KANTELUAvun numerossa 28/12.7.1996 julkaistiin kakkospääkirjoitus ”Mennäänkö bussilla”, jossa käsiteltiin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toimintaa. Siinä kerrottiin tapauksista, joissa HKL:n kuljettaja oli jättänyt asiakkaan pysäkille tai muuten menetellyt asiattomasti. Kantelija, HKL:n työsuojeluvaltuutettu, toteaa kirjoituksen pahoittaneen monen liikennelaitoksella työskentelevän mielen. Artikkelin kirjoittaja olisi voinut halutessaan haastatella HKL:n henkilöstöä ennen sen julkaisemista, jolloin tällaista virheellistä artikkelia ei olisi koskaan julkaistukaan. Kantelija lähetti lehdelle vastineen, mutta lehti ei julkaissut sitä. Kantelija pyytää neuvostolta kannanottoa siitä, oliko vastineen julkaisematta jättäminen asiallista.Kantelun liitteenä on Avun päätoimittajan vastaus kantelijalle. Päätoimittaja toteaa keskustelleensa asiasta ”Mennäänkö bussilla” -kirjoituksen laatineen toimittajan kanssa. Keskustelussa oli päädytty siihen, että asia ei aiheuta enää toimenpiteitä.LEHDEN VASTAUSAvun päätoimittaja Markku Veijalainen toteaa, että kantelijan lehdelle lähettämää kirjoitusta ei mielletty vastineeksi. Kirjoituksessa ei mitenkään viitattu vastineoikeuteen. Lisäksi se oli osoitettu toimituksen sihteerin kesäsijaiselle, jota oli erehdyksessä tituleerattu toimittajaksi. Kirjoitusta pidettiin yleisönosastolle tarkoitettuna mielipidekirjoituksena. Vastineoikeuden syntyminen olikin kyseenalaista, koska tekstissä ei viitattu nimettyihin henkilöihin vaan puhuttiin yleisellä tasolla Helsingin liikennepalveluista. Kantelu kohdistui lehden toiseen pääkirjoitukseen, joka oli varustettu tekijänsä nimellä ja kuvalla. Se oli selkeä mielipidekirjoitus, joka perustui tekijänsä havaintoihin. Lehdellä ei ole syytä muuttaa mieltään tai arvioida uudelleen kirjoituksen pohjana olleita havaintoja. Päätoimittaja huomauttaa vielä, että kirjoituksen laatijan käsitys siitä, mitä hänen ja kantelijan välillä puhelimessa keskusteltiin, eroaa kantelijan kertomasta.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että arvostelun kohteeksi joutuneelle myönnetään vastineoikeus, jos hän sitä perustellusti pyytää. Vastineoikeudessa ei ole kyse pelkästään virheiden korjaamisesta, vaan oikeudesta kiistää esitettyjä väitteitä. Hyvän journalistisen tavan mukaista on myöntää vastineoikeus luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöille, yrityksille, yhteisöille ja vastaaville.Avun kakkospääkirjoitus oli kolumninomainen kannanotto Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toimintaan. Siihen sisältyi pari esimerkkiä tilanteista, joissa HKL:n kuljettajat olivat kirjoittajan mukaan menetelleet asiattomasti. Kuljettajien työmoraalin todettiin lisäksi heikentyneen niilläkin linjoilla, jotka eivät ole stressaavimpia. Arvostelu kohdistui näin ollen yhteen nimeltä mainittuun yritykseen ja sen henkilökuntaan ja sisälsi yksityiskohtiinkin meneviä väitteitä. Tällaiseen arvosteluun on oltava oikeus vastata. Lehti perusteli päätöstään olla julkaisematta kantelijan vastineeksi tarkoittamaa kirjoitusta vielä sillä, että kyse olisi ollut mielipidekirjoituksesta. Neuvosto toteaa, että vastineen ja mielipidekirjoituksen välinen raja saattaa joskus olla epämääräinen. Vastineoikeuteen liittyvät arviot on kuitenkin perustettava journalistieettisiin, ei muodollisiin, kriteereihin. Nyt kantelijan kirjoitus oli selkeästi vastaus Avun kakkospääkirjoituksessa esitettyihin väitteisiin. Neuvoston mielestä kirjoitus oli asialliselta sisällöltään selvästi tarkoitettu vastineeksi. Jos lehti puolestaan katsoi, että kirjoitus ei ollut jostain syystä julkaistavissa, olisi kantelijaan pitänyt ottaa yhteyttä ja pyrkiä neuvottelemaan asiasta.Neuvosto katsoo näin ollen, että Helsingin kaupungin liikennelaitoksen henkilökunnalle oli syntynyt vastineoikeus ja että lehden olisi hyvää journalistista tapaa noudattaakseen pitänyt vähintäänkin ottaa asiassa yhteyttä kantelijaan. Neuvosto antaa edellä mainituilla perusteilla Avulle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu