KANTELU 2283a Kantelijaan, SAK:n edunvalvontajohtajaan, kohdistettiin vahingonkorvauskanne, jonka perustana oli hänen jäsenyytensä Rakennusliike Hakan hallituksessa. Hallituksen jäseniin kohdistettu vahingonkorvausvaatimus nousi yhteensä 170 miljoonaan markkaan. Kantelija kertoo saaneensa tiedon vahingonkorvausvaatimuksesta tammikuun puolivälissä 1995. Helsingin käräjäoikeus teki asiassa takavarikkopäätöksen 17.2.1995. Tämä päätös toimitettiin kantelijalle tiedoksi 16.3.1995. Takavarikkopäätöksestä kerrottiin Päivän peilin lähetyksessä 13.7.1995. Siinä väitettiin, että kantelija olisi myynyt asuntonsa ja autonsa vain viikkoa ennen takavarikkopäätöstä ja lahjoittanut rahat vaimolleen. Kantelijan mukaan uutisissa annettiin lisäksi ymmärtää, että hän olisi paennut ulkomaille ja että hänen matkapuhelimensa numero olisi salainen. Ulkomaanmatkalla ollut kantelija soitti radioon ja vaati oikaisua. Hän kiisti asunto- ja autokauppojen yhteyden takavarikkoon sekä omaisuutensa hukkaamisen tai lahjoittamisen. Kantelija korostaa saaneensa takavarikkopäätöksestä tiedon vasta puolitoista kuukautta mainittujen kauppojen jälkeen. Virheitä ei oikaistu ja osa niistä toistettiin seuraavana päivänä.Kantelija kertoo suunnitelleensa asunnonvaihtoa jo edellisestä kesästä lähtien. Mikään laki tai moraalisääntö ei estänyt kantelijaa siirtämästä osuuttaan kauppahinnasta vaimonsa tilille. Omaisuuden tarkkaa jakoa kantelija ei tuossa yllättävässä tilanteessa voinut ilmoittaa.Yle kuitenkin jatkoi virheellistä uutisointiaan. Päivän peilin uutislähetyksessä 7.8.1995 väitettiin edelleen, että kantelija olisi myynyt omaisuuttaan vain viikkoa ennen takavarikkoa. Se olennainen seikka, että kantelija oli saanut tiedon takavarikkopäätöksestä vasta 16.3.1995, jätettiin mainitsematta. Väite asunnon myynnin ja takavarikon yhteydestä on sittemmin toistettu lukuisissa tiedotusvälineissä ja ohjelmissa.YLEN VASTAUSRadion uutistoimituksen toimituspäällikkö Risto Pohjanpalo katsoo, että Päivän peilin uutinen 13.7.1995 oli tehty normaalien journalististen uutiskriteereiden mukaisesti. Jutun peruslinjana oli, että takavarikon kohteeksi joutuneet suurituloiset johtajat ovat pääosin osoittautuneet lähes varattomaksi. Siinä kerrottiin kantelijan myyneen autonsa ja asuntonsa ennen takavarikkopäätöstä, mutta ei väitetty hänen syyllistyneen mihinkään laittomuuteen tai edes moraalittomuuteen. Hänelle tarjottiin tuoreeltaan mahdollisuutta antaa asiasta haastattelu uutisiin. Jälkimmäinen, 7.8. tehty juttu pohjautui kantelijan tiedotustilaisuuteen. Jutussa mainittiin, että kantelija oli kertonut saaneensa takavarikkopäätöksestä tiedon vasta maaliskuun puolivälissä.Toimittaja Tapani Leisti selvittää puolestaan, että hän yritti tavoittaa kantelijaa jo Päivän peiliä 13.7.1995 edeltäneestä viikosta lähtien. Joku SAK:n toimihenkilö ilmoitti lopulta, että kantelija oli ulkomailla ja palaisi elokuussa sekä että tämän matkapuhelinnumero oli salainen. Toimittaja yritti uudestaan tavoittaa kantelijaa elokuussa, mutta tämä ei vastannut soittopyyntöihin.RATKAISUPäivän peilin uutislähetyksessä 13.7.1995 kerrottiin Helsingin käräjäoikeuden panneen Hakan entisen johdon omaisuutta takavarikkoon. Tässä yhteydessä todettiin, että kantelija ehti myydä asuntonsa ennen ulosottomiehen vierailua. Uutisissa nojauduttiin Helsingin ulosottoviraston pöytäkirjaan, ja todettiin kantelijan siinä selvittäneen, että hän oli antanut kaupasta saadut varat vaimolleen. Kommenttina todettiin, että kantelija köyhtyi lähes varattomaksi juuri ennen ulosottomiehen käyntiä. Kantelija kiisti yhteyden auto- ja asuntokauppojensa ja tehdyn takavarikkopäätöksen välillä. Samoin hän kiisti lahjoittaneensa varoja vaimolleen.Neuvosto toteaa, että kantelijaan kohdistetulla vahingonkorvausvaatimuksella ja takavarikkopäätöksellä oli huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Tapahtumien järjestys ja ulosottoselvityksestä ilmenevät seikat olivat omiaan herättämään kysymyksen siitä, kytkeytyivätkö kaupat ja vahingonkorvausvaatimus mahdollisesti toisiinsa.Neuvoston mielestä Päivän peilin uutisointi 13.7. vastasi niitä seikkoja, jotka oli kirjattu ulosottoselvityksessä tehtyyn pöytäkirjaan eikä siinä ollut asian arviointiin vaikuttavia virheitä. Esitetyn selvityksen mukaan kantelijaa oli yritetty tavoittaa hänen kommenttiensa saamiseksi, mikä ei kuitenkaan onnistunut kantelijan ulkomaanmatkan johdosta. Kantelijan otettua puolestaan yhteyttä, hänelle tarjottiin haastattelua, josta hän kuitenkin kieltäytyi.Päivän peilissä 7.8. kerrottiin, että SAK:n hallitus ei puutu kantelijan asemaan. Tässä yhteydessä palattiin kantelijan asuntokauppaan ja takavarikkopäätökseen todeten, että ajallinen yhteys on kantelijan kannalta kiusallinen. Samalla kerrottiin kantelijan kiistäneen yhteyden kauppojensa ja takavarikon välillä ja tuotiin esille se, että kantelija oli kertonut saaneensa tiedon takavarikosta vasta maaliskuun puolessa välissä. Uutisoinnissa ei ole osoitettu olleen virheitä.Neuvoston mielestä kummassakaan Päivän peilin lähetyksessä ei rikottu hyvää journalistista tapaa.2283a:n alkuunKANTELU 2283b Kantelijaan, SAK:n edunvalvontajohtajaan, kohdistettiin vahingonkorvauskanne, jonka perustana oli hänen toimintansa jäsenenä Rakennusliike Hakan hallituksessa. Hallituksen jäseniin kohdistettiin yhteensä 170 miljoonan markan vahingonkorvausvaatimus.Ajankohtaisessa kakkosessa esitettiin 15. ja 16.8. ohjelma ”Kuinka tehdä kantolat?”. Siinä annettiin ymmärtää, että kantelija olisi vahingonkorvausten pelossa piilottanut omaisuuttaan. Toimittaja vihjaisi, että kantelija olisi omaa etuaan tavoitteleva, häikäilemätön keplottelija. Samassa ohjelmassa väitettiin, että kantelija olisi siirtänyt omaisuuttaan vaimonsa nimiin. Hetkeä myöhemmin taas todettiin, että kantelija olisi myynyt osuutensa perheen asunnosta vaimolleen ja tallettanut rahat vaimon tilille. Tällä vihjattiin ilmeisesti ns. piilokauppoihin. Kumpikaan väite ei perustunut tosiasioihin. Ohjelmassa käsiteltiin myös omaisuuden hukkaamisesta velallisille tuomittavia rangaistuksia, ja todettiin niiden jäävän olemattoman pieniksi hyötyyn verrattuna. Ohjelmassa annettiin näin ollen ymmärtää, että kantelija olisi syyllistynyt jopa rikokseen. Ohjelmassa käytettiin kantelijaa esimerkkinä moraalisesta rappiosta, vaikka mitkään tosiasiat eivät anna oikeutta tällaiseen tulkintaan.Uutisointi on aiheuttanut, henkisen kärsimyksen lisäksi, myös riskin siitä, että konkurssipesä ei julkisuuden paineen vuoksi luovu kantelijaan kohdistetusta, aiheettomasta vahingonkorvausvaatimuksesta.YLEN VASTAUSTuottaja Jyrki Richt ja toimittaja Timo Seppänen toteavat, että toimitus päätti selvittää erilaisten omaisuusjärjestelyjen yleisyyttä ja lainmukaisuutta. Lähtökohtana oli kantelijan tapauksen aiheuttama kohu. Jutun otsikossa ”Kuinka teen ’kantolat’?” oli kyse otsikoille tyypillisestä kärjistyksestä ja kansanomaistamisesta. Liian henkilökohtaisuuden välttämiseksi ”kantolat” kirjoitettiin pienellä alkukirjaimella ja varustettiin lainausmerkeillä. Ainoa kantelijaa koskenut suora muotoilu juonnossa kuului seuraavasti: ”Tapaus Raimo Kantola nosti pintaan hukattujen omaisuuksien ongelman”. Tämän jälkeen juonnossa puhuttiin korkean tason päättäjistä ja nostettiin ongelma näin yleiselle tasolle, irti kantelijan henkilöstä. Kun ohjelmassa käsiteltiin asiaa yleisellä tasolla, ei siinä myöskään annettu ymmärtää, että kantelija olisi häikäilemätön keplottelija. Sama koskee myös kantelijan väitettä siitä, että hänet olisi jutussa leimattu syylliseksi rikokseen. Ohjelmatekstissä oli asiavirhe kohdassa, jossa väitettiin kantelijan myyneen myynyt asuntonsa vaimolleen. Kyseessä oli valitettava lapsus, mistä kertoo jo selostuksen ristiriitaisuus: seuraavassa lauseessa kerrottiin kantelijan tallettaneen kaupoista saamansa rahat vaimonsa tilille. Asiayhteyden kannalta oli oleellisinta, että kantelija oli luovuttanut kaupoista saadut rahat vaimolleen. Kantelijaa ei käytetty esimerkkinä moraalisesta rappiosta, vaan hänen tapauksensa oli lähtökohtana yleisemmälle pohdiskelulle. Lähestymistapa oli journalistisesti perusteltu. Kantelija on kertonut, että omaisuusjärjestelyjen ja oikeusjutun ajallinen yhteys johtui pelkästään sattumasta. Selvitys ei hälvennä epäilyksen varjoa niin aukottomasti, etteikö tapausta voisi käyttää jatkopohdintojen lähtökohtana.RATKAISUAjankohtaisen kakkosen ohjelmassa ”Kuinka teen ’kantolat’ eli hukattujen omaisuuksien jäljillä” kartoitettiin niitä vahingonkorvausvaatimuksia, joita oli kohdistettu eri yritysten johtotehtävissä työskennelleisiin henkilöihin sekä näiden henkilöiden taloudellista tilannetta.Julkisen sanan neuvosto tähdentää, että tiedotusvälineiden tehtäviin kuuluu seurata yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevien ryhmittymien ja henkilöiden toimintaa ja tarvittaessa arvostella sitä. Arvostelu ei saa kuitenkaan olla henkilökohtaisesti loukkaavaa.Kantelijaa on työtehtäviensä ja asemansa puolesta pidettävä merkittävänä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tämän vuoksi hänen täytyy kestää toimintaansa kohdistuvaa voimakastakin arvostelua. Kantelijan yhteiskunnallinen asema huomioon ottaen neuvostolla ei ole huomautettavaa tapaan, jolla ohjelmassa kerrottiin kantelijan omaisuusjärjestelyistä. Tällä pohjustettiin aihepiirin laajempaa käsittelyä. Neuvoston mielestä ohjelman otsikoinnissa ja ’kantolat’ -termin käytössä oli kyse yhteiskunnallisessa keskustelussa tavanomaisesta tyypittelystä ja kärjistyksistä. Ohjelmassa väitettiin yhdessä kohtaa virheellisesti, että kantelija olisi myynyt asuntonsa vaimolleen. Kantelija ei ole kuitenkaan vaatinut oikaisua tältä osin eikä virhettä voida ohjelmakokonaisuus huomioon ottaen pitää kovinkaan olennaisena.Edellä esitetyllä perusteilla neuvosto katsoo, että Ajankohtaisessa kakkosessa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.
Menu