2997/SL/01

Vapauttava

KANTELUTurun Sanomien Extra-liitteessä julkaistiin 24.2.2001 artikkeli, jossa kerrottiin työpaikkahakemuksista. Jutun otsikkona oli ”Hyvä työhakemus on selkeä”. Juttuun viitattiin päälehden etusivulla otsikolla ”Näyttävä työhakemus ei takaa haastattelua”. Tämän vinkkijutun yhteydessä julkaistiin valokuva, jossa konsultti piti kädessään kantelijan valokuvalla varustettua työhakemusta.Kantelija kertoo henkilöstökonsultin ottaneen häneen yhteyttä Turun Sanomien Extra-liitteeseen tulevan työhakemuksia käsittelevän jutun vuoksi. Konsultti tiedusteli lupaa antaa kantelijan yhteystiedot lehden toimittajalle, joka oli halukas kuvaamaan kantelijan parin vuoden takaisen työpaikkahakemuksen lehtijuttuun. Kantelija antoi luvan yhteystietojen antamiseen. Jonkin ajan kuluttua kantelija sai puhelun Exrta-liitteen vastaavalta päätoimittajalta, joka kertoi toimituksen haluavan esimerkkinä esittää kantelijan työhakemuksen visuaalista ulkonäköä jutussa. Lisäksi päätoimittaja sanoi jutun olevan Extra-liitteessä. Kantelija antoi luvan hakemuksen kuvaamiseen korostaen, että ei muista mitä oli hakemukseen kirjoittanut ja toivoi, että se otetaan huomioon kuvattaessa. Tämän jälkeen kantelijaan otti yhteyttä juttua tekevä toimittaja, joka kyseli kantelijan tekemistä työpaikkahakemuksista. Keskustelun jälkeen toimittaja kiitti ”haastattelusta” ja puhelu päättyi. Jutun tiukan aikataulun ja kantelijan loman vuoksi hänellä ei ollut mahdollisuutta tutustua juttuun etukäteen. Kantelijan mukaan hänen työpaikkahakemuksensa sisältö on kuvasta luettavissa. Siitä näkyy kantelijan kotiosoite, salainen kotipuhelinnumero, miehen nimi, ammatti ja työpaikka sekä lasten nimet ja iät. Kuvatekstissä kerrotaan kantelijan hakemukseen viitaten, että hakijan työkokemus oli puutteellinen, joten kutsua haastatteluun ei tullut. Jutussa puolestaan kerrotaan, mihin työpaikkaan kantelija oli aikanaan hakenut ja miten hakuprosessissa oli käynyt. Tiedot toimittaja oli saanut konsultilta. Kantelun mukaan lehti on loukannut kantelijan ja hänen perheensä yksityiselämän suojaa. Lisäksi jutun tyyli oli kielteinen ja loukkaava. LEHDEN VASTAUSTurun Sanomien vastaava päätoimittaja Ari Valjakka kertoo kantelijan ottaneen Turun Sanomien Extraan yhteyttä saatuaan tietää, että toimitus etsii artikkelikokonaisuuteensa poikkeuksellisten työhakemusten tekijää. Toimitus selvensi kantelijalle, että juttukokonaisuus käsittelee työhakemuksia ja niiden tekemistä. Hänelle kerrottiin myös, että viikkoliite etsii haastatteluun linjasta poikkeavaa työnhakijaa. Kaikki artikkelissa olevat tiedot konsultin haastattelua lukuun ottamatta pohjautuvat kantelijan haastatteluun. Kantelija antoi luvan myös hakemuksensa kuvaamiseen konsulttiyhtiön tiloissa. Toimitus kuvaili valokuvan kantelijalle puhelimessa. Kuvassa näkyy hakemuksen suurikokoinen esittelyteksti, mutta kantelijan osoite tai puhelinnumero eivät ole kuvasta luettavissa.Haastattelun kuluessa kantelija ei tuonut esiin toiveitaan olla julkistamatta haun kohteena ollutta työpaikkaa tai hänen menestystään prosessissa. Toimitus koki nämä oleellisiksi tiedoiksi, kun artikkelikokonaisuus käsitteli nimenomaan erilaisia työhakemuksia ja työnantajien suhtautumista niihin. Kantelijaa ei painostettu haastatteluun, eikä häneltä evätty mahdollisuutta tarkistaa haastatteluaan. Toimitus noudatti myös kantelijan pyyntöä mainita tekstissä hänen nykyinen työpaikkansa sekä se, että hakemus on tehty noin kaksi vuotta sitten. Artikkelista oli jätetty pois kantelijan sitaatti, jossa hän analysoi syitä siihen, miksi hän ei saanut kyseistä työpaikkaa. Toimittajan kanssa käydyssä keskustelussa hän oli arvellut työkokemuksensa olleen riittämätön. Asiavirheitä kantelija ei ole jutusta pystynyt osoittamaan, eikä hän ole vaatinut oikaisua.RATKAISUJournalistin ohjeiden mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Yksityiselämään kuuluvia asioita saa kuitenkin julkistaa asianomaisen suostumuksella. Nyt kantelijan työpaikkahakemus julkaistiin jutun yhteydessä niin, että siitä oli luettavissa kantelijan ikä, miehen nimi ja ammatti sekä lasten nimet ja iät. Siitä ei kuitenkaan ilmennyt kantelussa mainittuja salaisia yhteystietoja eikä muitakaan kantelijalle haitallisia seikkoja. Valokuva kokonaisuudessaan toimi artikkelin yleiskuvituksena, ja kantelija oli itse antanut luvan hakemuksensa kuvaamiselle. Jutusta ilmeni, että kantelijan työkokemus ei riittänyt toimeen, johon kantelija oli hakenut. Kyse oli kantelijan yksityiselämään kuuluvasta asiasta, jota ei olisi pitänyt julkaista ilman kantelijan suostumusta. Lehden mukaan kantelija oli kuitenkin myös omassa haastattelussaan analysoinut syitä siihen, miksi hän ei saanut kyseistä työpaikkaa. Näin ollen lehdellä ei ollut syytä epäillä, että kantelija olisi halunnut kieltää tietojen julkaisemisen.Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Nyt kantelijalle oli kerrottu, että juttu julkaistaan Turun Sanomien Extra-liitteessä, mutta kantelijan osuus julkaistiinkin päälehdessä. Neuvosto katsoo Turun Sanomien ja sen Extra-liitteen olevan samaa lehteä, minkä lisäksi kantelijalle oli kerrottu, että juttukokonaisuus käsittelee työhakemuksia ja niiden tekemistä.Hyvän journalistisen tavan mukaan esittäytyminen journalistiksi riittää yleensä silloin, kun vastapuolella on lausuntojen antamiseen tottunut päätöksentekijä. Tottumattomalle ja pelisääntöjä tuntemattomalle haastateltavalle on syytä selvittää tarkemmin, mistä yhteydentotosta on kysymys. Neuvoston mielestä kantelija oli voinut varautua haastatteluun, koska hän oli itse antanut luvan yhteystietojen antamiseen lehden toimittajalle. Kanteluun ja lehden vastaukseen sisältyvään ristiriitaan siitä, kuka soitti kenelle, neuvosto ei ottanut kantaa, koska sillä ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.