KANTELULänsiväylä julkaisi 9.9.1998 artikkelin, jossa käsiteltiin huoltajuusriitoja otsikolla ”Vanhempien riidat eivät ratkea edes oikeudessa”. Artikkelissa kerrotaan, että äiti kieltää lapsia tapaamasta isäänsä ja että äiti olisi nostanut isää kohtaan insestisyytteen, jonka oikeus olisi todennut perättömäksi. Artikkelissa todetaan myös, että isä olisi nostanut kanteen insestisyytettä vastaan ja että ko. suomalaismies olisi kantelijan nuorimman lapsen isä.Mitkään väitteet eivät kantelijan mukaan pidä paikkansa. Kantelijan mielestä juttu on tehty vain isän näkökulmasta. Kantelijan mielestä hänet on artikkelista myös tunnistettavissa, vaikka nimiä ei mainitakaan. Kantelijan otettua yhteyttä Länsiväylään artikkelin laatinut toimittaja oli kantelijan mukaan pahoitellut kirjoitustaan ja lupautunut laatimaan uuden artikkelin kantelijan näkökulmasta. Kantelija vaati lehteen saman otsikon ja saman kuvan alle ilmoituksen, että artikkeli oli kirjoitettu vain toisen osapuolen kertoman perusteella ja faktatiedot olivat jääneet tarkistamatta. Tähän lehti ei suostunut.LEHDEN VASTAUSLänsiväylän päätoimittaja Janne Kaijärvi kertoo, että tärkeä peruste artikkelin julkaisemiselle oli se, ettei kiistassa ole kunnioitettu oikeuden mm. tapaamisoikeusasioista tekemiä päätöksiä. Juttuun liittyy myös ongelman laajuutta kuvaava oheisjuttu ”Lapsen etu – kenen käsissä?”. Insestisyytöksen osalta lehti toteaa, että asian muotoilu jutussa on ollut virheellinen. Kantelija teki 3.3.1995 lapseen kohdistuneesta haureudesta rikosilmoituksen, jonka kantelija perui 7.7.1995 luopuen samalla myös syyteoikeudesta, eikä vaatinut enää rangaistusta asiasta. Asia oli käräjäoikeuden suullisessa valmistelussa 16.5.1995 ennen kuin rikosilmoituksen peruminen keskeytti prosessin. Tuolloin asian käsittelyä lykättiin jatkettuun valmisteluistuntoon, jotta asiasta saadaan sosiaalilautakunnan lausunto. Jo tuossa yhteydessä käräjätuomari totesi, ettei seksuaalisesta hyväksikäytöstä ole riittävää näyttöä, koska ajallinen yhteys puuttui. Näin isä vapautui insestisyytöksistä, mutta ilman oikeuden tekemää päätöstä.Isä ei ole nostanut kannetta insestisyytöstä vastaan. Virhe johtui siitä, että toimittaja tulkitsi virheellisesti lähteitään. Kantelijan nuorimman lapsen isyyden selvittämiseksi on vireillään prosessi. Artikkelista käy ilmi, ettei isyyttä ole vahvistettu, mutta toimittaja on voinut käyttää jutussa isyyteen viittaavia ilmaisuja.Artikkeli on tarkoituksellisesti laadittu siten, ettei kiistan osapuolia pystyttäisi sen perusteella tunnistamaan. Jutussa ei mainita henkilöiden nimiä, ei kaupunginosia tai muita tietoja, jotka voisivat viitata asuinpaikkaan. Myös jutussa oleva viitekuva on kuvattu toisessa kaupunginosassa. Lehti muistuttaa, että kantelija itse nosti asian esille iltapäivälehdissä hieman ennen Länsiväylän julkaisemaa artikkelia saatuaan ensimmäiset uhkasakot, koska kantelija ei ollut suostunut oikeuslääketieteelliseen isyystutkimukseen. Tuolloin jutut tehtiin vain kantelijan näkökulmasta.Kantelijan kertoman sisältöisiä keskusteluja ei ole käyty hänen ja toimituksen edustajien välillä, eikä kantelija ole vaatinut oikeutta vastineen julkaisemiseen. Artikkelin laatinut toimittaja on ollut halukas keskustelemaan kantelijan kanssa, mutta tämä perui jo sovitun ajankohdan eikä ollut enää halukas keskustelemaan asiasta.RATKAISUYksilön suojattuun piiriin kuuluvista asioista ei yleensä saa julkaista tietoja ilman hänen suostumustaan. Yksityiselämän suojaa ei kuitenkaan tule tulkita niin laajasti, että se olennaisesti vaikeuttaisi tiedotusvälineiden keskeisten tehtävien toteuttamista. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat riidat ovat tärkeitä, mutta myös vaikeasti lähestyttäviä. Samalla kun tiedotusvälineiden on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityishenkilöiden kokemusten perusteella, on huomiota kiinnitettävä niiden henkilöiden suojaamiseen, jotka eivät ole antaneet suostumustaan heitä koskevien tietojen julkistamiseen.Länsiväylän artikkeli oli neuvoston mielestä asiallinen. Lehti oli pyrkinyt suojaamaan asianosaisten henkilöllisyyttä mm. siten, että artikkelissa ei mainita henkilöiden nimiä, kaupunginosia tai muita tietoja, jotka voisivat viitata asuinpaikkaan. Myös jutussa oleva viitekuva on kuvattu toisessa kaupunginosassa. Jutun kritiikki kohdistui ennen kaikkea oikeuslaitoksen voimattomuutta ja sosiaalitoimen toimia kohtaan. Jutussa suhtaudutaan varovaisen kriittisesti myös isän toimiin. Kantelijan esille tuomilla ja lehden myöntämillä virheillä ei ole merkitystä asiasisällön kannalta. Lehdellä ei siis ole ollut velvollisuutta oikaisuun. Vastinetta kantelija ei ole vaatinut.Näkökulman valinta on sinänsä toimituksellinen ratkaisu, johon JSN ei puutu. Tietoinen subjektiivisuus voi joissakin tapauksissa olla keskustelun herättämiseksi paikallaankin. Ongelmalliseksi tilanne kuitenkin muuttuu, jos asiasta näin syntyy virheellinen tai vakavasti puutteellinen kuva. Länsiväylän artikkelissa kantelijan toimia moititaan lähinnä tapahtuneita tosiasioita selostamalla. Häntä ei arvostella nimeltä mainiten, eikä hän ole jutusta helposti ainakaan ulkopuolisten tunnistettavissa. Näin ollen samanaikainen kuuleminen ei ole ollut välttämätöntä, vaikka juttu on tehty vain isän näkökulmasta. Lisäksi on otettava huomioon, että kantelija oli itse tuonut riidan aiemmin julkisuuteen, jolloin aihetta käsiteltiin kantelijan näkökulmasta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Länsiväylä ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu