KANTELUMaailma sanojen vankina -ohjelmassa esitettiin 17.2.1997 osuus, jossa arvosteltiin ympäristöjournalismia. Esimerkkinä käytettiin kantelijan noin puolta vuotta aiemmin tekemää lehtijuttua ”Myrkkyprofessori varoittelee liiasta luomuinnostuksesta”. Tämän esimerkin kautta kantelijan työ yhdistettiin määritteisiin ”suoranaista valehtelua” ja ”kyllä joku totuuspohja pitää olla”. Ohjelmaosuus alkoi asiantuntijana haastatellun henkilön toteamuksella, että eräät ympäristöjutut olivat suoranaista valehtelua. Ruutuun ilmestyi tekstitaulu ”Esimerkki”, jonka jälkeen näytettiin kyseistä lehtijuttua ja haasteltiin siinä esiintynyttä professoria. Tämän jälkeen ruutuun tuli teksti, jossa kerrottiin, että kantelija oli kieltäytynyt perustelemasta juttunsa tekotapaa. Uudelleen ruutuun ilmestynyt asiantuntija totesi vielä, että kyllä joku totuuspohja pitäisi olla.Maailma sanojen vankina -ohjelman toimittaja oli ottanut kantelijaan yhteyttä ennen ohjelman lähettämistä, mutta tiedustellen vain, oliko kantelijalla mitään sanottavaa tästä jutusta. Kantelija kertoi muistelleensa, että jutussa haastateltu professori oli itse vastannut yleisönosastossa eräiden siitä pahastuneiden ihmisten yleisönosastokirjoitukseen. Kantelija oli samalla todennut, että hän ei kommentoi kyseisen professorin käsitystä, ja kehotti ohjelman toimittajaa kääntymään tarvittaessa lehden päätoimittajan puoleen. Kantelija toteaa, että jos ohjelman toimittaja olisi kertonut, että kantelijan työtä tullaan ohjelmassa nimittämään valehteluksi, ei asia olisi jäänyt tähän. Itse valehtelusyytösten osalta kantelija huomauttaa, että haastateltava oli tarkistanut ja hyväksynyt haastattelutekstinsä. Kaikki hänen muutosehdotuksensa hyväksyttiin. Yleisönosastovastauksessaan hän ei myöskään korjannut jutun sisältöä, vaan valitteli sen joitain painotuksia.Kantelija korostaa, että hänelle kuuluu sama kohtelu kuin kelle tahansa, jota on voimakkaasti syytetty valehtelusta. Koska kantelija ei saanut tilaisuutta kommentoida itseään koskevia väitteitä, pyytää hän arviota siitä, rikottiinko Maailma sanojen vankina -ohjelmassa hyvää journalistista tapaa. YLEN VASTAUSTuottaja Erkki Saksa toteaa vastauksessaan, että kyseisen insertin toimittaja otti yhteyttä kantelijaan ohjelmaosuuden tekovaiheessa. Toimittaja kertoi kantelijalle osuuden kriittisestä lähestymistavasta ja siitä, että kantelijan juttu oli valikoitunut yhdeksi esimerkiksi kyseenalaisesta ympäristöjournalismista. Kantelija kieltäytyi perustelemasta juttunsa tekotapaa ja siinä olleita vinoutumia.Ohjelmaosuudessa yritettiin paikantaa joitakin ympäristöjournalismissa aika yleisiä ongelmia, jotka liittyvät muun muassa toimittajien asenteisiin ja tapaan jäsentää ympäristöasioita. Kantelijan tekemä artikkeli oli yksi sivujuonne tässä kokonaisuudessa. Kantelijan lehtiartikkeliin aikanaan tehdystä vastineesta voi päätellä, että artikkelissa oli tosiaan useita paikkansa pitämättömiä tai asiaa vääristäviä väitteitä. Artikkelissa haastateltu henkilö puolestaan siirteli vastuuta toimittajalle ”varmaan monet arvasivat, että teksti edusti toimittajan käsityksiä eikä minun”.Tuottaja Saksa toteaa vielä, että kantelija käyttää ammattinsa kautta huomattavaa vaikutusvaltaa. Väite siitä, että hän ei olisi saanut tilaisuutta kommentoida artikkeliaan koskevia väitteitä, ei pidä paikkaansa. Kantelija on myös omaehtoisesti kieltäytynyt vetoamasta vastineoikeuteen.Ympäristötoimittaja Ismo Tuormaan haastattelulla oli keskeisen osa ohjelmaosuudessa. Ylen vastauksen liitteenä on toimittaja Tuormaan kirje, jossa hän perustelee kriittisiä kannanottojaan todeten, että kyseinen artikkeli oli vain yksi esimerkki pitkässä sarjassa. Hän toteaa osoittaneensa kritiikkinsä sekä kantelijaan että tämän haastattelemaan henkilöön, joka oli valmis tyrmäämään luomutuotannon tietämättä siitä mitään. Toimittaja Tuormaa katsoo, että kantelijan osalta kyse oli ainakin huonosta ja tavoitehakuisesta journalismista.RATKAISUNeuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden toiminnan kriittinen arviointi on tärkeää, ja että arvioinnissa voidaan käyttää kärjekkäitäkin ilmaisuja ja esittää vakavia väitteitä. Yhtä selvää on, että tällöin on noudatettava samoja hyvän journalistisen tavan periaatteita kuin arvioitaessa muutakin julkista toimintaa. Vakavat väitteet on näin ollen kyettävä perustelemaan ja niiden kohteelle on varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus esittää omat näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Maailma sanojen vankina -ohjelmassa käytettiin kantelijan laatimaa artikkelia esimerkkinä kiistanalaisesta ympäristöjournalismista. Esimerkillä havainnollistettiin niitä kriittisiä näkemyksiä, joita ohjelmassa haastateltu ympäristötoimittaja oli esittänyt ympäristöjournalismin tilasta. Vakavin näistä oli viittaus suoranaiseen valehteluun. Kantelijan artikkeli esiteltiin heti tämän jälkeen. Tästä huolimatta artikkeli kytkeytyi neuvoston mielestä koko sitä edeltäneeseen haastatteluun, eikä yksittäiseen, valehtelua koskeneeseen kommenttiin. Myöskään itse insertissä ei artikkelia väitetty valheelliseksi, vaan siinä puututtiin artikkelin painotuksiin, siihen, miten toimittajan ennakko-odotukset vaikuttavat artikkelin sisältöön. Puheenvuoron käyttäjänä oli lehtiartikkelissa haastateltu professori, joka oli jo aiemmin kommentoinut tapaa, millä artikkelissa oli selostettu hänen kannanottojaan. Tämän vuoksi ja koska kantelijalle oli varattu tilaisuus omien näkemystensä esittämiseen, ei neuvosto ryhdy asian johdosta enempiin toimiin.
Menu