KANTELUHelsingin Sanomat tarttui 29.10.1995 Yliopisto-lehdessä olleeseen neljän professorin puheenvuoroon ”Professori – virka- vai yliopistomies?”. Lehti julkaisi lähes sivun verran toimittajiensa havaintoja professorien tuottavuudesta, osana kokonaisuutta oli artikkeli ”Lyhyitä kirjoituksia ja paksuja kirjoituksia”. Siinä sekoitettiin Turun yliopiston kolmen professorin kirjoitusaktiivisuus riviprofessorien työhön. Kantelija lähetti tämän johdosta lehdelle mielipidekirjoituksen ”Onko Aatos Erkko ahkera?”. Lehti ei julkaissut kirjoitusta, mutta kommentoi sitä artikkelissa 2.11.1995 ”Neljän kopla sai kiihkeät arvostelut”. Artikkelissa arvailtiin, että yliopiston johto olisi pistänyt kantelijan puhdistamaan yhteisönsä mainetta. Kommentissa ei sanallakaan viitattu siihen, että kantelijan kirjoitus oli kohdistunut lehden tapaan käsitellä Turun yliopiston rehtoreita. Kantelija piti kommenttia loukkaavana ja lähetti lehdelle vastineen ja sen ohessa alkuperäisen mielipidekirjoituksensa. Lehti ei julkaissut alkuperäistä kirjoitusta, mutta kylläkin vastineen. Vastinetta oli kahdelta kohdin muutettu.Kantelija pyytää neuvostolta kannanottoa siitä, voiko lehti kommentoida mielipidekirjoituksia ilman, että lähettäjä saa siitä etukäteen tiedon ja ilman, että lukijat saavat todellista kuvaa siitä, mistä asiassa on kysymys.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Janne Virkkunen toteaa kantelijan kiinnittävän huomiota hyvin olennaiseen lehdenteon ongelmaan: saako lukija lehden uutistarjonnasta riittävästi tietoa lehden kommentoimasta aihepiiristä. Käytännössä tilanne on mutkikas. Toimitus tekee kaikkensa, jotta uutinen ja mielipide kävisivät yhtä jalkaa. Pääsääntö on, että tapahtumia kommentoidaan yhtäaikaisesti uutisoinnin kanssa ja laajempien asiakokonaisuuksien osalta päivää, paria myöhemmin. Palaute kanavoidaan mahdollisimman nopeasti uutisen kirjoittaneelle toimittajalle.Nyt kantelussa tarkoitettu artikkeli ilmestyi 29. lokakuuta ja sai palautetta seuraavana päivänä. Tämä palaute vaikutti jatkokirjoitukseen 2.11. Päätoimittaja katsoo, että siinä ollut maininta kantelijan antamasta palautteesta oli luonteeltaan yleinen. Asia kuului kantelijan työnkuvaan Helsingin yliopiston tiedotuksesta vastaavana henkilönä. Toimituksen osastojen erilaisen työrytmin vuoksi artikkelin kirjoittanut toimittaja ei voinut tietää, julkaistaisiinko mielipidekirjoitus samana päivänä. Valitettavasti näin ei käynyt. Kantelijan ilmaistua närkästyksensä hänelle suotiin viipymättä vastineoikeus ja vastine julkaistiin 4.11.Päätoimittajan mielestä kantelijan esille ottamaan periaatteelliseen kysymykseen on syytä kiinnittää huomiota ja keskustella siitä ammattipiireissä. Tähän yksittäistapaukseen liittyvää kantelua päätoimittaja pitää aiheettomana.RATKAISUHelsingin Sanomien artikkelit liittyivät tiedotusvälineissä käytyyn vilkkaaseen keskusteluun yliopistojen tehokkuudesta ja erityisesti professorien roolista ja työmäärästä. Kyse oli tiede- ja korkeakoulupoliittisesta keskustelusta, joka tällä kertaa keräsi poikkeuksellisen paljon huomiota ja kannanottoja.Keskustelupalautetta koskeneessa artikkelissaan ”Neljän kopla sai kiihkeät arvostelut” lehti siteerasi kantelijan julkaisematta jätettyä mielipidekirjoitusta kohdasta, joka käsitteli Helsingin yliopiston rehtoreiden vapauttamista opetusvelvollisuudesta. Tämä seikka oli sangen keskeisesti esillä kantelijan mielipidekirjoituksessa ja se asettui oikeaan asiayhteyteen jutussa siteerattujen muiden kommenttien myötä. Lehti arvioi samassa yhteydessä kantelijan motiiveja toteamalla Helsingin yliopiston pistäneen tiedotuspäällikkönsä puhdistamaan yhteisönsä mainetta. Neuvosto piti tällaista heittoa asiattomana ja vähättelevänä tilanteessa, jossa kantelijan kannanotto jätettiin julkaisematta. Toisaalta lehti julkaisi kantelijan vastineen välittömästi. Vastineessa kantelija saattoi tuoda esille kritiikkinsä keskeisen sisällön, sen, että lehti oli hänen mukaansa sotkenut tieteellisen työn ja yliopiston johtamisen. Ottaen vielä huomioon keskustelun luonteen ja kantelijan aseman, neuvosto päätti olla ryhtymättä asiassa enempiin toimiin.
Menu