2290/AL/96

Vapauttava

Aikakauslehdessä kerrottiin oikeudenkäynnistä, jonka taustana oli viiden henkilön samanaikainen irtisanoutuminen mm. rahtauspalveluita tarjonneesta yhtiöstä. Kahta irtisanoutunutta syytettiin vahingonteosta ja yrityssalaisuuden rikkomisesta, yhtä yrityssalaisuuden rikkomisesta. Neuvosto totesi, että oikeudenkäynnistä uutisoiminen kuului luontevasti talouselämää seuraavan lehden tehtäviin. Ellei syytettyjen nimiä olisi kerrottu, olisivat epäilyt kohdistuneet myös kahteen muuhun irtisanoutuneeseen. Se, että kantelijat kiistivät syytteet, ilmeni selkeästi. Artikkelin kuvituksena oli kuva liekeissä olevista tietokonedisketeistä asiakasrekisteriteksteineen. Neuvoston mielestä kuvan fiktiivinen luonne ilmeni selvästi. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUTalouselämän numerossa 32/95 julkaistiin artikkeli ”Apua, osasto kaapattu”. Artikkelin taustana oli viiden henkilön samanaikainen irtisanoutuminen mm. rahtaus- ja laivanselvityspalveluita tarjonneen yhtiön merivakuutus- ja vahinkotarkastusosastolta. Tapahtumat irtisanoutumisen ympärillä johtivat oikeudenkäyntiin, jossa kahta irtisanottua syytettiin vahingonteosta ja yrityssalaisuuden rikkomisesta ja yhtä yrityssalaisuuden rikkomisesta. Lehti kertasi tapahtumien kulkua ja selosti ensimmäistä oikeuden istuntoa. Artikkelia julkaistaessa oikeudenkäynti oli edelleen vireillä. Kantelijat katsovat, että heidän nimiään ei olisi tullut julkaista. Vastaavantyyppisiä oikeudenkäyntejä on vireillä vuosittain useita. Se, että yhtenä osakysymyksenä ovat PC:lle tallennetut tiedot, ei muuta tilannetta. Kyseisellä rikosasialle ei ole huomattavaa yleistä merkitystä, eivätkä myöskään vastaajat ole julkisuuden henkilöitä tai harjoita sellaista liiketoimintaa, että nimien julkaiseminen olisi sen vuoksi perusteltua.Lehden sisällysluettelon mukaan artikkelissa kerrottiin, että ”Pasilan oikeustalolla selvitetään nyt, miksi henkilöstö lähtiessään tuhosi yhtiön kriittisiä atk-tiedostoja”. Vastaajat ovat kuitenkin kiistäneet syytteet mm. sillä perusteella, että mitään tietojen tuhoamista ei ole tapahtunut. Otsikon sanavalinta antoi näin ollen virheellisen kuvan oikeudenkäynnistä. Artikkelin otsikossa ollut toteamus ”osaston kaappaamisesta” oli sekin harhaanjohtava. Lainsäädäntö ei edes tunne tällaista kaappaamista. Myöskään väliotsikot, ”kuka tuhosi Krogius-yhtiön tiedostoja, milloin ja miksi? ja ”Lloyd’s-henkilöstön joukkoeron mysteeri ratkeaa Helsingin käräjäoikeudessa” eivät anna oikeaa kuvaa tapahtumista. Irtisanoutumiseen ei sisältynyt mitään mysteeriä.Sekä artikkelin että sisällysluettelon yhteydessä oli suurehko valokuva kahdesta PC-disketistä, joita oli käsitelty kuin disketit olisivat olleet tulessa. Disketeissä näkyi merkintä ”Krogius – Lloyd’s -osaston asiakasrekisteri. Tällaisia diskettejä ei ole ollut olemassa. Kuvista ei kuitenkaan ilmene, että ne oli valmistettu kuvankäsittelyä apuna käyttäen nimenomaan artikkelia varten.Artikkelissa oli useita asiavirheitä. Poistettujen tiedostojen joukossa väitettiin olleen myös autovakuutuksiin liittyneitä tiedostoja. Yhtiö ei kuitenkaan hoitanut autovakuutuksia. Artikkelissa ei muutenkaan mainita, että siinä tarkoitetut tiedostot ovat olleet koko ajan yhtiön käytössä. Artikkelissa viitattiin myös oikeudelle tulleeseen pommiuhkaan, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä kyseisen oikeudenkäynnin kanssa. Vastaajien yksityiselämän piiriin kuuluvat tulotiedot kerrottiin, vaikka niiden julkaisemiseen ei liittynyt mitään yleistä mielenkiintoa.Kantelijat eivät lähettäneet lehdelle vastinetta, koska asian esilläoloa ei haluttu jatkaa. Vastine ei olisi myöskään korjannut nimien julkaisemisesta aiheutunutta vahinkoa. Kantelijoiden puolesta pyydettiin, että artikkelia ei julkaistaisi asian ollessa vielä vireillä. Tätä perusteltua toivomusta ei noudatettu.LEHDEN VASTAUSTalouselämän päätoimittaja Pertti Monto toteaa, että artikkelin kirjoittanut toimittaja sai vihjeen Oy Lars Krogius Ab:n tiedostojen hävittämisestä jo helmikuussa 1995. Toimittaja oli useita kertoja yhteydessä yhtiöön ja seurasi asian kehittymistä. Juttua käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa ensimmäisen kerran syyskuussa 1995, jolloin toimittaja seurasi istuntoa. Hän sai käyttöönsä myös esitutkintapöytäkirjat. Käräjäistunnon jälkeisenä päivänä toimittaja soitti syyttäjälle ja kahdelle poliisin edustajalle saadakseen tietoja muista vastaavista tapauksista. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan löytynyt. Lisäksi toimittaja oli yhteydessä kantelijoiden asianajajaan ja pyysi jäljennöstä puolustuskirjelmästä. Päämiestensä kiellon vuoksi asianajaja ei voinut sitä luovuttaa. Artikkelia varten haastateltiin vielä muita henkilöitä ja artikkelin asiasisältö tarkistettiin huolellisesti.Oy Lars Krogius Ab kuuluu Suomen 500 suurimman yrityksen joukkoon ja lehti seuraa yhtiötä jo tämän vuoksi säännöllisesti. Artikkelissa mainittiin kolme rikossyytteessä ollutta henkilöä. Sen sijaan kahden muun yhtäaikaa irtisanoutuneen henkilön nimi jätettiin kertomatta, koska heitä ei syytetty. Oikeudenkäynnissä todistajana ollut atk-konsultti todisti valaehtoisesti, että ilmitulleet tiedostojen poistot eivät olleet ”normaaleja”. Artikkelin otsikot kuvasivat tapahtumia. Kaapata -termi oli yleiskieltä kuvaten koko osaston irtisanoutumista yhdellä rytinällä, ja siirtymisestä uuden yrityksen palvelukseen. Oikeudenkäyntiaineiston perusteella mahdollista selvittää tätä joukkoeron mysteeriä. Artikkelin kuvista välittyi fiktiivinen tunnelma, ja lukijalle käy selväksi, että kyse oli jutun kuvituksesta, ei sen tosiasia-aineistosta.Yhtiön tehtäviin on kuulunut autoihin kohdistuneiden vahinkojen tarkastus- ja selvittelytyötä. Tällaisia toimeksiantoja on yhtiössä kutsuttu autokeikoiksi tai autovakuutuskeikoiksi, vaikka ne eivät olekaan autovakuutusasioita sanan juridisessa merkityksessä. Artikkelista ilmeni myös, kantelijoiden asianajajan kommenttina, että yhtiön asiakasrekisterin tiedot ovat olleet yleisesti saatavilla. Kantelijoiden oikeudessa ilmoittamat tulot olivat uuden, kilpailevan yrityksen maksamia palkkoja ja siten merkityksellisiä. Artikkelissa kerrottiin myös selvästi, että kaikki syytetyt kiistävät syytteet ja että asian käsittely jatkuu.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että nimen julkaisemista rikosasiassa harkitaan jokaisen henkilön osalta erikseen, ottaen toisaalta huomioon se haitta, jonka nimen julkaiseminen nimetylle ja hänen lähipiirilleen tuottaa ja toisaalta se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Nimen julkistamista harkittaessa on kiinnitettävä huomiota sekä teon luonteeseen että tekijän asemaan. Myös tiedon julkaisemisen ajankohdalla on merkitystä.Oikeudenkäynti kantelijoita vastaan oli alkanut siinä vaiheessa kun Talouselämän artikkeli julkaistiin. Kantelijoihin kohdistetut syytteet koskivat asianomistajarikoksia. Toisaalta ne liittyivät suoraan kantelijoiden työhön. Taustalla olevat tapahtumat, syytettyjen irtisanoutuminen ja uuden, kilpailevan yrityksen perustaminen, olivat omiaan herättämään alalla yleistä mielenkiintoa ja oikeudenkäynnistä uutisoiminen kuului luontevasti talouselämän tapahtumia seuraavan lehden tehtäviin. Neuvoston arvion mukaan oikeudenkäynnistä ja sen taustatapahtumista kertominen olisi joka tapauksessa merkinnyt sitä, että useat lukijoista olisivat tienneet, mistä henkilöryhmästä nyt kerrottiin. Syytettyjen nimien kertomatta jättäminen olisi samalla merkinnyt sitä, että epäilyt olisivat heidän kolmen lisäksi kohdistuneet myös kahteen muuhun samaan aikaan irtisanoutuneeseen henkilöön. Neuvosto katsoo näillä perusteilla, että syytettyjen nimien kertominen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.Kantelijat katsovat, että lehden sisällysluettelon maininta atk-tiedostojen tuhoamisesta ja otsikoissa käytetyt sanonnat osaston kaappaamisesta ja joukkoeron mysteeristä antoivat virheellisen kuvan oikeudenkäynnistä ja taustatapahtumista. Toisaalta viiden henkilön yhtäaikaista irtisanoutumista voidaan hyvinkin luonnehtia joukkoeroksi. Kantelijat ovat lisäksi myöntäneet poistaneensa joukon tiedostoja yhtiön atk-järjestelmästä. Neuvoston mielestä kyse oli yleiskielisistä ilmaisuista, otsikoissa hyväksytyistä kärjistyksistä, eikä juridisista kannanotoista. Aukeaman kokoisen artikkelin kummallakin sivulla oli kuva tietokonedisketeistä asiakasrekisteriteksteineen. Disketit oli aseteltu tummansinistä taustaa vasten, liekkien syötäväksi. Neuvoston mielestä kuvien fiktiivinen luonne ilmeni selvästi.Kantelijat ovat viitanneet artikkelissa olleisiin asiavirheisiin, mutta neuvoston mielestä kyse on korkeintaan pienehköistä epätäsmällisyyksistä, joilla ei ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta.Myöskään kantelijoiden tulotietojen kertominen ei tässä tilanteessa rikkonut hyvää journalistista tapaa. Artikkelista ilmeni selkeästi, että kantelijat kiistävät heihin kohdistetut syytteet ja että asian käsittely oikeudessa jatkuu.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto katsoo, että Talouselämän artikkeli ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.