KANTELU
Helsingin Sanomat julkaisi 8.8.2001 artikkelin, jossa kerrottiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkinnasta ja uhreille tarjotusta kriisiavusta. Etusivun vinkin otsikkona oli ”Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkitaan kirjavasti”. Vinkin mukaan ”oman lisänsä kirjavaan tilanteeseen tuovat omin päin toimivat auttajat, jotka eivät noudata alan yhteisesti sopimia eettisiä periaatteita”. Varsinainen artikkeli julkaistiin kaupunkisivuilla ja sen otsikkona oli ”Pedofiliaa vastustavan yhdistyksen toimina kummastuttaa Helsingissä / Muut puhelinauttajat ja poliisi pitävät yhdistyksen toimintaa epäeettisenä”. Artikkelin yhteydessä julkaistun ”Näkökulma” -jutun otsikkona oli ”Tarkoitus ei pyhitä keinoja”. Siinä puhelinauttajille kerrotaan, että he eivät voi ottaa itselleen terapeutin tai rikostutkijan roolia.
Kirjoituksista kannelleen Vastuullinen Vapaus ry:n mielestä artikkeli oli yhdistyksen toiminnanjohtajaa henkilökohtaisesti loukkaava, minkä lisäksi se oli vahingollinen myös hyväksikäytetyille ja muille seksuaalirikosten uhreille. Kantelun mukaan toiminnanjohtaja ei saanut tietää, mistä haastattelussa oli kyse, koska toimittaja ei kertonut hänelle jutun otsikkoa. Edelleen kantelija epäilee, että toimittaja äänitti haastattelun. Kantelija kieltää perivänsä neuvoista maksua. Se olisi hänen mukaansa mahdotonta sekä teknisesti että eettisesti. Haastattelutilanteessa hän puhui työnohjaajana toimimisesta saamistaan palkoista, jotka eivät hänestä kuulu toimittajille. Kantelija lähetti 10.8.2001 lehteen vastineen, jota lehti ei ole julkaissut. Vastauksessaan 13.8.01 lehti toteaa, että juttu ei synnyttänyt kantelijalle vastineoikeutta, minkä lisäksi kantelijan laatima vastine ei ollut julkaisukelpoinen.
LEHDEN VASTAUS
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan kirjoitus ei ole häpäisevä eikä mustamaalaava millään sellaisella tavalla, joka poikkeaisi tavanomaisen kriittisen journalismin käytännöistä. Yhteiskunnallisesti painavien asioiden kriittinen käsittelytapa ei tarkoita mustamaalausta. Päätoimittaja Virkkunen katsoo kirjoituksen olleen asiallinen ja kiihkoton kuvaus asetelmasta, jossa kantelija on toimintatapojensa vuoksi joutunut laajalti alalla toimivien asiantuntijoiden ja viranomaisten huolen ja arvostelun kohteeksi. Artikkelin kirjoittanut toimittaja teki haastattelutilanteessa täysin selväksi, että alan muut toimijat ovat arvostelleet Vastuullinen Vapaus ry:n toiminnanjohtajaa. Kantelijan väitteet siitä, ettei toimittaja haastattelutilanteessa tiennyt kirjoituksensa otsikkoa voidaan päätoimittaja Virkkusen mukaan jättää omaan arvoonsa samoin kuin kantelijan muut haastattelutilannetta koskevat huomautukset. Kantelijaa kuultiin kirjoitusta tehtäessä, ja hän oli voinut jo siinä yhteydessä vastata arvosteluun. Lisäksi hänen kanssaan keskusteltiin useaan otteeseen mahdollisesta vastineesta, mutta sen sisällöstä ei löytynyt yhteisymmärrystä. Kantelijan vastine sellaisenaan oli julkaisukelvoton.
RATKAISU
Helsingin Sanomien kirjoituksessa esitettiin voimakasta kritiikkiä pedofiliaa vastustavan yhdistyksen toimintatapoja kohtaan. Artikkelin mukaan muut puhelinlinjat ja poliisi paheksuvat mm. yhdistyksen toiminnanjohtajan tapaa periä avustaan rahaa. Lisäksi toiminnanjohtajan kerrottiin antavan ristiriitaisia tietoja mm. yhdistyksen toiminnan rahoituksesta. Jutussa haastatellun toiminnanjohtajan mukaan hän ei saanut etukäteen tietää, mistä haastattelussa oli kyse. Jutussa oli hänen kertomansa mukaan myös vääriä tietoja mm. Helsingin kaupungin avustuksesta ja kantelijan perimistä palkkioista. Kantelussa kiinnitetään huomiota lisäksi siihen, että toimittaja äänitti haastattelun, ja että lehti ei julkaissut kantelijan vastinetta.
Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että tiedot hankitaan avoimesti ja rehellisin keinoin. Haastateltavan on ennalta saatava tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumiaan on tarkoitus käyttää. Haastattelun luovuttaminen tarkistettavaksi on toimituksen harkinnassa. Tarkistamispyyntöön on syytä suostua aina kun se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua. Haastateltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu. Selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen.
Asiassa on tullut selvitetyksi, että kantelija on haastattelutilanteessa tiennyt, mitä aihetta juttu koskee ja missä lehdessä se julkaistaan. Toimittajalla ei ole aina velvollisuutta yksityiskohtaisempien tietojen antamiseen – riittää että haastateltavalle selvästi ilmaistaan, että hän on tekemisissä työtään tekevän journalistin kanssa. Nauhuri on puolestaan toimittajan muistiinpanoväline, eikä sen käytölle tarvitse erikseen pyytää lupaa. Toiminnanjohtaja sai tarkistaa jutusta ennen sen julkaisemista ne kohdat, joissa häntä siteerattiin. Hänen lausumiaan ei vääristelty, eikä artikkelissa ollut myöskään oikaisua vaatineita asiavirheitä.
Kanteluasiakirjoista ilmenee, että Helsingin kaupunki on tukenut Vastuullinen vapaus ry:n toimintaa vuosina 1998, 1999 ja 2000, mutta tänä vuonna hakemus hylättiin, koska se saapui myöhästyneensä. Muut kantelijan virheellisiksi väittämät tiedot perustuivat puolestaan sellaisiin lähteisiin, joita ei voida kumota pelkästään sillä, että kantelija ilmoittaa tiedot paikkansa pitämättömiksi. Arvostelu kohdistui kantelijan toimintaan kriisiapua antavan yhdistyksen toiminnanjohtajana, ja kantelija sai haastattelunsa yhteydessä vastata hänen toimintaansa koskeviin kysymyksiin. Omien mielipiteittensä vuoksi kantelijan pitää olla varautunut toimintansa kärjekkääseenkin arvosteluun. Näiden seikkojen vuoksi juttu ei tuonut kantelijalle vastineoikeutta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.