2270/SL/95

Vapauttava

Iltapäivälehti kertoi väkivaltaisesti surmansa saaneen henkilön viimeisestä illasta. Tiedot olivat peräisin poliisilta, joka kaipasi yleisövihjeitä surmatyön selvittämiseksi. Neuvoston mielestä illan kulusta kertominen oli perusteltua mahdollisten lisätietojen saamiseksi. Myös surmatun nimen kertominen oli tuossa tilanteessa hyväksyttävää eikä nimeä toistettu asiattomasti. Neuvoston mielestä lehti ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.

KANTELUIltalehti kertoi 23.2.1995 kantelijan aviomiehen kohtalosta. Artikkelin otsikkona oli ”Surmatun merimiehen liikkeet selvitetty” ja siinä kerrottiin, että Tallinnan poliisi etsii nyt suomalaismiestä, joka oli viettänyt surmatun seurassa iltaa kaupungilla. Lehti selosti poliisitutkintaan nojautuen suomalaiskaksikon illan kulkua ja surmatun, kantelijan puolison, löytymisen olosuhteita. Artikkelin mukaan suomalaismiehet olivat käyneet muun muassa yhdessä baarissa ja jatkaneet matkaa kasinolle, jossa kantelijan puolison ja kolmannen miehen välillä oli syntynyt kiistaa.Kantelija kiinnittää huomiota siihen, että artikkelissa mainittiin surmatun nimi yli kymmenen kertaa. Kantelijan mukaan artikkeli antoi myös ymmärtää, että hänen puolisonsa olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Puolison verestä ei kuitenkaan löytynyt alkoholia. Tämä ei myöskään ollut mikään ”kasinomies” niin kuin lehtijutussa väitettiin, vaan syvästi uskova ja hiljainen ihminen, joka ei riitaantunut kenenkään kanssa. Kantelija toteaa, että lehden kirjoittelu tuotti hänelle häpeää ja kärsimystä.Artikkelin tiedoissa oli virheitä, esimerkiksi surmatun henkilöllisyyspapereita ei ollut viety, vaikka artikkelissa niin väitettiin. Toisaalta lehti jätti kertomatta, että surmattu oli merikapteeni ja yksi laivan omistajista.LEHDEN VASTAUSIltalehden päätoimittaja Pekka Karhuvaara toteaa, että Virossa ja Venäjällä sattuneet, suomalaisiin kohdistuneet henkirikokset olivat voimakkaasti julkisuudessa kyseisenä ajankohtana. Osa rikoksista on edelleen selvittämättä. Kaikki uutisessa olleet tiedot oli saatu Tallinnan poliisilta ja ne olivat paikkansa pitäviä. Surmatun nimi päätettiin julkaista, koska rikoksen selvittämisen kannalta oli ensiarvoisen tärkeää löytää uhrin seurassa ollut suomalaismies. Tämänkin henkirikoksen selvittämisellä oli yhteiskunnallista merkitystä.Päätoimittaja pahoittelee sitä vahinkoa, jonka nimen julkaiseminen aiheutti perheelle ja lähiympäristölle.RATKAISUJulkisen sanan neuvosto korostaa pidättyvyyden merkitystä harkittaessa rikoksen uhrin nimen julkaisemista. Uhrin nimen julkaiseminen voi aiheuttaa lähiomaisille lisää kärsimystä ja merkitä puuttumista heidän yksityisyyteensä. Toisaalta on tilanteita, joissa esimerkiksi rikoksen uhriksi joutuneen henkilön asema tai muut painavat syyt puoltavat hänen nimensä julkaisemista.Iltalehti kertoi Tallinnassa surmansa saaneen henkilön viimeisestä illasta. Lehti on ilmoittanut saaneensa tiedot Tallinnan poliisilta. Poliisi kaipasi yleisövihjeitä tapahtumien kulun ja surmatyön selvittämiseksi. Neuvoston mielestä surmatun nimen kertominen oli tuossa tilanteessa hyväksyttävää. Artikkelissa selostettiin, mitä havaintoja uhrin liikkeistä oli saatu surmatyötä edeltäneiltä tunneilta. Siinä ei väitetty, että uhri olisi ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Artikkelin mukaan uhrin ja kolmannen miehen välille oli syntynyt kiistaa, jonka tarkempaa laatua ei kuitenkaan selvitetty. Neuvoston mielestä kiistaa koskenut maininta oli sävyltään asiallinen, kuten lehden selostus muutenkin. Kantelijan virheeksi katsomat seikat eivät olleet itse pääasian, tapahtumien kulun selvittämisen kannalta oleellisia.Neuvosto katsoo edellä mainituilla perusteilla, että Iltalehden uutisointi ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.