Yle, TV2

TV 2:n Silminnäkijä-ohjelmassa tarkasteltiin kriittisesti lasten urheiluharrastusta. Keskustelua käytiin pääosin yleisellä, teoreettisella tasolla. Kautta ohjelman näytettiin kuvituksena urheilevia ja voimistelevia lapsia. Kantelijan poika näkyi kahdessa välähdyksessä, painiottelun tiimellyksessä ja ottelun jälkeen itkuisena haastateltavana. Nämä jaksot olivat peräisin arkistosta. Neuvosto totesi lähtökohtana olevan, että kerran annettu kuvauslupa kattaa kuvatun aineiston arkistokäytön. Välähdykset pienestä painijasta olivat itsessään hellyttäviä, eivätkä leimanneet pikkupoikaa tai hänen vanhempiaan. Kun myöskään ohjelmassa esitetyt kriittiset kommentit eivät kohdistuneet siinä esiintyneisiin lapsiin tai heidän vanhempiinsa, ei Ylen katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

TV2:n mediaohjelmassa käsiteltiin ympäristöjournalismia. Haastateltava esitti siitä oman arvionsa. Vakavin hänen väitteistään oli, että ympäristöjournalismissa syyllistytään suoranaiseen valehteluun. Heti tämän jälkeen esiteltiin yksi lehtijuttu esimerkkinä kiistanalaisesta ympäristöjournalismista. Esimerkki kytkeytyi neuvoston mielestä koko sitä edeltäneeseen jaksoon, eikä yksittäiseen, valehtelua koskeneeseen kommenttiin. Tämän vuoksi ja koska kyseisen lehtijutun laatijalle oli varattu tilaisuus omien näkemystensä esittämiseen, ei neuvosto ryhtynyt asian johdosta enempiin toimiin.