KANTELU JA LEHDEN VASTAUSKantelu kohdistuu Taloussanomien artikkeleihin ajanjaksolla 26.11.-17.12.1997. Taustana oli rahoitustarkastuksen, ja sittemmin korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jossa otettiin kantaa Meritan vuoden 1995 konsernitilinpäätökseen. Rahoitustarkastus (rata) oli katsonut, että Meritan olisi tullut vuoden 1995 konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa ilmoittaa, että Optiomi Oy, jonka kanssa tekemästään A. Ahlströmin osakkeiden kaupasta Merita oli saanut 86 miljoonan markan myyntivoiton, kuului Meritan konsolidointiryhmään. Rata perusteli vaatimustaan Optiomi Oy:n ja pankin läheisillä suhteilla, muun ohessa sillä, että Optiomi Oy:n hallitus koostui pääosin pankin konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten palveluksessa tai siihen rinnastettavassa asemassa olevista henkilöistä ja että Optiomi Oy:llä ei ratan käsityksen mukaan ollut liiketaloudellisia perusteita mainitulle osakekaupalle. KHO katsoi päätöksessään, että rata saattoi edellyttää Optiomi Oy:n lukemista pankin konsolidointiryhmään ja Optiomi Oy:n kanssa tehdystä osakekaupasta saatujen tulojen ilmoittamista konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. KHO:n päätös annettiin noin viikko ennen Meritan ylimääräistä yhtiökokousta, jossa oli tarkoituksena hyväksyä yhdistyminen Nordbankenin kanssa. Pankki ei tiedottanut kyseistä päätöksestä, ja se tuli julkisuuteen Taloussanomien uutisoimana päivää ennen ylimääräistä yhtiökokousta, 26. marraskuuta 1997.Taloussanomat uutisoi asiasta otsikolla ”KHO tuomitsi Meritan tuloksen vääristelystä”. Artikkelissa viitattiin siihen, että vuosi -95 oli ollut pankille keskeisen tärkeä. Pankin oli ollut pakko tehdä voittoa pystyäkseen maksamaan valtion pääomalainan korot. KHO:n päätökseen nojautuen uutisessa todettiin, että pankin olisi kuitenkin pitänyt eliminoida A. Ahlströmin osakkeista saamansa myyntivoitto, 86 miljoonaa markkaa konsernitilinpäätöksestään. Sama väite toistui sisäsivun artikkelissa ”Merita kaunisteli tulostaan laittomasti” ja kommentissa ”Myyntivoitot tulivat Meritalle tosi tarpeeseen”.Seuraavana päivänä lehden pääotsikkona oli ”Pörssi ja rahoitustarkastus tutkivat Meritan toimia”. Siinä siteerattiin KHO:n päätöstä, jonka mukaan Merita Pankin vuoden -95 tilinpäätös ei antanut pankin tuloksesta oikeaa kuvaa. Sisäsivun artikkelissa useat eri asiantuntijat pohtivat syntynyttä tilannetta. Lähtökohtana oli, että kyseinen voitto olisi pitänyt eliminoida tilinpäätöksestä. Samalla sivulla oli myös juttu ”Konsolidoinnilla on kaksi merkitystä”. Siinä todettiin, että Merita oli tarttunut konsolidointisanan toiseen merkitykseen ja kerrottiin, että Meritalla ei ollut lain määräämää pakkoa eliminoida Optiomin kanssa tehtyä tulosta tilinpäätöksestä. Jutussa viitattiin samalla siihen, että Merita olisi rikkonut tiedonantovelvollisuuttaan, kun se ei ollut tiedottanut sanotusta KHO:n päätöksestä.Väite siitä, että Meritan olisi pitänyt eliminoida A. Ahlströmin osakkeista saamansa myyntivoitto konsernitilinpäätöksestä, toistui vielä lehden viikkokatsauksessa 29. marraskuuta ja 17. joulukuuta lehden lyhyessä uutisessa ”Pörssi ei moiti Meritaa”, jossa selostettiin Helsingin Arvopaperipörssin ratkaisua mahdollista tiedonantovelvollisuuden rikkomista koskevassa asiassa.Merita pitää lehden uutisointia virheellisenä ja harhaanjohtavana ja huomauttaa, että pankkia ei kuultu ennen ensimmäisen jutun julkaisemista. 27. marraskuuta julkaistu juttu ”Konsolidoinnilla on kaksi merkitystä” oli Meritan mukaan riittämätön oikaisemaan virhettä. Merita kiinnittää lisäksi huomiota lehdessä julkaistuihin kommentteihin ja arvioihin, joissa pankin menettelyä pidetään kyseenalaisena ja laittomana, ja yhdistetään tapahtuma vuoden 1995 tilanteeseen, eli valtion myöntämien pääomalainojen koronmaksuvelvoitteeseen. Lisäksi Merita pitää leimaavina lehdessä esitettyjä väitteitä siitä, että pankki olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, kun se ei kertonut KHO:n päätöksestä. Merita korostaa sitä, että virheelliset tiedot voivat arvopaperimarkkinoilla johtaa erittäin vakaviin taloudellisiin seuraamuksiin. Tässä tapauksessa Helsingin Arvopaperipörssi joutui 26. marraskuuta keskeyttämään Meritan osakkeiden noteerauksen yli tunniksi, pitkälti Taloussanomien kirjoittelun vuoksi.Taloussanomien päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä korostaa puolestaan Meritan suurta merkitystä osakemarkkinoilla ja kriittisen seurannan tärkeyttä. Kyse on sananvapauden ydinalueesta: yhteiskunnallisesti merkittävän asian uutisoinnista ja yhteiskunnallis-taloudellisen vallankäytön valvonnasta. Merita on asiasta KHO:lle antamassaan kirjelmässä itsekin todennut, että viraston vaatima ilmoitus Optiomi Oy:n kuulumisesta pankin konsolidointiryhmään saattaisi antaa mielikuvan, että pankkikonsernin tulosta on järjestelty tavalla, jonka laillisuus on kyseenalainen tai ainakin moraalisesti epäilyttävä. Vielä päätoimittaja toteaa, että jos pankki olisi itse julkistanut KHO:n päätöksen, ei asia olisi herättänyt näin paljon julkisuutta.Päätoimittaja toteaa, että marraskuun 26. päivän uutisoinnissa oli yksi epätäsmällisyys, joka koski voiton eliminointia. Erehdys oli ymmärrettävä, koska ratakin on rinnastanut tapauksen konserni- ja osakkuusyritysten välisiin liiketoimiin. Tämä epätäsmällisyys oikaistiin kuitenkin oma-aloitteisesti seuraavan päivän artikkelissa ”Konsolivoinnilla on kaksi merkitystä”. Kolumnien ja muiden kannanottojen osalta päätoimittaja viittaa niissä hyväksyttyyn laajaan sanan- ja mielipidevapauteen, pankin omaan toimintaan, ja käsitellyn asian suureen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Päätoimittaja huomauttaa edelleen, että sekä rata että Helsingin Arvopaperipörssi käsittelivät kysymystä mahdollisesta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä, ja lehti kertoi näiden elinten asiassa antamasta päätöksestä.RATKAISUTaloudellisen vallankäytön valvonta kuuluu tiedotusvälineiden perustehtäviin. Kriittinen seuranta on sitä tärkeämpää, mitä merkittävämmästä vallankäyttäjästä on kyse. Myös kärjekäs ja kovasanainen arvostelu on tällöin hyväksyttävää. Asiatiedot on kuitenkin tarkistettava ja ilmenneet virheet oikaistava.Taloussanomien uutisointi perustui KHO:n päätökseen. Koska asiassa oli tätä kautta selvitettävissä molempien osapuolten näkemykset ja oikeuden asiassa antama ratkaisu, ei lehdellä ollut velvollisuutta kuulla oikeusriidan osapuolia enää erikseen. Taloussanomien uutisointi 26. 11.1197 perustui kuitenkin KHO:n päätöksen virheelliseen tulkintaan, kun siinä väitettiin, että pankin olisi pitänyt eliminoida myyntivoitto konsernitilinpäätöksestään. Erehdyksen syntyyn on voinut vaikuttaa se, että KHO:n päätöksessä otettiin nyt, sekä pankin että lehden ilmoittaman käsityksen mukaan, ensimmäistä kertaa kantaa siihen, mitä velvoitteita tietyn yrityksen kuuluminen pankin konsolidointiryhmään asettaa tilinpäätöksen yhteydessä annettaville tiedoille. Asian erityispiirteet olivat kuitenkin selvästi luettavissa KHO:n päätöksestä, jossa selostettiin molempien osapuolten näkemykset ja niiden juridiset perusteet.KHO totesi päätöksessään, että pankin tilinpäätös ei anna pankin tuloksesta oikeaa kuvaa, ellei sen liitetiedoissa ilmoiteta pankin ja sen konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen välisen kaupan vaikutusta pankin tulokseen. KHO:n päätöksestä ilmenevät seikat antoivat näin ollen perusteita arvostella pankin menettelyä. Lehdessä esitetyt arviot tuloksen kaunistelusta, jopa lainvastaisesta menettelystä, eivät neuvoston mielestä rikkoneetkaan hyvää journalistista tapaa. Sama pätee siihen sävyyn ja tapaan, jolla lehden julkaisemissa kommenteissa arvioitiin pankin menettelyn hyväksyttävyyttä ja mahdollista tiedonantovelvollisuuden rikkomista. Neuvosto piti kuitenkin lehden uutisoinnissa 26. 11.1997 esitettyä väitettä, jonka mukaan pankin olisi pitänyt eliminoida voitto konsernitilinpäätöksestään, olennaisena asiavirheenä. Se olisi pitänyt oikaista selvästi ja niin, että oikaisu olisi ollut lukijoiden helposti havaittavissa. Lehti selosti KHO:n päätöksen oikean sisällön 27.11.1997 julkaistussa jutussa ”Konsolidoinnilla on kaksi merkitystä”. Tässä, 8. sivulle sijoitetussa jutussa ei kuitenkaan missään vaiheessa todettu, että lehden edellisen päivän uutisointi oli ollut virheellistä. Jutun alussa todettiin päinvastoin, että Merita ”tarttui” konsolidointisanan toiseen merkitykseen, mikä oli omiaan luomaan mielikuvan, jonka mukaan asia oli tulkinnanvarainen. Meritan tilannetta käsiteltiin myös saman päivän kansisivun pääuutisessa, jonka otsikossa puhuttiin sisäisistä osakekaupoista. Artikkelissa ei kerrottu, että lehden edellisen päivän uutisoinnissa oli ollut virhe. Oikaisujutun vierelle sijoitetuista kahdesta artikkelista heijastui niistäkin lehden esittämä virheellinen käsitys. Lukijoiden oli siten vaikea päästä selville KHO:n päätöksen sisällöstä ja merkityksestä. Virheellinen tieto toistui lehden uutisoinnissa 29. marraskuuta ja 17. joulukuuta 1997.Neuvoston mielestä lehti ei oikaissut tapahtunutta virhettä riittävän selvästi ja havaittavasti. Neuvosto toteaa edelleen, että kun virhe myöhemmin toistui, jätettiin se kokonaan oikaisematta. Neuvosto antaa tämän vuoksi Taloussanomille huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu