2421/SL//96

Vapauttava

Sanomalehdessä arvioitiin Venäjää käsitellyttä kirjaa. Arvostelu oli kautta linjan kärjekäs ja poleeminen. Sitä voitiin pitää myös kantelijan tekstin melkoisena yksinkertaistuksena. Neuvosto korosti kuitenkin korostaa vapaan ja laajan keskustelun merkitystä, erityisesti kun keskustelun kohteena on niin tärkeä ja erilaisia näkemyksiä synnyttävä aihepiiri kuin Venäjän tilanne. Lehti myös julkaisi kantelijan vastauksen arvosteluun. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUHelsingin Sanomissa julkaistiin 4.5.1996 arvio kantelijan yhdessä kahden muun henkilön kanssa kirjoittamsta kirjasta ”Venäjä – jättiläinen tuuliajolla”. Arvostelussa väitettiin, että kantelija olisi kuvannut venäläisiä mm. likaisiksi, laiskoiksi, tyhmiksi ja juopoiksi, Venäjää epäinhimilliseksi, epävarmaksi, hirvittäväksi, pahaksi ja perverssiksi maaksi, jota vaivaavat orjatyö, pakkomielteet ym. ongelmat.Kantelija toteaa, että hän ei ole kirjaan kirjoittamassaan osuudessa itse asiassa sanonut venäläisten ihmisten ominaisuuksista mitään. Kantelija on kuvannut neuvostojärjestelmää todellisuutta vastaavasti. Kyse oli nimenomaan Neuvostoliiton, ei Venäjän historiaa käsitelleestä osuudesta. Arvostelu sisälsi näin ollen karkeita valheita. Ongelmallista on, että kantelija toimii venäläisten kanssa erilaisissa diplomaattisluontoisissa tehtävissä. Arvostelu leimasi hänet vastuuttomaksi rasistiksi ja vaikeutti hänen työtään Ulkoministeriön palveluksessa. Alan johtavat tutkijat ovat myöhemmin antaneet teoksesta aivan toisenlaisen arvion. Se ei kuitenkaan oikeuta Helsingin Sanomien törkeää ja kunniaa loukkaavaa menettelyä.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen viittaa kanteluasiassa 2408/SL/96 antamaansa vastineeseen, jossa hän huomauttaa, että arvostelussa sallitaan normaalia kovempi sanominen. Hyvän arvostelun sisältö on henkilökohtainen ja mielipiteellinen. Koska arvostelu on laatijansa tulkinta ja näkemys, ei lehdellä ole tapana puuttua siinä esitettyihin mielipiteisiin. Nyt esillä olevan kantelun osalta päätoimittaja toteaa, että kantelijan kuvaamaa kappaletta ei tietenkään löydy sellaisenaan kirjasta. Arvostelija oli poiminut yksittäiset sanat kuvaamaan kirjan tulkintaa Venäjästä. Päätoimittaja viittaa erityisesti kirjan sivuihin 45-61. Tulkinta oli kova, mutta mahtui kulttuurikritiikin piiriin. Lehti julkaisi näyttävästi ja laajasti kantelijan vastineen, joka oli pidempi kuin itse kirja-arvio. Päätoimittaja katsoo näin ollen, että kantelu on aiheeton.RATKAISUNeuvosto toteaa, että kirja-arvostelut ja muu kulttuurikritiikki edustavat laatijansa henkilökohtaista näkemystä arvioitavana olevasta teoksesta. Tämä lähtökohta on myös lukijoiden tiedossa. Voimakaskin subjektiivinen kritiikki on näin ollen hyväksyttävää.Helsingin Sanomien julkaisemassa kirja-arvostelussa esitetty kritiikki oli neuvoston mielestä tavanomaista jyrkempää. Kirja-arvostelu oli kautta linjan kärjekäs ja poleeminen. Sitä voidaan pitää myös kantelijan tekstin melkoisena yksinkertaistuksena. Neuvosto haluaa kuitenkin samalla korostaa vapaan ja laajan keskustelun merkitystä, erityisesti kun keskustelun kohteena on niin tärkeä ja erilaisia näkemyksiä synnyttävä aihepiiri kuin Venäjän tilanne. Lehti myös julkaisi kantelijan vastauksen arvosteluun.Edellä olevilla perusteilla neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.