KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 5.10.2000 artikkelin, jossa kerrottiin kouluavustajista ja lapsista, jotka heitä tarvitsevat. Jutun otsikkona oli ”Koulunkäyntiavustajien määrä tuplaantui viidessä vuodessa”. Viiteotsikkona oli ”Yhä useammat tarvitsevat avustajan tukemaan koulutyötä / Häiriintyneimmät tarvitsevat henkilökohtaisen vartijan”. Kainalojutussa haastateltiin lääninhallituksen sivistysosaston erikoissuunnittelijaa sekä opettajaa, joka esiintyi myös pääjutun yhteydessä julkaistussa valokuvassa. Kantelijan lapsi on yksi kouluavustajan saaneista oppilaista. Kantelun mukaan juttu tehtiin ilman äidin suostumusta kyseisen oppilaan luokassa. Äiti katsoo koulun antaneen lapsensa tiedot toimittajalle, joka käytti niitä jutussaan kertoen mm. oppilaan terapiasta ja syömisongelmasta. Lapsi, joka on alle 10-vuotias, on tunnistettu jutusta, ja äiti kertoo jutun aiheuttaneen lapselleen haittaa mm. kiusaamisena. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan artikkelin tarkoituksena oli kiinnittää huomiota koulunkäyntiavustajien määrän ja merkityksen kasvuun koulutyössä. Kirjoituksen tekemisestä sovittiin kaupungin koulutoimen johdon kanssa. Lähtökohtana oli se, ettei koulua nimetä kirjoituksessa. Opettaja, joka esiintyy kirjoituksen yhteydessä julkaistussa valokuvassa, ei anna pääjutussa lausuntoja omalla nimellään, jotta koulu ei paljastu. Kirjoitusten valmistumisen jälkeen ne lähetettiin vielä luettavaksi kyseiselle opettajalle, joka näytti ne myös koulun rehtorille. Pääjuttuun tehtiin vielä heidän toivomustensa mukaisia muutoksia. Kirjoituksista ei käy selville kantelijan lapsi, joka ei esiinny myöskään julkaistussa valokuvassa. Lehdellä ei ole voinut olla tietoa, kuinka monta syömishäiriöistä koululaista kyseisessä koulussa on, joten lehti ei myöskään ole voinut loukata tai vahingoittaa kantelijan lasta.RATKAISUYksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Suojattavaan yksityiselämään kuuluvina asioina Julkisen sanan neuvosto on pitänyt mm. sairauksia ja lapsen käyttäytymistä. Helsingin Sanomien artikkeli ei ollut neuvoston mielestä millään tavalla sävyltään kielteinen tai kantelijaa ja hänen lastansa leimaava. Se liikkui yleisellä tasolla, ja kantelijan lasta oli käytetty myönteisenä esimerkkinä yhteiskunnallisesti tärkeässä asiassa, jota jutussa käsiteltiin maltillisesti. Lehti oli myös pyrkinyt suojaamaan lapsen henkilöllisyyden.Jutussa tuotiin kuitenkin esille myös seikkoja, joissa yksityisyyden suojan tarve on korostunut. Lapsen kerrottiin saaneen avustajan psyykkisistä syistä, käyvän koulun ulkopuolella terapiassa ja kärsivän syömishäiriöistä. Vaikka lapsen nimeä ei jutussa kerrottukaan, hän oli siitä neuvoston mielestä tunnistettavissa ainakin koulun piirissä. Lapsen opettajan nimi mainittiin sekä kainalojutussa että kuvatekstissä, jossa kerrottiin myös koulun nimi. Lisäksi opettaja oli tunnistettavissa jutun yhteydessä julkaistusta valokuvasta. Koska jutussa tuotiin esille varsin herkkiä yksityiselämän piiriin kuuluvia seikkoja lapsesta, joka oli juttukokonaisuudesta tunnistettavissa, neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa, ja antaa sille huomautuksen.
Menu