3028/YLE/01

Vapauttava

KANTELU Yleisradio esitti 3.5.2001 Silminnäkijä-ohjelman, jonka otsikkona oli ”Kiusanhenki työpaikalla”. Ohjelmassa esiintyi haastateltavana ”Paulaksi” kutsuttu naishenkilö, joka kantelun mukaan kertoi perättömiä ja loukkaavia väitteitä kantelijan päämiehestä. Hän on ”Paulan” entinen esimies, jota ”Paula” ohjelmassa syytti seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä työpaikalla. Tosiasiallisesti esimiehen on kerran katsottu taputtaneen sihteeriään olkapäälle. Tämä ilmenee mm. virkamieslautakunnan päätöksestä, jolla esimiehen saama varoitus on kumottu. Työpaikan suuruuden vuoksi sadat ulkopuoliset katsojat käsittivät ”Paulan” haastattelusta heti, keitä siinä tarkoitettiin. Kantelija oli ollut ohjelman esittämispäivänä yhteydessä TV2:n ajankohtaisohjelmien päällikköön Jyrki Richtiin pyytäen häntä tarkistamaan tiedot niistä tapahtumista, joista kyseinen naishenkilö tulisi haastattelussaan kertomaan. Mm. seikat, joiden vuoksi ”Paula” siirrettiin tosiin tehtäviin, olisivat ilmenneet asiakirjoista. Kantelun mukaan Richt kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta hänelle tarjottuja dokumentteja, eikä ”Paulan” haastatteluun ja sen asiantuntijakommentointiin tehty minkäänlaisia muutoksia. YLEISRADION VASTAUSTV2:n Ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt kertoo ohjelmassa tarkastellun työpaikkakiusaamista ja muuta työyhteisössä tapahtuvaa henkistä väkivaltaa. Ongelman yksi osa on sukupuolinen häirintä ja ahdistelu työpaikalla. Ohjelmassa tätä yhteiskunnallisesti merkittävää ja ajankohtaista teemaa käsiteltiin sekä inhimillisen kokemuksen että asiantuntijatietämyksen tasolla. Ohjelmassa esitettiin kolme hyvin henkilökohtaista kertomusta kiusaamistapauksista. Lisäksi kaksi alan asiantuntijaa, Työterveyslaitoksen psykologi ja työsuojelupiirin psykologi, kommentoivat kiusaamista yleisellä tasolla. Yksi henkilökohtaisista kertomuksista oli ”Paulan” tapaus, jota kantelu koskee. ”Paula” esiintyi muutetulla nimellä, ja häntä koskeva osuus toteutettiin niin, etteivät ”Paulan” henkilöllisyys ja työyhteisö tai tuolloinen esimies olleet sellaisen ulkopuolisen katsojan tunnistettavissa, joka tapausta ei entuudestaan tuntenut. Kuultuaan ”Paulan” kertomuksen ja keskusteltuaan hänen kanssaan sekä tutustuttuaan asiakirja-aineistoon ohjelmantekijät pitivät hänen kokemustaan sukupuolisesta häirinnästä uskottavana. Vastapuolen argumenttien käsittely olisi edellyttänyt entisen esimiehen omaa esiintymistä ohjelmassa, jolloin asiaan liittyneiden henkilöllisyys olisi paljastunut. Ohjelman fokuksena ei ollut kertomusten yksityiskohtien selvittely eri osapuolten kannalta, vaan kiusaamiskokemusten välittäminen subjektiivisella tasolla. Myös ohjelmassa asiantuntijana kuullun psykologin kommentit käsittelivät työpaikkakiusaamista ja sukupuolista häirintää yleensä, eikä hän näin ollen kommentoinut erityisesti juuri ”Paulan” tapausta. JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija toteaa, että YLE ei vastineessaan käsittele lainkaan sitä, miksi hänen tarjoamaansa aineistoa ei otettu millään tavalla huomioon ohjelmassa eikä sitä, miksi virkamieslautakunnan päätökselle ja sen perusteluille ei annettu merkitystä ohjelmassa. Lautakunnan päätös on lainvoimainen, eikä ”Paulan” haastattelussa ja ohjelmassa esitetty mitään, mitä ei ole jo esitetty lautakunnan ratkaisemassa tapauksessa. YLE:n vastineesta saa kantelijan mukaan sen käsityksen, että esimerkiksi virkamieslautakunnan päätös perusteluineen voidaan ohittaa jonkun asianosaisen subjektiivisten kokemusten nojalla. Se, että aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, ei kuitenkaan vapauta siitä, että aihetta tulee käsitellä todenperäisesti ja loukkaamatta ulkopuolisia. Ohjelmassa asiantuntijana kuullun psykologin kommentti liittyi suoraan sitä edeltävään ”Paulan” kertomukseen, minkä vuoksi katsoja koki sen asiantuntija-arvioksi ”Paulan” tapauksesta. TV2:n Ajankohtaisohjelmien päällikön Jyrki Richtin mukaan virkamieslautakunnan päätöstä ei ohjelmassa sinänsä sivuutettu, vaan päätöksen sisältö – ”Paulan” entisen esimiehen saaman varoituksen kumoaminen – kerrottiin. Virkamieslautakunta katsoi äänestyspäätöksessään, ettei ”Paulan” työnantaja esittänyt päätöksensä tueksi riittävästi sellaisia selvityksiä, joiden perusteella varoitus olisi voitu antaa. Esimerkiksi päätöksen keskeisenä perusteena pidetystä videonauhasta ei oltu tehty osapuolten yhteisesti oikeaksi toteamaa pöytäkirjaa. Virkamieslautakunnan päätös ei kuitenkaan kumoa sitä, että ”Paula” oli kokenut olleensa sukupuolisen häirinnän kohteena. Tätä kokemusta ohjelman tekijät pitivät haastattelujen, asiakirja- ja fakta-aineiston sekä em. videonauhan valossa niin uskottavana, että se voitiin kertoa ohjelmassa nimettömänä ja vailla mitään tunnistetietoja esimerkkinä yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä. Richtin mukaan psykologi Maarit Vartia kommentoi seksuaalista häirintää ja muuta työpaikkakiusaamista yleisellä tasolla. Kommentit oli leikattu yksittäisten tarinoiden lomaan täysin normaalilla ja tv-ohjelmissa varsin yleisellä tavalla. RATKAISUYleisradion Silminnäkijä-ohjelmassa käsiteltiin työpaikkakiusaamista hyvin subjektiivisella tasolla. Siinä kerrottiin, että työpaikkakiusaaminen on lisääntynyt ja että kiusattujen kertomaa usein epäillään. Tämän tueksi esitettiin kolme esimerkkiä, joista yhdessä peitenimellä ”Paula” esiintynyt nainen kertoi esimiehensä taholta kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä ja siitä, miten hän sai videoitua joitakin ahdistelutilanteita. Sen jälkeen, kun hallintojohtaja ja muu konsernijohto näki mainitun videonauhan, ”Paula” siirrettiin kertomansa mukaan toisiin tehtäviin ja hänen esimiehensä sai kirjallisen varoituksen, joka ”kylläkin sitten virkamieslautakunnassa meni nurin”. Spiikissään toimittaja puolestaan totesi, että ”esimies pyrki härskisti mustamaalaamaan ”Paulan” pärjäämisen niin työssä kuin yksityiselämässäänkin”. Joukkotiedotuksen keskeisiä tehtäviä on todenmukaisen ja yleiseltä kannalta merkityksellisen tiedon välittäminen. Yleisesti merkittäviä kysymyksiä on voitava käsitellä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee muidenkin elämään tai eri yhteisöjen toimintaan liittyviä seikkoja. Tällöin toimittajan on pidettävä erikseen huoli siitä, että kokonaiskuvan muodostamiseen tarvittavia olennaisia tietoja ei jää kertomatta. Nyt vakavat väitteet esitettiin kiistattomina tosiasioina, ja ”Paulan” esimies todettiin ohjelmassa syylliseksi sekä ”Paulan” ahdisteluun että mustamaalaamiseen. Myös toimittaja otti kantaa esimiehen syyllisyyteen tuomatta esille esimiehen kertomusta puoltavia seikkoja. Näin ollen ohjelma ei neuvoston mielestä kaikilta osin täyttänyt monipuolisen tiedonvälityksen vaatimusta.Kantelun mukaan ohjelmantekijät eivät edes pyrkineet tarkistamaan väitteiden todenperäisyyttä, vaikka kantelija oli tarjonnut ennen ohjelman esittämistä dokumentteja, joista asian kiistanalaisuus olisi tullut esille. Yleisradion vastauksesta tulee kuitenkin esille, että ohjelmantekijät olivat tutustuneet mm. virkamieslautakunnan päätökseen ja muuhun asiakirja-aineistoon ennen ohjelman esittämistä. Sen sijaan ohjelmassa ei kuultu väitteiden kohdetta, siis ”Paulan” esimiestä. Yleisradion mukaan samanaikaista kuulemista ei voitu toteuttaa, koska esimiehen argumenttien käsittely olisi edellyttänyt hänen omaa esiintymistään ohjelmassa, jolloin sekä ”Paulan” että hänen entisen esimiehensä henkilöllisyys olisi paljastunut. Neuvoston mielestä esimiehen näkökulman esille tuominen ei olisi edellyttänyt hänen esiintymistään ohjelmassa. Neuvostolle toimitettu aineisto ei sisältänyt sellaista materiaalia, joka olisi kiistattomasti osoittanut ”Paulan” kertomuksen todenperäisyyden. Tätä taustaa vasten ohjelman johtopäätökset olivat liian voimakkaita. Toisaalta ohjelmantekijöillä oli neuvoston mielestä riittävät perusteet pitää ”Paulan” kokemusta sukupuolisesta häirinnästä uskottavana. Koska ohjelmassa ei esitetty ”Paulasta” mitään sellaisia tunnistetietoja, joista hänen henkilöllisyytensä olisi paljastunut, neuvosto piti epätodennäköisenä, että hänen entisen esimiehenkään henkilöllisyys olisi paljastunut ohjelman perusteella. ”Paulan” tapaus oli vain osa koko ohjelmaa, joka käsitteli hyvin tärkeää ja yleisesti merkityksellistä asiaa, seksuaalista häirintää. Sitä koskeviin kiistoihin on lähes mahdotonta löytää täyttä näyttöä, eikä sellaista voida toimitustyössä edes edellyttää. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että asia ei anna aihetta enempiin toimiin.