2511/SL/97

Vapauttava

Helsingin Sanomat julkaisi presidentti Jeltsinin haastattelun, joka oli tehty niin, että presidentti oli vastannut kirjallisesti hänelle toimitettuihin kysymyksiin. Sekä pääuutissivulta että sisäsivun artikkelista ilmeni, että presidentti oli antanut vastauksensa kirjallisesti. Maininnat kertoivat lukijalle haastattelun toteutustavasta. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 16.3.1997 Venäjän presidentti Boris Jeltsinin haastattelun, josta virisi laaja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Tämä ”haastattelu” perustui lehden jättämiin kirjallisiin kysymyksiin ja niihin annettuihin kirjallisiin vastauksiin. Lehti kyllä mainitsi Jeltsinin antaneen vastaukset kirjallisina, mutta ei painottanut tätä puolta. Haastattelua lainanneet tiedotusvälineet puhuivatkin vain Jeltsinin haastattelusta. Helsingin Sanomat pyrki myös korostamaan haastattelun autenttista luonnetta kirjoittamalla jälkikäteen, että kyse oli ensimmäisestä haastattelusta, jonka Jeltsin oli antanut länsimaisille tiedotusvälineille sydänleikkauksesta toivuttuaan.Kantelijan mielestä kyse on tiedotusvälineiden perimmäisestä uskottavuudesta. Journalismin ammattilaiset eivät kuvittele, että presidentti Jeltsin olisi itse muotoillut hänen nimissään annetut vastaukset. Tavallinen lukija on kuitenkin ottanut haastatteluna markkinoidun tuotteen todesta ja olettanut sen täyttäneen haastattelulle yleisessä kielenkäytössä asetetut kriteerit. Haastattelulle ei myöskään pyritty hakemaan autenttisuutta niin, että Jeltsin olisi itse ojentanut kirjalliset vastauksensa, mikä olisi osoittanut, että hän oli selkeästi tietoinen nimissään annetusta haastattelusta. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa lehden selostaneen presidentti Boris Jeltsinin haastattelua sekä pääuutissivulla että ulkomaansivuston avaussivulla. Lehti mainitsi haastattelun selostuksen perustuvan presidentti Jeltsinin kirjallisiin vastauksiin lehden kysymyksiin. Vakiintuneen kansainvälisen tavan mukaisesti valtionpäämiehen nimissä annetut vastaukset ovat valtionpäämiehen hyväksymiä muotoiluja, joissa ilmaistaan maan politiikan suuntaviivoja. Sillä, olivatko muotoilut nyt presidentti Jeltsinin itsensä laatimia, ei ole mitään merkitystä. Pääasia oli, että ne annettiin hänen nimissään.RATKAISUNeuvoston mielestä on perusteltua, että lukijoille kerrotaan haastatteluun liittyneet reunaehdot tai muut tavanomaisesta poikkeavat seikat, jos niillä voi olla vaikutusta haastattelun sisällön arvioimiselle. Myös kirjallinen muoto voi olla tällainen seikka, varsinkin kun ”haastattelu” sanana luo ensimmäiseksi mielikuvan välittömästä suullisesta haastattelusta.Helsingin Sanomien julkaisemassa haastattelussa Venäjän presidentti Boris Jeltsin linjasi Venäjän näkemyksiä tulossa olleen Venäjän ja Yhdysvaltain huippukokouksen alla. Sekä pääuuutissivun että sisäsivun artikkelista ilmeni, että presidentti Jeltsin oli antanut vastauksensa kirjallisina. Neuvoston mielestä nämä maininnat olivat selkeitä, ja kertoivat lukijalle haastattelun toteutustavasta. Neuvoston mielestä Helsingin Sanomat ei näin ollen rikkonut hyvää journalistista tapaa.