KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 21.1.1999 artikkelin, jossa kerrottiin Turun kaupungin kulttuuritoimenjohtajan ja kulttuurilautakunnan välisestä luottamuspulasta otsikolla ”Lautakunta arvostelee kulttuurijohtajan toimia Turussa”. Jutun viiteotsikko oli ”Luottamuspula kärjistynyt avoimeksi välirikoksi”. Kantelija toteaa tosiasioiden viittaavan siihen, että kysymyksessä saattaa olla harkittu mustamaalauskampanja, jolla pyritään vahingoittamaan sekä kantelijan mahdollisuuksia hoitaa virkaa että kantelijan henkilöä.Kantelun liitteenä on kantelija laatima vastine, jossa kantelija hyvin yksityiskohtaisesti vastaa uutisessa esitettyihin väitteisiin. Vastinetta ei julkaistu. Lisäksi liitteinä ovat otteet kulttuurilautakunnan kokouspöytäkirjoista 16.12.1998 ja 20.1.1999 sekä muistio kulttuurilautakunnan kokouksesta 20.1.1999. Kantelija on täydentänyt kanteluaan Turun kaupunginhallituksen jäsenen, Petri Lahesmaan, Helsingin Sanomille osoittamalla kirjeellä, jossa Lahesmaa kommentoi kaupunginhallitusta koskevaa uutisointia. Kirjeessään Lahesmaa toteaa, että kaupunginhallituksessa ei ole käytetty yhtäkään puheenvuoroa, joka oikeuttaisi kirjoittamaan, että ”Kaupunginhallituksessa on tiettävästi herännyt ajatuksia kulttuurijohtajan vaihtamiseksi”. Yksikään hallituksen jäsen ei ole kyseenalaistanut kulttuuritoimenjohtajan asemaa, eikä hallitus ole koskaan moittinut Aukiaa. Lahesmaa mukaan kaikki Turun kaupunginhallitusta koskeneet tiedot olivat käytännöllisesti katsoen järjestäen vääriä.Täydennyksessään kantelija toteaa myös, että Helsingin Sanomat ei edes yrittänyt haastatella kantelijaa, mistä on Turun kulttuuritoimen kanslian virkailijakunnan todistus.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa kirjoituksen perustuneen julkisuudessa olleisiin tietoihin ja lautakunnan puheenjohtajan Voitto Ranteen ja lautakunnan jäsenen haastatteluun. Kulttuuriasioiden ympärillä on Turussa kohistu aiemminkin, mihin myös Helsingin Sanomat kirjoituksessaan viittaa.Puheenjohtaja Ranne sanoo Helsingin Sanomien kirjoituksessa, että lautakunnassa vallitsee yleinen tarttis tehdä jotakin –tunnelma. Tällainen puheenjohtajan mielipide oikeuttaa puhumaan välirikosta lautakunnan ja kulttuurijohtajan välillä. Kirjoitusta laadittaessa ei voitu kuulla kantelijaa ulkomaanmatkan johdosta.Kysymys on poliittisista asioista, joissa voidaan käyttää kärkevääkin kieltä, jopa spekulaatiota. Kirjoituksessa oli eräitä epätarkkuuksia, mutta kysymys on hyvin selkeästi poliittisesta ja kulttuuripoliittisesta kiistasta, jossa mielipiteet ovat asian luonteen johdosta kärkeviä. Helsingin Sanomien toimittajan tekemät haastattelut ovat vahvistaneet lehden saamaa kuvaa, eikä lehdellä ole ollut syytä epäillä lausuntoja, jotka eivät edusta vain yhtä poliittista suuntaa.Hyvin pienin muutoksin kantelijan vastine olisi voitu julkaista, mutta hän ei ottanut asiassa kertaakaan yhteyttä päätoimittajaan. Lisäselvityksessään Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa, että hän ei ollut kantelijaan yhteydessä ja näin asia pääsi hautautumaan. Virkkusen mielestä olisi kohtuullista, että kantelija edes yhden kerran tiedustelisi vastineensa kohtaloa, jotta varmistuisi, että vastine on päässyt käsittelyyn.RATKAISUHelsingin Sanomien mukaan kantelijan vastine olisi voitu julkaista hyvin pienin muutoksin, mutta kantelija ei ottanut asiassa kertaakaan yhteyttä päätoimittajaan. Neuvosto toteaa, että neuvottelu- ja yhteydenottovelvollisuus on tiedotusvälineellä. Neuvotteluvelvollisuuden osalta neuvosto on pitänyt riittävänä sitä, että lehden taholta osoitetaan vastineen laatijalle ne kohdat tai syyt, joiden vuoksi vastinetta ei voida julkaista ja ilmoitetaan, että lehti on valmis julkaisemaan korjatun vastineen. Neuvotteluvelvollisuudesta ei siis voi vapautua sillä perusteella, että vastineen laatija ei ota yhteyttä päätoimittajaan.Neuvoston mielestä kirjoitus ei kuitenkaan synnyttänyt vastineoikeutta. Julkisissa luottamustehtävissä toimivien on varauduttava siihen, että heidän toimintaansa arvostellaan kärkevästikin, eikä Helsingin Sanomissa esitetty arvostelu neuvoston mielestä poikennut poliittiselle kirjoittelulle tavanomaisesta tyylistä ja sävystä. Arvostelu kohdistui kantelijan toimintaan kulttuuritoimenjohtajana. Vaikka muutamat artikkelin väitteistä olivatkin kiistanalaisia, lehdellä oli kuitenkin riittävästi perusteita niiden esittämiseen. Koska vastineoikeutta ei ollut syntynyt, lehdellä ei ollut velvollisuutta kantelijan kirjoituksen julkaisemiseen.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Helsingin Sanomat ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu