2342/AL/96

Langettava

Kaupan asiakaslehdessä julkaistiin vauvaperheen arkipäivästä kertonut artikkeli. Se oli ulkoisesti laadittu tavanomaisen toimituksellisen artikkelin tapaan, mutta tekstissä mainittiin lukuisia tuotemerkkejä. Artikkelia oli lisäksi kuvitettu perheen keittiöstä ja kylpyhuoneesta otetuilla valokuvilla, joissa oli runsaasti samoja tuotteita, ja niin, että tuotemerkit oli järjestelmällisesti käännetty kameraan päin.Neuvoston käsityksen mukaan lukijat ovat hyvin perillä vakiintuneiden asiakaslehtien luonteesta. Lukijat eivät oletakaan, että esimerkiksi tuote-esittelyissä kerrottaisiin muista kuin oman ryhmän tarjoamista tuotteista. Toisaalta edellytetään, että asiakaslehti noudattaa journalistisia kriteereitä julkaistessaan muun tyyppistä aineistoa. Päätoimittajan mukaan kyseinen artikkeli perustuikin journalistisiin lähtökohtiin. Neuvoston mielestä artikkeli toimi kuitenkin siinä mainittujen tuotteiden myynnin edistämiseksi ja oli luonteeltaan tekstimainontaa. Neuvosto katsoi, päätoimittajan vastauksen ja artikkelin laadintatavan perusteella, että lehden menettely oli omiaan hämärtämään rajaa toimituksellisen ja kaupallisen aineiston välillä. Lehdelle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.Asiasta äänestettiin luvuin 9-4.

KANTELUPirkan numerossa 3/1996 julkaistiin artikkeli ”Vauvan päivä”, jossa kerrottiin nimeltä mainitun vauvaperheen elämästä ja lasten- hoitoon liittyvistä tarvikkeista. Osa tarvikkeista kulki yleisnimellä, mutta osasta mainittiin tuotemerkit (Tutteli, Bonan vellit, Mam-tuttipullo, Nukin pullotutit, Infan ensilusikat jne.), jotkut useampaan kertaan. Kantelija toteaa olevansa tietoinen Pirkan luonteesta Keskon asiakaslehtenä. Hän kysyy kuitenkin, missä kulkee asiakaslehtijournalismin ja hyvän lehtimiestavan raja. LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Kaisa Peutere kertoo, että kun juttua vauvantarvikkeista lähdettiin suunnittelemaan, toimitus päätti tietoisesti välttää tavanomaista tavaraesittelyä. Kuluttajanäkökulman saamiseksi jutussa haastateltiin pienten lasten äitiä. Tämä kertoi, mistä ruuista hänen lapsensa pitävät ja mitä lastenhoitotuotteita hän käyttää. Jos artikkeli olisi tehty puhtaasti K-ryhmän tarpeista, olisi siinä tietysti kehotettu syömään Pirkka-tuotesarjan ruokia. Tuotenimiltä mainittiin vain ne tuotteet, joissa ei ole samanarvoisia rinnakkaistuotteita. Pääosa tarvikkeista kulki yleisnimillä. Päätoimittaja huomauttaa vielä, että nimeltä mainittuja tuotteita ei kytketty mainontaan, lehdessä ei ole niihin liittyvää ilmoitusmarkkinointia. Päätoimittaja pitää kantelua näillä perusteilla aiheettomana.RATKAISUTiedonvälityksen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää, että raja kaupallisen ja toimituksellisen aineiston välillä pidetään selvänä ja että piilomainonta torjutaan. Neuvosto toteaa, että asiakaslehtien tehtävänä on edistää oman yrityksen toimintaa, kertoa tarjolla olevista tuotteista ja luoda myönteistä yrityskuvaa. Asiakaslehdet ovat siten osa yrityksen markkinointia. Samalla monet niistä sisältävät yleisaineistoa, jolla ei ole välitöntä kosketusta julkaisijan toimialaan. Neuvoston käsityksen mukaan lukijat ovat hyvin perillä vakiintuneiden asiakaslehtien luonteesta. Lukijat eivät oletakaan, että esimerkiksi tuote-esittelyissä kerrottaisiin muista kuin oman ryhmän tarjoamista tuotteista. Toisaalta edellytetään, että asiakaslehti noudattaa journalistisia kriteereitä julkaistessaan muun tyyppistä aineistoa, esimerkiksi tavanomaisia artikkeleita. Neuvosto on seuraavassa ottanut tämän jaon arviointinsa pohjaksi.Päätoimittajan vastauksen mukaan ”Vauvan päivä” -artikkeli perustui journalistisiin kriteereihin. Artikkeli oli ulkoisesti laadittu tavanomaisen toimituksellisen artikkelin tapaan, kuvaukseksi lapsiperheen arkipäivästä. Tekstissä olleet lukuisat tuotemerkkien maininnat loivat kuitenkin vaikutelman tuote-esittelystä. Artikkelin kuvitus vahvisti vaikutelmaa. Perheen keittiöstä ja kylpyhuoneesta otetuissa kuvissa oli runsaasti juuri niitä tuotteita, joita tekstissä mainittiin, vieläpä niin, että tuotteiden etiketit oli järjestelmällisesti käännetty kameraan päin. Neuvoston mielestä artikkeli toimi siinä mainittujen tuotteiden myynnin edistämiseksi ja oli luonteeltaan tekstimainontaa. Neuvosto katsoo, päätoimittajan vastauksen ja artikkelin laadintatavan perusteella, että lehden menettely oli omiaan hämärtämään rajaa toimituksellisen ja kaupallisen aineiston välillä. Vaikka kyse oli asiakaslehdestä, rikkoi lehden menettely näin ollen hyvää journalistista tapaa. Neuvosto antaa Pirkka-lehdelle tämän vuoksi huomautuksen.Asiasta äänestettiin luvuin 9-4.