2326/YLE/96

Langettava

Televisio-ohjelmassa selostettiin takausoikeudenkäyntiä, jossa pankki haki takaajilta saamistaan. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat vahvistaneet takaajat maksuvelvollisiksi. Tämän jälkeen ilmeni, että oikeudelle oli esitetty velkakirja, joka poikkesi takaajien aikanaan saamasta velkakirjan kopiosta. Pankin mukaan velkakirjaa oli täydennetty vastaamaan alkuperäisen velallisen ja pankin välillä tehtyä sopimusta. Asianajaja, joka oli avustanut takaajia oikeudessa, ei ollut havainnut kyseisiä merkintöjä ennen hovioikeuden päätöstä. Ohjelmassa viitattiin tässä yhteydessä asianajajan ja pankin erityissuhteeseen ja kohdistettiin asianajajaan vakava, hänen esteellisyyttään koskenut väite. Asianajajaa oli haastateltu ohjelmaa varten, mutta tähän väitteeseen hän ei voinut vastata, koska sitä ei oltu hänelle esitetty. Seuraavassa ohjelmassa asia oikaistiin. Neuvosto antoi televisioyhtiölle kuitenkin huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

KANTELUN KOHTEENA OLEVA OHJELMAKuningaskuluttajassa 16.1.1996 käsiteltiin takausoikeudenkäyntiä, jossa kantelija, paikallinen asianajaja, oli toiminut oikeudenkäynnissä takaajien avustajana. Vastapuolena oli paikallinen pankki, joka haki takaajilta takaussaamistaan. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus vahvistivat takaajat maksuvelvollisiksi. Hovioikeuskäsittelyn jälkeen ilmeni, että pankki oli täydentänyt takauksen kohteena ollutta velkakirjaa sen allekirjoittamisen jälkeen. Velkakirjaan oli tuolloin merkitty koron ensimmäisen tarkistuksen päivämäärä ja koron eräpäivät. Täydennetty velkakirja oli jätetty oikeudelle. Tapahtumien kulkua ryhdyttiin purkamaan haastattelemalla yhtä takaajista. Hänen näkemyksensä oli, että velkakirjan täydentämisellä oli ollut olennainen merkitystä asian lopputulokselle. Tämän jälkeen kerrottiin, että takaajia avustanut asianajaja oli aikanaan hoitanut paljonkin kyseisen pankin asioita ja että hänen suhteensa pankkiin olivat hyvät. Toimittaja kyseenalaisti tällä perusteella asianajajan riippumattomuuden ja kytki tähän oikeuden päätökset, eli takaajien häviön. Toimittaja kertoi kantelijan kieltäytyneen tulemasta julkisuuteen asiassa, mutta todenneen, ettei ollut havainnut velkakirjojen eroa. Pankinjohtajan taas kerrottiin vähätelleen velkakirjojen eron merkitystä. Toimittajan sarkastisena kommenttina oli, että takaajien kannalta erolla ei ilmeisesti ole merkitystä kuin puolen miljoonan markan verran.KANTELUKantelija toteaa joutuneensa leimatuksi syylliseksi halveksuttavaan menettelyyn ja tekoon, jollaiseen syyllistynyt asianajaja tuomittaisiin rangaistukseen ja erotettaisiin Suomen Asianajajaliitosta. Kantelija kertoo saaneensa sen käsityksen, että ohjelmassa käsiteltäisiin pelkästään pankkia ja että häntä haastateltaisiin taustatietojen saamiseksi. Jääviys- tai epärehellisyysväitteet eivät tulleet esille, eikä kantelijalle annettu tilaisuutta vastata niihin. Samalla pitää ottaa huomioon, että asianajajalla on vaitiolovelvollisuus toimeksiantojensa osalta.Kantelija toteaa, että luotosta oli peritty korkoa alusta alkaen kuukausittain, ja velallinen oli sitä maksanut. Velkakirjassa oli jo alunperin merkintä, että viitekorkojakso oli kolme vuotta. Ilman lisämerkintääkin oli selvää, että ensimmäinen tarkistus tapahtuisi kolme vuotta luoton myöntämisen jälkeen. Se, että velkakirjaa oli täydennetty näitä koskevilla merkinnöillä, ei siten vaikuttanut takaajien vastuun arviointiin.Seuraavassa ohjelmassa lähetetyssä ”oikaisussa” toimittajat totesivat pelkästään, että kantelija kiistää olevansa riippuvuussuhteessa pankkiin ja että hän on viime vuosina hoitanut vain yhden toimeksiannon pankin lukuun. Vakavinta väitettä, jonka mukaan kantelija olisi tahallaan hävinnyt jutun, ei oikaistu. Lisäksi oikaisussa väitettiin, että nämä seikat jäivät selvittämättä kantelijan kieltäydyttyä tv-haastattelusta. Kantelijahan suostui haastatteluun, vaikka kieltäytyi esiintymästä kameroiden edessä.Kantelun liitteenä on muun ohessa Ylelle lähetetty oikaisuvaatimus sekä Jämsän Seudun Osuuspankin kirje, jossa ilmoitetaan, että pankki on teettänyt kantelijalla viime vuosina vain yhden toimeksiannon, joka oli kiireellinen ja suuntautui paikkakunnan ulkopuolelle.YLE:n VASTAUSKuningaskuluttaja-ohjelman tuottaja Vesa Saarinen kertoo, että mahdolliseen esteellisyyteen viittaaminen perustui useiden paikkakuntalaisten kertomuksiin ongelmista, jotka olivat syntyneet kantelijan kieltäydyttyä hoitamasta asianajotehtäviä kyseistä pankkia vastaan tai jätettyä asian hoitamisen kesken. Paikkakuntalaiset luonnehtivat kantelijan ja pankinjohtajan suhdetta ilmaisulla ”paremminkin ns. hyvä veli -suhde”. Takaajat kertoivat vielä, että kantelija ilmoitti marraskuussa -95 toimivansa läheisessä suhteessa pankkiin ja kieltäytyi tällä perusteella hänelle tarjotusta tehtävästä.Kantelija ei ole asiassa sivullinen, vaan hän edusti oikeudessa juuri niitä takaajia, joiden edut vaarantuivat pankin muutettua jälkikäteen velkakirjan sisältöä ja muotoa. Kokenut pankkijuristi, varatuomari Pentti Rissanen, on arvioinut toimittajalle tämän toimenpiteen merkityksen.Toimittaja keskusteli kantelijan kanssa noin 30 minuuttia. Kantelijalta kysyttiin velkakirjojen täydentämisestä ja sen merkityksestä sekä tiedusteltiin hänen suhdettaan ko. pankkiin. Kantelijalta kirjattiin lausunto, jonka mukaan velkakirjojen ero tuli esille vasta hovioikeuden päätöksen jälkeen, (mutta on totta, että asia olisi pitänyt huomata aiemmin). Pankkisuhdetta ei kommentoitu. Takaajat soittivat kantelijalle ja valtuuttivat hänet antamaan tietoja toimittajalle. Kantelijalle jätettiin tarkat yhteystiedot toimitukseen, mutta hän ei ottanut enää yhteyttä.Kantelijan 17.1.1996 lähettämä oikaisuvaatimus oli liian pitkä, sekavahko ja perusteetonkin ohjelmassa esitettäväksi. Ydinkohta kerrottiin kuitenkin seuraavassa ohjelmassa. Itse asiaa, kahdenlaisten velkakirjojen olemassa oloa ei ole kiistetty, ja kantelussa puututaan epäoleellisuuksiin.JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija toteaa, että väite hänen erityisistä suhteistaan pankkiin on käsittämätön. Tosiasiaksi jää, että hän on hoitanut pankin lukuun vain yhden rutiinitoimeksiannon. Kun kantelijalla ei ollut mitään erityistä suhdetta pankkiin, oli täysin normaalia ja asianmukaista vastata, että suhteet ovat hyvät. Tätä vastausta käytettiin sitten vilpillisesti ja ala-arvoisesti kantelijaa vastaan. Keskeistä on se, että kantelijalle ei annettu mahdollisuutta vastata ohjelman kaikkein vakavimpiin, esteellisyyteen kytkeytyneisiin väitteisiin. YLE:n puolesta tuottaja Vesa Saarinen toteaa, että kun pankki ja takaajia edustanut asianajaja eivät suostuneet itse haastattelussa kertomaan perusteita toiminnalleen, oli toimittajan käytettävä olemassa olleita lähteitä. Velalliset ja takaajat kiistävät sen, että velkakirjaa olisi täydennetty suullisen sopimuksen mukaisesti. Velalliselta saadun selvityksen mukaan korkoja ei myöskään peritty niin kuin täydennetty velkakirja olisi edellyttänyt.RATKAISUTiedotusvälineiden tehtäviin kuuluu asianajajien toiminnan seuraaminen ja tarvittaessa kärjekäskin arvostelu. Asiatiedot on kuitenkin tarkastettava ja vakavat syytökset kyettävä perustelemaan. Keskeneräisiä oikeudenkäyntejä selostettaessa on noudatettava tasapuolisuutta. Milloin nimeltä mainittuun henkilöön kohdistetaan voimakasta arvostelua, on hänelle annettava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus esittää näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Tällöin hänen on voitava vastata keskeisiin toimintaansa kohdistuneisiin väitteisiin.Kantelijaan kohdistettiin nyt vakava, hänen esteellisyyttään ja toimintamotiivejaan koskenut väite, jota perusteltiin kantelijan ja pankin johtajan ”hyvillä väleillä” ja sillä, että kantelija olisi aikanaan hoitanut paljonkin pankin lakiasioita. Kantelijaa haastateltiin ohjelmaa varten, mutta hänelle ei annettu mahdollisuutta vastata tähän kaikkein keskeisimpään väitteeseen. Neuvostolle ei ole myöskään toimitettu selvitystä sen tueksi, että pankin ja asianajajan välillä vallitsisi erityissuhde, päin vastoin on ilmoitettu, että asianajaja on hoitanut pankin lukuun viime vuosina vain yhden työtehtävän. Neuvosto toteaa näin ollen, että Kuningaskuluttajassa kohdistettiin kantelijaan vakavia vihjailuja ja väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty riittävää selvitystä, ja joihin kantelijalle ei annettu tilaisuutta vastata samassa yhteydessä. Neuvoston mielestä seuraavassa ohjelmassa julkaistu oikaisu oli riittämätön korjaamaan edellisen ohjelman puutteita, väitteiden vakavuus huomioon ottaen.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto antaa Yleisradiolle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.