KANTELUSatakunnan Kansan uutisessa 16.11.1999 käsiteltiin kantelijan tekemiä Harjavallan kaupunkia koskevia valituksia ja niiden kaupungille aiheuttamia kustannuksia. Jutun otsikkona oli ”Pinna alkaa kiristyä Harjavallassa / Valitustehtailusta jo liki miljoonan markan kulut”. Jutussa Harjavallan kaupunginsihteeri kertoo, että valitusrumbaan on kulunut veronmaksajien rahoja arviolta miljoona markkaa ja että ”kaupungin näkökulmasta kyse on puhtaasta haitan- ja kiusanteosta”.Kantelun mukaan artikkeli sisälsi väärää tietoa. Kantelija laati vastineen, jota lehti ei julkaissut. Hän toimitti lehdelle myös muistion siinä tarkoituksessa, että lehti tekisi oikaisun muistiossa esille tuotujen seikkojen perusteella. Oikaisun sijaan lehti julkaisi muistion kokonaisuudessaan lehden mielipidepalstalla, vaikka kantelija ei ollut tarkoittanut muistiota sellaisenaan julkaistavaksi. LEHDEN VASTAUSSatakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Metsä kertoo lehden tuoneen julkisuuteen kantelijan Harjavallan kaupunkia vastaan tekemiä valituksia ja antaneen kantelijalle myös puheenvuoroja yleisönosastossa. Kantelun aiheuttanut uutinen oli osa tätä kantelijan ja kaupungin välisen dialogin seurantaa. Päätoimittaja Metsä katsoo, ettei kantelijalle voi syntyä vastineoikeutta jokaisen hänet mainitsevan Harjavallan kunnallisuutisen jälkeen. Kantelijan vastineeksi lähettämä kirjoitus ei ollut vastine vaan mielipidekirjoitus, joka sisälsi kirjoittajan näkemyksiä ja tulkintoja enimmäkseen muista asioista kuin niistä, joita käsiteltiin Satakunnan Kansan uutisessa. Kantelijan muutaman päivän päästä lähettämän toisen asiaa koskeneen kirjoituksen lehti julkaisi yleisönosastossa. Julkaisupäätös perustui vilpittömään käsitykseen, että teksti oli tarkoitettu julkaistavaksi. Julkaiseminen ei tehnyt kantelijalle vääryyttä, ja lopputulos oli journalistisesti hyvä, koska molemmat näkökannat tulivat esiin.RATKAISUKantelun aiheuttaneessa uutisessa kerrottiin, että kantelijan tekemien valitusten käsittely oli maksanut veronmaksajille lähes miljoona markkaa ja että kyseessä on kaupungin näkökulmasta ollut puhdas haitan- ja kiusanteko. Jutussa arvioitiin myös kahta kantelijan tekemää valitusta, joiden referoinnista syntyi vaikutelma, että valitukset olisivat olleet perusteettomia. Uutisessa kuultiin vain kaupungin edustajaa. Neuvoston mielestä uutisessa esitetty arvostelu ei ollut sellaista, että se olisi edellyttänyt kantelijan samanaikaista kuulemista. Kirjoitus ei tuonut kantelijalle myöskään vastineoikeutta, koska uutisessa oli kyse tavanomaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.Todettuaan, että lehti ei julkaise vastinetta, kantelija toimitti lehdelle muistion kaupunginsihteerin kanssa käymästään keskustelusta siinä tarkoituksessa, että lehti tekisi oikaisun muistiossa esille tuotujen seikkojen perusteella. Oikaisun sijaan lehti julkaisi muistion kokonaisuudessaan lehden mielipidepalstalla, vaikka kantelija ei ollut tarkoittanut muistiota sellaisenaan julkaistavaksi. Vain toimituksen käyttöön tarkoitetun muistion julkaiseminen sellaisenaan oli virhe, mutta julkaiseminen tapahtui erehdyksessä, joka johtui vaikeasti tulkittavissa olleesta lähetekirjeestä. Neuvosto otti lisäksi huomioon sen, että muistiossa käsiteltiin aihetta, josta kantelija oli aiemmin kirjoittanut omalla nimellään julkaistavaksi tarkoittamassaan vastineessa. Muistion julkaisemisen kautta kantelijan näkemykset tulivat julki ja lopputulos oli journalistisesti hyvä, koska molempien osapuolien näkökannat tulivat esiin. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu