KANTELUSeura julkaisi 14.4.2000 artikkelin otsikolla ”Moonilaislahko tarjosi apua Esko Aholle”. Artikkelissa kerrotaan Moonilaislahkon taustoista ja perustajasta. Jutussa viitataan USA:ssa esille tulleeseen kritiikkiin, jonka mukaan ”moonilaisuus on pelkää moraalitonta bisnestä, samantapaista kuin uhrejaan säälimättömästi rahastava scientologia”. Jutun mukaan liike etsii jäsenilleen sopivan aviopuolison, ja perheet saattavat luovuttaa lapsiaan tosiin perheisiin. Jutussa kerrotaan myös, että toinen kantelijoista olisi ollut mukana Esko Ahon vaalitilaisuuksissa ja pyrkinyt järjestämään ravintolaansa Aholle lounastilaisuutta.Kantelijan mielestä jutussa kierrätettiin huhuja ja luotiin pienestä hengellisestä yhteisöstä rikollisluonteista mielikuvaa. Jutun kirjoittanut toimittaja ei ollut valmis tapaamaan yhdistyksen henkilöä eikä vastaanottamaan tarjottua aineistoa. Kantelun liitteenä on yhdistyksen Seuralle lähettämä kommenttikirjoitus sekä korjauksia artikkelissa olleisiin asiavirheisiin. LEHDEN VASTAUSSeuran päätoimittaja Jouni Flinkkilä korostaa vastauksessaan lehden toimituksen oikeutta valita kirjoituksen näkökulma, eikä siitä voi päättää kukaan muu. Kantelun kohteena olevasta artikkelista ilmenee, että se perustuu sekä ulko- että kotimaisiin kirjallisiin lähteisiin ja ns. moonilaisuuden kanssa tekemisiin joutuneiden, omalla nimellään esiintyvien henkilöiden haastatteluihin. Myös suomalaisen moonilaisyhdistyksen johtoa, Hannu Hassista ja Keijo Mikkasta, haastateltiin artikkelia varten. Toimittaja otti vastaan myös yhdistyksen lähettämän aineiston, joka tosin rajoittui yhteen informaatioltaan perin niukkaan sivuun. Mikkanen sai etukäteen luettavakseen lausumansa, eivätkä Mikkanen tai Hassinen ole edes yrittäneet väittää, että heitä olisi siteerattu väärin. Heidän vaatimuksensa, joka koski artikkelin sisällön kontrollointia, hylättiin painovapauslain ja hyvän journalistisen tavan vastaisena. Kantelijat eivät ole käyttäneet mahdollisuutta lähettää vastine, eikä kantelun liitteeksi oheistettuja kirjoitelmia ole aiemmin toimitettu Seuralle. RATKAISUKantelun mukaan jutussa kierrätettiin huhuja, minkä lisäksi jutussa oli asiavirheitä. Neuvoston mielestä kyse ei ollut niinkään siitä, että varsinaiset asiatiedot olisivat olleet virheellisiä, vaan lehden valitsemista painotuksista ja esitystavasta. Näkökulma ja seikat, joita jutuissa korostetaan, ovat tiedotusvälineiden itsensä päätettävissä. Jutussa kuultiin molempia kantelijoita; sekä järjestön puheenjohtajaa Hannu Hassista että sihteeri Keijo Mikkasta. He saivat vastata raskaimpiin väitteisiin, jotka koskivat järjestettyjä avioliittoja sekä lasten luovuttamista toisiin perheisiin. Toinen kantelijoista sai pyynnöstään lausumansa etukäteen luettavakseen, ja lausumat julkaistiin hänen hyväksymässään muodossa. Yhdistys olisi lisäksi voinut pyrkiä vastineen avulla selvittämään näkökantojaan. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seura ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu