KANTELUN KOHTEENA OLEVA LEHTIARTIKKELIIlta-Sanomissa julkaistiin 27.1.1996 lehden päätoimittajan kolumni ”Ympäristölehmä”. Siinä kysyttiin, onko ympäristömme niin surkeassa tilassa, että sen kohentamiseen tarvitaan armeija ihmisiä ja miljardikaupalla raha. Taustaksi kerrottiin, että ympäristöministeriön hallinnonalalla työskentelee 1 500 ihmistä ja rahaa pannaan palamaan 4 196 294 markkaa. Käyttökohteista mainittiin esimerkkejä kuten luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnostukseen osoitetut 62 miljoonaa ja alueiden hankintaan osoitetut 87 miljoonaa. Loppujen neljästä miljardista todettiin menevän sinne sun tänne: ”Kuuliaisina veronmaksajina uskomme, että joka killinki menee meille niin tärkeän ympäristön hyväksi”. Tämän jälkeen kolumnissa kummasteltiin ympäristöhallinnon armotonta rahapulaa, tarvetta hankkia kolmella miljardilla uusia suojelualueita ja tämän rahoittamiseksi tehtyjä ehdotuksia kuten kesämökkiveroa. KANTELUKantelijan mukaan Ilta-Sanomien julkaisema kolumni oli useilta keskeisiltä osiltaan virheellinen. Kantelija viittaa lehden julkaisemaan ympäristöministeriön vastineeseen. Siinä selvitettiin, että niistä yli neljästä miljardista markasta, jotka on osoitettu ympäristöministeriön hallinnonalalle, lähes 80 prosenttia menee rakentamisen ja asumisen edistämiseen. Asumiseen liittyvät menot ovat vuoden 1996 talousarviossa 3,2 miljardia markkaa, ympäristöasioihin jää alle miljardi markkaa. Lisäksi vastineessa oikaistiin ministeriön työtiloja koskenut virheellinen tieto.Kantelija toteaa, että kolumnin kirjoittajalla on tietysti oikeus mielipiteeseensä, jonka mukaan ympäristönsuojelu on naurettavaa ja lapsellista hössötystä. Kirjoittajalla ei ole kuitenkaan oikeutta perustella mielipiteitään väärillä ja tietoisesti harhaanjohtavilla tiedoilla. Kirjoittajan asema ja kokemus huomioon ottaen on vaikea kuvitella, etteikö hän tietäisi asioiden oikeaa laitaa.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen toteaa, että hän ei ole kolumnissaan väittänyt ympäristönsuojelua naurettavaksi ja lapselliseksi hössötykseksi eikä hän ole myöskään syyllistynyt lukijoiden tahalliseen harhaanjohtamiseen. Kolumnin ainoa asiavirhe koski ympäristöministeriön työtiloja ja se oikaistiin ministeriön vastineessa. Ministeriö sai tässä yhteydessä tilaa huomattavasti vastineoikeuden edellyttämää laajemmin, aihepiirin tärkeyden takia. Kirjoituksen sisältämät asiatiedot oli teksteineen ja numeroineen poimittu Valtion talousarvioesityksestä 1996/pääluokka 35. Kirjoitus ei sisällä mitään sellaista, mitä kantelija väittää siinä olevan. Kantelu näyttää näin ollen kohdistuvan kolumnissa esitettyihin mielipiteisiin ja puuttuu siten karkeasti yksittäisen kirjoittajan mielipiteen- ja sananvapauteen. Kantelijayhteisön painoarvo huomioon ottaen on ilmiselvää, että kantelulla pyritään painostamaan lehteä. Päätoimittaja ilmoittaa myös, ettei hän hyväksy itselleen luonnonsuojelun vihollisen leimaa. Kantelu voidaan nähdä myös kostona siitä, että päätoimittaja ei antanut haastattelua kantelijayhteisön lehdelle, vaikka sitä aggressiivisesti vaadittiin.RATKAISUHyvä journalistinen tapa ei rajoita mielipiteen esittämisen vapautta, eikä tyylilajin tai muodon valintaa. Lukijan on kuitenkin voitava erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta. Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista.Tiedonvälityksessä on pyrittävä totuudenmukaisuuteen, olennaisten ja monipuolisten tietojen kertomiseen. Ilta-Sanomien kolumnissa esitetty kritiikki rakentui pitkälti sen varaan, että valtion talousarviossa on osoitettu yli neljän miljardin markan määräraha ympäristöministeriön hallinnonalalle. Kun kolumnissa mainittiin ainoastaan ympäristönsuojeluun liittyviä hankkeita, jäi lukijalle se käsitys, että koko määräraha käytetään näihin. Tätä mielikuvaa vahvisti vielä kolumnissa ollut ihmettely siitä, että miksi siihen saman reikään (ympäristön hyväksi) pitää lapioida aina vain lisää. Edellisissä virkkeissä oli juuri puhuttu 3,7 miljardista ja sen epämääräiseksi jätetyistä käyttötarkoituksista, ne kuitenkin selvästi ympäristön suojeluun yhdistäen.Kaikkien lukijoiden ei voida olettaa tietävän, että suurin osa ympäristöhallinnon määrärahoista käytetään muihin tarkoituksiin kuin ympäristönsuojeluun, semminkin kun kolumnissa ei millään tavalla viitattu tähän seikkaan. Tämän kertominen olisi kuitenkin ollut olennainen tieto. Neuvoston mielestä tapa, jolla kolumnissa yhdistettiin ympäristönsuojelu ja ympäristöhallinnon määräraha toisiinsa, johti siihen, että kolumnin perusteella syntyi virheellinen kuva todellisesta tilanteesta.Neuvosto kiinnitti samalla huomiota siihen, että kyse oli yhteiskunnallisesta mielipidekirjoituksesta, kirjoittajan nimellä ja kuvalla varustetusta kolumnista. Ympäristöministeriön laajahko vastine julkaistiin viivytyksettä. Kolumnin kirjoittaja palasi myöhemmässä kolumnissa itsekin asiaan ja kertoi tuolloin määrärahojen jakautumisesta ympäristönsuojeluun ja muihin kohteisiin. Näiden seikkojen vuoksi neuvosto ei ryhdy asiassa enempiin toimiin.
Menu