KANTELU Helsingin Sanomat on kirjoittanut professoriin kohdistuneesta tutkimusrahojen käyttöä koskeneesta kiistasta ja sen oikeuskäsittelyistä 4.10.1995, 4.2.1998 sekä 1.4.1999. Viimeisessä kirjoituksessa oli uutinen siitä, että Korkein oikeus kumosi hovioikeuden aiemmin antaman tuomion virka-aseman väärinkäyttämisestä ja vapautti professorin vahingonkorvausvelvollisuudesta. Kirjoituksen otsikkona oli ”KKO vapautti tutkimusrahojen väärinkäytöstä epäillyn professorin”. Viiteotsikkona oli ”Hammaslääketieteen professori ohjasi rahoja omille tileilleen”. Kantelijan mielestä 1.4.1999 julkaistun uutisen viiteotsikko on professorin kunniaa halventava, kun otetaan huomioon, että uutisessa kerrottiin vapauttavasta tuomiosta. Kirjoituksen viimeinen kappale antaa kantelijan mielestä väärän kuvan professorin suhtautumisesta rahaan: ”Professorin suhtautumista rahankäyttöön kuvataan hovioikeuden ratkaisussa. Kun eräs todistajana kuultu alainen vaati professorilta selvitystä rahoista, tämä kysyi todistajalta, eikö hän ’itse ollut koskaan vetänyt välistä’”. Yhden todistajan lausunnon lainaaminen hovioikeuden päätöksestä on kantelijan mielestä epäasiallista uutisessa, jossa kerrotaan Korkeimman oikeuden vapauttavasta päätöksestä. Lisäksi kantelija toteaa, että Helsingin Sanomien kirjoituksessa annetaan lähes puolet tilasta kahden KKO:n jäsenen eriävän mielipiteen käsittelyyn. Oikeusneuvos Mikko Tulokkaan mielipiteestä on HS:n kirjoituksessa jätetty pois tarkentavat kommentit, ja stilisoinnin seurauksena kirjoitus kääntää myös Tulokkaan kommentit professoria vastaan, vaikka Tulokas päätyi samaan vapauttavaan lopputulokseen kuin KKO:n enemmistö. Kantelija toteaa, että kirjoitus on professori Ainamon kunniaa halventava. Helsingin Sanomat ei ottanut yhteyttä professoriin antaakseen hänelle mahdollisuuden ilmaista kantansa eikä Helsingin Sanomat julkaissut professori Markku Larmaksen laatimia vastineita, joista toinen kohdistui 1.4.1999 julkaistuun kirjoitukseen ja toinen 4.2.1999 julkaistuun kirjoitukseen. Professori Ainamo ei pitkäaikaisen sairautensa vuoksi itse voinut laatia vastinetta. Kirjelmässään kantelija tuo esille myös professori Ainamon merkittävän uran sekä hänen asiantuntemuksensa merkityksen haettaessa rahoitusta mm. Helsingin Yliopistolle.LEHDEN VASTAUS Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa vastauksessaan Ainamon jutun olleen hyvin monimutkaisen. Päätoimittaja Virkkusen mielestä kantelussa lähdetään siitä ajatuksesta, että Helsingin Sanomien olisi pitänyt Korkeimman oikeuden ratkaisua selostaessaan ilmeisesti kokonaan pidättäytyä selostamasta jutun erikoisuutta. Poikkeuksellisessa oikeustapauksessa sanomalehden on voitava antaa vapauttavasta päätöksestä huolimatta asiasta selkeä kokonaiskuva. Asiaa taustoittamaan valittu viimeinen kappale – joka sekin perustuu oikeudenkäyntiasiakirjoihin – on ongelmallinen, mutta sitäkin voidaan perustella asian poikkeuksellisuuden johdosta. Jutulla oli myös huomattavaa yleistä merkitystä, koska siinä vedettiin rajaa sille, miten yksityistä rahoitusta voidaan järjestää yliopistolliselle tutkimukselle ja mikä on maksajan rooli sekä miten ulkopuolinen maksaja soveltuu opetusministeriön ja yliopiston omiin säännöksiin. Jutun oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että professori ohjasi osan rahoituksesta omille tileilleen. Lisäksi hän piti yliopiston asian ulkopuolella. Uutisessa oikeusneuvos Tulokkaan mielipidettä lainataan niiltä osin, joissa Tulokas sanoo, että Ainamon olisi pitänyt asian tulkinnanvaraisuudesta johtuen ottaa yhteyttä yliopistoon ja että Ainamon menettely antaa aihetta arvosteluun. Edelleen lehti lausuu lopputoteamuksenaan, että Tulokkaan mielestä ei ole kysymys rangaistavasta virka-aseman väärinkäytöstä. Lisäksi todetaan Tulokkaan korostaneen, että professori Ainamo maksoi korvauksen tutkimuksesta käytännössä vastanneille henkilöille sekä suoritti tutkimukseen liittyneet matka- ja tarvikekulut.Asia on ollut erittäin monisyinen ja oikeudelle vaikeasti ratkaistava. Helsingin Sanomat on raportoinut asian esille nousemisen sekä kertonut näyttävästi hovioikeuden tuomitsevasta ratkaisusta ja yhtä palstaa isommin Korkeimman oikeuden vapauttavasta päätöksestä. Päätoimittaja Virkkunen korostaa erikseen sitä, että oikeudenkäyntiselostuksen yhteydessä ei ole tapana enää haastatella erikseen asianosaisia. Oikeudenkäynti puhuu silloin puolestaan. Lehti ei julkaissut professori Markku Larmaksen erittäin pitkiä ja perusteltuja kirjoituksia, koska ne eivät luonteensa puolesta antaneet aihetta julkaisupäätökseen.RATKAISU Kantelun taustalla on oikeusjuttu, jossa professori Jukka Ainamoa epäiltiin virka-aseman väärinkäytöstä. Juttua käsiteltiin sekä Helsingin hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa. Hovioikeus päätyi ratkaisussaan tuomitsemaan syytteen mukaisesti professori Ainamon. Korkein oikeus puolestaan antoi vapauttavan päätöksen, josta yksi oikeusneuvos ja asian esittelijä kirjoittivat eriävän mielipiteensä. Kantelijan mielestä uutisen alaotsikko ”Hammaslääketieteen professori ohjasi rahoja omille tileilleen” on professorin kunniaa halventava, kun otetaan huomioon, että uutisessa kerrottiin vapauttavasta tuomiosta. Vaikka otsikossa ei ollut virhettä, neuvoston mielestä on ymmärrettävää, että professori Ainamo on voinut kokea sen jättävän häneen syyllisen leiman Korkeimman oikeuden vapauttavasta päätöksestä huolimatta. Myös se, että juttu painottui siihen mistä professoria syytettiin, vahvisti tätä vaikutelmaa. Neuvosto totesikin, etteivät viiteotsikko ja jutun painotus olleet tasapainossa sen kanssa, että uutinen koski KKO:n vapauttavaa päätöstä.Neuvosto kiinnitti kuitenkin erityistä huomiota siihen, että uutisessa todettiin pääotsikkoa myöten selkeästi se, että Korkeimman oikeuden päätös oli vapauttava. Uutisessa esitetyt väitteet perustuivat oikeudenkäyntiasiakirjoihin, joita siteerattiin oikein ja asiallisesti. Kokonaiskuvan antamiseksi oli perusteltua siteerata myös eriävän mielipiteen esittäneiden tuomareiden sekä todistajan näkemyksiä. Neuvoston mielestä Helsingin Sanomien uutiseen ei sisältynyt virhettä tai vastineoikeuden synnyttävää väitettä. Samanaikainen kuuleminen ei puolestaan koske oikeudenkäyntiselostuksia, mikäli jutussa pidättäydytään oikeudenkäyntiasiakirjoihin, eikä ryhdytä esittämään poleemisia syytöksiä. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Helsingin Sanomat ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu