinä vihjattiin, että kantelija olisi syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Neuvoston mielestä päätoimittaja kommentoi kantelijan vastinetta hyvän journalistisen tavan vastaisesti. Tällä perusteella Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Taloussanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa, ja antaa sille huomautuksen.
Menu