KANTELUIlta-Sanomissa julkaistiin 18.5.1995 artikkeli ”Miljonäärin leski pimitti arvokkaan taidekokoelman”. Artikkelin mukaan rikospoliisi oli takavarikoinut jopa kymmenien miljoonien markkojen arvoisen taidekokoelman selvittääkseen, liittyykö niiden hallintaan talousrikosta. Artikkelin mukaan taulujen uskotaan kuuluneen 1992 kuolleelle helsinkiläiselle kiinteistösijoittajalle. Tauluja ei ollut kuitenkaan merkitty hänen jäämistöstään tehtyyn perukirjaan tai konkursseihin kaatuneen yritysryppään pesäluettelossa.Kantelija toteaa, että artikkelin otsikointi oli perusteeton, loukkaava ja kantelijaa syyllistävä. Samansisältöinen väite esitettiin myös lehden myyntijulisteessa ja etusivun otsikossa, itse artikkeli oli sisäsivuilla. Varsinkin ”pimittää”-sana oli leimannut kantelijaa. Kantelija kertoo ostaneensa kyseiset taulut omilla varoillaan, ja taulujen olleen avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, joten niitä ei voinut edes teoreettisesti ajatellen pimittää hänen aviomiehensä kuolinpesästä. Totta on, että poliisi tutkii yritysryppään asioita myös ko. omaisuuden osalta. Artikkelin asiatietoja ei ole kuitenkaan tarkistettu, eikä lehti ottanut kantelijaan yhteyttä.Kantelija toteaa olleensa ulkomailla artikkelin ilmestymisen aikaan. Vastine olisi kuitenkin ollut hyödytön, eikä sillä olisi voinut uutisointia enää oikaista.LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen toteaa lehden kirjoittaneen yhdestä Suomen suurimmista yksityisistä kiinteistösijoittajasta ja hänen yritysryppäästään jo vuonna 1993. Tuolloin lehdellä ei ollut tietoa vireille tulleesta laajasta poliisitutkinnasta. Nyt julkaistu artikkeli perustui lehden saamiin tietoihin yhdestä esitutkinnan haarasta, jota koskevat asiakirjat ovat julkisia. Taidekokoelmin omistussuhde oli poliisitutkinnan aikana epäselvä. Kiinteistösijoittaja oli aiemmin julkisuudessa antanut ymmärtää omistavansa taulut itse.Lehti käytti pimittämis -sanaa synonyyminä taulujen salaamiselle eikä sillä väitetty kantelijan syyllistyneen rikokseen. Kantelija on eräässä toisessa yhteydessä, kun hänen omaisuuttaan tiedusteltiin, jättänyt ilmoittamatta, että hän omistaisi taulukokoelman. Myöhemmin hän on vedonnut unohdukseen tältä osin. Tosiasiaksi jää, että omaisuutta on jätetty ilmoittamatta joko tuolloin tai perunkirjoituksessa. Lehti katsoo selostaneensa vireillä ollutta rikostutkintaa asiallisesti ja ketään leimaamatta.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että tiedotusväline ei ota ennalta kantaa syyllisyyteen tai ennakoi tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja.Ilta-Sanomien artikkelin ingressissä kerrottiin, että vireillä olleen poliisitutkinnan tarkoituksena oli selvittää, liittyikö taulukokoelman hallintaan talousrikoksia. Ingressistä ilmeni näin ollen, että asia oli vasta tutkinnan kohteena. Toisaalta siinä kytkettiin pimitysväite suoraan kuolinpesään ja epäiltyyn talousrikokseen. Itse artikkelissa ei käsitelty kantelijan toimintaa tai perusteltu häneen kohdistettuja väitteitä. Ainoaksi viitteeksi jäi maininta, että taulukokoelman uskottiin kuuluneen kiinteistösijoittajalle, mutta sitä ei ollut merkitty perukirjaan tai hänen yhtiöryppäänsä pesäluetteloihin. Artikkelissa ei viitattu mihinkään vaihtoehtoiseen selitykseen. Lehden myyntijulisteessa, kansiotsikossa ja artikkelin otsikossa esitettiin ehdoton väite siitä, että kantelija oli pimittänyt tauluja. Vaikka artikkelin ingressistä ilmenikin, että asiaa vasta tutkittiin, katsoo neuvosto, että lehti leimasi otsikoinnillaan kantelijan syylliseksi asiassa, jossa edes poliisitutkinta ei ollut vielä valmistunut. Neuvosto antaa Ilta-Sanomille tämän vuoksi huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu