KANTELU Iltalehti julkaisi 4.4.2001 artikkelin, jossa kerrottiin tunnetun viihdetaiteilijan pojan huumeongelmasta. Kantelijan, Hymy-lehden päätoimittajan, mukaan Iltalehden juttu oli suora poiminta samana päivänä ilmestyneessä Hymyssä julkaistusta jutusta, jonka otsikointiin liittyi näkyvä isku ”Yksinoikeudella Hymyssä!”. Iltalehden menettely antaa kantelijan mielestä aiheen puhua ”jutturosvouksesta”: hyvä tapa on saanut väistyä, ja samalla on säästetty kaikki työn tekemiseen liittyvät kustannukset, joten kyseessä on paisti houkutteleva myös halpa keino periaatteiden kustannuksella.Juttua myytiin Iltalehden lööpissä, jonka sitaatti oli kantelun mukaan otettu suoraan, lähdettä mainitsematta, Hymyn jutusta. Pääotsikon idea oli puolestaan otettu suoraan Hymyn kannen iskusta. Sekä Iltalehden lööppi että kansi-isku antavat sen kuvan, että kyse olisi ollut Iltalehden omasta jutusta. Varsinainen juttu toteutettiin siten, että Hymyn laajemmasta artikkelista on poimittu ”parhaat palat” käyttäen runsaasti Hymyssä haastatellun viihdetaiteilijan pojan sitaatteja. Artikkelista on yritetty tehdä ”oma juttu” maininnoilla ”kertoo tuoreessa Hymy-lehdessä” sekä lisäämällä juttuun muutama kappale taiteilijan Iltalehdessä olleesta vuoden takaisesta haastattelusta. Kantelijan mielestä tapa, jolla Iltalehti käytti hyväkseen Hymyn juttua, ylittää selkeästi hyvän tavan mukaisen toisen jutun lainaamisen ja on malliesimerkki toisen lehden (ja toimittajan) työn luvattomasta käytöstä. Se, että jutussa mainitaan lehden nimi lähteenä, ei riitä oikeuttamaan kyseisen kaltaista toimintaa. Kantelun mukaan Iltalehden toiminta loukkaa merkittävästi myös haastateltavan oikeusturvaa. Nyt kyse oli taiteilijan pojalle itselleen äärimmäisen henkilökohtaisesta asiasta, ja hän antoi haastattelun Hymylle, koska saattoi varmistua siitä, että artikkelissa asiat olivat kohdallaan ja oikein. Hän ei tarkoittanut haastatteluaan julkaistavaksi esimerkiksi Iltalehdessä ja vielä sillä tavalla ”parhaat palat” poimittuna, että hänen kertomansa kokonaisuus saattaa vääristyä. ILTALEHDEN VASTAUSIltalehden vastaava päätoimittaja Pekka Karhuvaara toteaa kaiken tiedonvälityksen länsimaissa perustuvan siihen, että uutinen ei ole kenenkään omaisuutta. Haastattelulausuntojen uutisoinnissa on niin ikään aina pidetty itsestäänselvyytenä, että ne saadaan siteerata sellaisenaan. Päätoimittaja Karhuvaaran mukaan viihdetaiteilijan lähipiiriin kuuluvan henkilön huumeongelman tuli julkisuuteen Iltalehden uutisoitua asiasta viime syksynä julkaisemalla kyseisen taiteilijan haastattelun. Hymy-lehden selvitettyä ”lähipiiriin kuuluvan” henkilöllisyyden se haastatteli taiteilijan poikaa, maksoi huomattavan haastattelupalkkion ja markkinoi numeroa taiteilijan pojan huumeongelmalla taiteilijalta itseltään lupaa kysymättä tai häntä siitä informoimatta. Hymy-lehti kertoi asiasta 3.4.2001 ilmestyneessä numerossa, jonka Iltalehtikin on em. päivänä lehtikioskista ostanut. Iltalehdessä on ollut jo vuosia tieto Hymy-lehden skuuppina pitämästä asiasta eli ”lähipiiriin kuuluvan” henkilöllisyydestä. Iltalehti ei ollut tätä kuitenkaan aikaisemmin uutisoinut, koska kumpikaan asianosaisista ei ole halunnut asialle julkisuutta. Nyt julkaistulle artikkelille Iltalehdellä oli taiteilijan suostumus. Hymy-lehti puolestaan mainittiin Iltalehden jutun lähteenä sekä ingressissä että neljästi itse artikkelissa. Uutisoinnin luvallisuutta pojan osalta ei estä Hymy-lehden mainitsema yksinoikeussopimus, koska sillä ei voi koskaan rajoittaa kolmannen oikeutta uutisointiin. JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija tähdentää, että Iltalehti ei maininnut lähdettä lööpissä eikä etusivulla luoden lukijoille näin mielikuvan, että kyse olisi Iltalehden omasta jutusta. Se, että lähde mainitaan muutaman kerran sisäsivulla, ei kantelijan mielestä oikeuta Iltalehden siteeraustapaa millään tavoin.Kantelijan mukaan Iltalehden jutussa ei ollut kysymys yleisestä uutisesta. Se mitä viihdetaiteilijan poika Hymyssä halusi kertoa huumehelvetistään, oli täydellisesti hänen yksityisyyden suojan alaista, eikä Iltalehti edes olisi voinut julkaista hänen kertomustaan ilman hänen lupaansa. Antaessaan haastattelun täysin yksityisistä asioistaan taiteilijan pojalla oli luonnollinen oikeus valita lehti, jossa se julkaistaan. Haastatteluun ei myöskään liittynyt mitään sellaista merkittävää yhteiskunnallista uutista, joka olisi kaventanut yksityisyyden suojaa ja tehnyt luvattoman lainaamisen yleisen edun takia jollakin tavalla oikeutetuksi. Anastamalla haastattelun keskeiset kohdat Hymystä Iltalehti loukkasi myös taiteilijan pojan oikeusturvaa. Iltalehden viittaus taiteilijan antamaan suostumukseen tai sen puuttumiseen tuntuu kantelijasta oudolta, koska taiteilijalla itsellään ei voi olla oikeutta antaa suostumusta täysi-ikäisen poikansa yksityisimpien asioiden julkaisemiseen. Iltalehden vastaava päätoimittaja Pekka Karhuvaara kertoo lehden pitäneen välttämättömänä kertoa, että sillä on ollut uutisoinnin edellyttämä suostumus viihdetaiteilijalta. Näin Iltalehti vältti samaistumisen Hymy-lehteen, joka päätoimittaja Karhuvaaran mukaan oli myynyt kohujuttunsa taiteilijan pojan haastatteluna ja käyttämällä taiteilijan valokuvia ja hänen julkisuuskuvaansa ilman tämän suostumusta. Taitelijan pojan suostumusta Iltalehti ei päätoimittaja Karhuvaaran mukaan tarvinnut, koska hänen yksityisyytensä tässä uutisvirrassa olleessa uutisessa päättyi Hymy-lehden tultua myyntipisteisiin.RATKAISUKantelun kohteena olevassa Iltalehden jutussa kerrottiin tunnetun viihdetaiteilijan pojan huumeongelmasta. Kirjoitus perustui olennaisilta osiltaan toisessa lehdessä, Hymyssä, julkaistuun haastatteluun. Siinä oli ollut kyse taiteilijan pojan omakohtaisesta kertomuksesta, joka sisälsi varsin henkilökohtaisia, yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita. Journalistin ohjeiden mukaan toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Otsikoilla, ingresseillä, kansi- ja kuvateksteillä, myyntijulisteilla ja muilla esittelyillä on puolestaan oltava sisällössä kate. Lisäksi haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Tiedotusvälineessä julkaistusta jutusta saa aina laatia laajankin referaatin, mutta sitä ei saa käyttää perusteettomasti hyväkseen. Plagiointia eli toisen työn käyttämistä omissa nimissä pidetään yleisesti paheksuttavana. Toisaalta journalismin vapaus edellyttää, että asiatietojen levittämistä ei rajoiteta millään tavalla. Sitä, mikä kerran on saatettu julkisuuteen, pitää voida julkisuudessa käsitellä kommentoida ja kehittää edelleen. Hyvän tavan mukaista lainausta tai referaattia ei siis voi kieltää.Neuvosto totesi Iltalehden jutun olleen lähes suora lainaus Hymy-lehdessä julkaistusta artikkelista. Se, että Iltalehti mainitsi Hymy-lehden juttunsa lähteenä artikkelissa ja sen ingressissä, ei neuvoston mielestä oikeuttanut Iltalehteä käyttämään toisen työtä hyväkseen mainitulla tavalla. Lisäksi lööpistä ja kansi-iskusta, joissa lähdemainintaa ei ollut lainkaan, syntyi harhaanjohtava kuva jutun alkuperästä. Iltalehden menettely oli neuvoston mielestä arveluttavaa myös viihdetaiteilijan pojan kannalta. Hän oli antanut haastattelun Hymy-lehdelle, eikä voinut varautua siihen, että hänen lausumansa julkaistaan sellaisenaan toisessa lehdessä. Näillä perusteilla neuvosto katsoo Iltalehden menettelyn olleen kokonaisuutena arvioituna hyvän journalistisen tavan vastaista ja antaa Iltalehdelle huomautuksen.
Menu