KANTELUN TAUSTA JA VARSINAINEN KANTELUKantelija kertoo kantelunsa taustaksi, että Ilkka aloitti hyvän lehtimiestavan ylittävän kritiikin hänen kirjaansa Tie Tampereella vastaan heti kirjan ilmestyttyä 1993. Jo silloin lehti pyrki todistamaan kantelijan tolstoilaisen isoisän M. E. Takalan olleen punikki. Leima ulotettiin saman tien kantelijaan, jonka kirjaa saatettiin näin pitää puolueellisena. Lehti julkaisi kantelijan lyhyen vastineen, mutta sitä välittömästi vähätellen. Tämän jälkeen seurasi kolmisivuinen runttausartikkeli ja muiden häväistyskirjoitusten paljous, eikä kantelijaa puoltavia mielipiteitä julkaistu. Kantelijakaan ei enää lähtenyt vastaamaan lehden kirjoituksiin.Tammikuussa 1998 päätoimittaja lupasi, että henkilökohtaisuudet kantelijaa vastaan loppuvat ja julkaisi lievästi sovinnollisen kirjoituksen. Kantelija luonnehtii tätä kuitenkin vain päätoimittajan suhteellisen raukkamaiseksi yritykseksi pestä itsensä puhtaaksi: Vähän ajan päästä lehti julkaisi kirjoituksen, jossa kantelijaa jälleen syytettiin puolueelliseksi tutkijaksi sillä täysin valheellisella perusteella, että hänen isoisänsä olisi taistellut punaisten riveissä. Tähän kantelija vastasi vastineella, jota päätoimittaja heti kommentoi. Tästä seurasi sarja kirjoituksia, mukana tällä kertaa myös kantelijaa puoltavia.Maaliskuun 24. päivänä lehti julkaisi sitten matematiikan ylioppilas Reino Virrankosken kirjoituksen ”M.E. Takala sekaantui ilmiantoihin”. Kantelijan vastine julkaistiin 26. maaliskuuta. Kaksi päivää myöhemmin lehti julkaisi R. Virrankosken vastakommentin ”Tulkintaa Ylikankaan tapaan”. Kantelu kohdistuu varsinaisesti näihin kahteen R. Virrankosken kirjoitukseen.Maaliskuun 24. päivän kirjoitus oli R. Virrankosken kommentti lehdessä aiemmin julkaistuun kirjoitukseen kantelijan isoisästä. Otsikkonsa mukaisesti siinä väitettiin kantelijan isoisän sekaantuneen jääkärivärvärien ilmiantoon. Kantelijaa itseään luonnehdittiin sensaationhakuiseksi populistiksi. Kirjoituksessaan 28. maaliskuuta ”Tulkintaa Ylikankaan tapaan” R. Virrankoski väitti, että kantelija olisi kerännyt Tie Tampereelle -kirjaa varten kaksitoista mapillista aineistoa, jota hän ei valikoimisen halussaan lainkaan käyttänyt. Väite on paitsi absurdi, myös törkeä. Kirjoituksessa väitettiin edelleen, että vireillä olevan sotasurmaprojektin tulokset ovat ennalta tiedettävissä ja että kantelijan johtaman hankkeen tarkoituksena on propagandistinen käännytystyö. Lopuksi kirjoittaja leimasi kantelijan akatemiapolitrukiksi.Lehti tosin julkaisi kantelijan vastineen tähänkin kirjoitukseen, mutta päätoimittaja kommentoi sitä välittömästi ja ilmoitti samalla keskustelun asiasta loppuvan. Samassa numerossa lehti julkaisi valokuvana otteita asiakirjasta, joka todistaisi kantelijan isoisän syyllistyneen ilmiantoihin. Asiakirja näytti ilmeiseltä väärennökseltä yksin siinä käytetyn kirjasinlajikkeen perusteella. Asiakirjan pohjana ollutta paperia ei ole tähän päivään mennessä toimitettu mihinkään arkistoon vapaasti tutkittavaksi.Kantelija pitää kestämättömänä päätoimittajan väitettä siitä, että lehti olisi ollut tässä kysymyksessä vain vapaa foorumi. Kantelijan vastineita on jokseenkin aina kommentoitu negatiivisesti, päätoimittaja on tukenut kantelijaa vastustavia kirjoituksia ja jättänyt tätä puoltavia julkaisematta. Päätoimittaja tosin pesi kantelijan puhtaaksi syytöksistä omalla, 5.4. 1998 julkaistulla kirjoituksellaan. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että lehti oli alunperin julkaissut kyseiset R. Virrankosken kirjoitukset. Kantelija toteaa vielä, että lehden menettely estää aidon keskustelun. Henkilöön käyvä kirjoittelu koetaan terroriksi, jonka kynsiin kukaan ei suin surmin halua.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Kari Hokkanen korostaa, että kantelun kohteena oleva kirjoitus oli osaa lehden yleisönosastossa käytyä laajahkoa keskustelua vuoden 1918 tapahtumista Ylihärmässä. Paikkakunnalla on kaksi toisistaan poikkeavaa käsitystä kantelijan isoisän toiminnasta, ja nämä käsitykset ovat toisinaan törmänneet yhteen lehdessäkin. Keskustelu on tavallisesti kietoutunut yhteen vuoden 1918 sodan syistä ja nimestä. Tämänkertainen keskustelu virisi lehden kolumnistin esittämästä väärästä arviosta, että kantelijan isoisä olisi taistellut punaisten puolella. Kantelijan vastine julkaistiin, samoin toinen, asiaa ”Ylikankaan kannalta” selostanut kirjoitus. R. Virrankoski vastasi näihin kirjoituksiin. Kantelijan vastine tähänkin julkaistiin, samoin kaksi muuta vastausta. Tässä vaiheessa keskustelu laajeni ja kuumeni, ja R. Virrankoski lähetti nyt kantelun kohteena olevan kirjoituksen. Siihenkin kantelija lähetti vastineen, joka julkaistiin välittömästi. Kantelijan vastineet eivät olleet lempeitä sen enempää lehteä kuin kiistakumppania kohtaan.Keskustelu oli normaalia kiivaampaa, mutta sinänsä tavanomaista eteläpohjalaista yleisönosastokirjoittelua. Lehden yleisönosastoon mahtuivat kaikki ne kirjoitukset, jotka oli lähetetty ennen keskustelun lopetuspäivää. Päätoimittaja ei puuttunut itse keskusteluun, mutta on kantelijan vastineiden julkaisemisen yhteydessä vastannut kantelijan lehdelle osoittamiin heittoihin. Päätoimittaja korostaa, että kaikki kantelijan vastineet tai vastaukset on julkaistu, samoin kuin kantelijan puolen sivun pituinen esitelmäkin.KANTELIJAN KOMMENTITKantelija korostaa päätoimittajan vastuuta ja roolia. Päätoimittaja on saattanut sanoa kantelijan työstä jotain myönteistäkin, mutta antanut heti palstatilaa vastakkaisille, solvaaville näkemyksille. Päätoimittaja on ollut keskustelun alullepanija ja yllyttäjä ja vastaa myös yleisönosastossa julkaistuista kirjoituksista. Tutkija ei voi vastineella pestä itseään puhtaaksi herjauksilta, joiden mukaan hän valikoi lähteitään, harhauttaa tietoisesti lukijoitaan ja toimii kuin politrukki. Lehden julkaisemat kirjoitukset rajoittavat ja kahlitsevat sananvapautta. Puolustaa ei voi menettelyä, jossa kantelijan isoisä leimataan epämääräisin perustein punikiksi ja ilmiantajaksi, ja yritetään näin todistaa tyttärenpojan työ kelvottomaksi. Lehti ei myöskään kertonut, että kyseisten herjakirjoitusten laatija on matematiikan ylioppilas, ja sen eurokansanedustajan poika, josta lehti teki mahtavalla kampanjallaan euroedustajan.LEHDEN VASTAKOMMENTTIPäätoimittaja Hokkanen korostaa edelleen, että kantelun kohteena olevat kirjoitukset ovat osa laajempaa keskustelua, ja että lehti julkaisi kantelijan vastineen kumpaankin kirjoitukseen. Niiden kirjoittajan oppiarvo ja sukulaisuussuhteet tulivat perin juurin selvitetyiksi kantelijan vastineissa. Mahdoton on myös kantelijan tulkinta siitä, että kantelija leimautuisi tutkijana niiden väitteiden perusteella, joita hänen isoisänsä toiminnasta esitetään.Maaliskuun 24. päivänä julkaistussa R. Virrankosken yleisönosastokirjoituksessa toistettiin Ylihärmässä elävä ja ennenkin julkisuudessa esitetty käsitys M.E. Takalan osallisuudesta jääkärivärvärien ilmiantoihin. Väitteen todenperäisyydestä lehti ei voi ottaa vastuuta. Kirjoitusta ei voi kieliasultaan pitää erityisen loukkaavan, samankaltaisia ilmaisuja käytetään tiedemiesten keskinäisessäkin keskustelussa. Maaliskuun 28. päivänä julkaistu R. Virrankosken kirjoitus sisälsi puolestaan joukon värikkäitä ja epäilemättä loukkaavaksi tarkoitettuja ilmaisuja, joita ei kuitenkaan voi sinällään harvinaisina. Yleisönosastokirjoittelussa käytetään aina silloin tällöin ilmaisuja, joita osapuolet vuorotellen kokevat loukkaaviksi.Lehti julkaisi kantelijan vastineet näihin molempiin kirjoituksiin. Kantelijan ivailu oli ainakin lähellä samaa tasoa kuin vastapuolenkin. Kantelija käsitteli myös kakkosvastineessaan nuorta opponenttiaan verraten kovin kourin, eikä tekstiä voi pitää ainakaan paljon vähemmän loukkaavana kuin tämän kirjoitusta.RATKAISU Kantelu kohdistuu nyt kahteen mielipidekirjoitukseen, jotka ovat osa laajemmasta, jo vuosia käydystä keskustelusta. Kyseisissä mielipidekirjoituksissa käsiteltiin ensisijaisesti kantelijan isoisän toimintaa, mutta esitettiin samalla kantelijan tutkimusotetta ja lähdeaineiston valikointia koskevia väitteitä. Tällaiset argumentit ovat perusmuodossaan tuttuja tieteellisestä keskustelusta. Tällä kertaa mielipidekirjoitukset kuitenkin edustivat pikemmin yhteiskunnallista ja poliittista polemiikkia kuin tieteellisen työn arviota. Niin kantelijan johtama sotasurmaprojekti kuin aiemmin ilmestynyt ”Tie Tampereelle” – kirja liittyvät aihepiiriin, joka on edelleen yhteiskunnallisesti arka ja jonka kohdalla näkemyserot ovat suuret.Nyt julkaistuissa mielipidekirjoituksissa esitetyt väitteet ja luonnehdinnat olivat erittäin kärjekkäitä. Neuvosto kiinnitti kuitenkin huomiota myös siihen, että lehti julkaisi viivytyksettä kantelijan seikkaperäiset vastineet. Päätoimittaja tosin kommentoi jälkimmäistä vastinetta, mutta vain siltä osin kuin siinä oli arvosteltu lehden toimituspoliittisia linjauksia. Kantelijan laatimien vastineiden kielenkäyttö ei ollut yhtä kovaa kuin julkaistujen mielipidekirjoitusten. Vastineista oli kuitenkin selvästi luettavissa, mikä oli kantelijan käsitys mielipidekirjoittajan asiantuntemuksesta. Vastineissaan kantelija saattoi myös tuoda esille sen laajan tunnustuksen, jota hänen työnsä on saanut ja ne merkittävät tahot, jotka ovat muun muassa kantelijan johtaman sotasurmaprojektin takana. Käydyssä mielipiteenvaihdossa nämä kantelijan nauttimasta laajasta arvovallasta kertovat seikat asettivat hänet keskustelijana huomattavasti vastapuoltaan vahvempaan asemaan.Näiden seikkojen vuoksi, ja kun mielipidesivun kirjoittelussa on vakiintuneesti sallittu kärkevämpiä ja hätkähdyttävämpiä ilmaisuja kuin varsinaisessa toimituksellisessa aineistossa, päätti neuvosto olla ryhtymättä kantelun johdosta enempiin toimiin.
Menu