2241/SL/95

Vapauttava

Sanomalehti kertoi, että suuren juhlagaalan järjestelyistä vastaava taidegalleria oli saanut haasteen galleriatilan vuokrarästeistä. Artikkeli herätti muutenkin kysymyksen juhlajärjestelyjen asianmukaisuudesta ja sen yhteydessä tarjotun serigrafian aitoudesta. Neuvosto totesi, että artikkeli sisälsi joitakin epätarkkuuksia ja jopa virheitä, joilla ei ollut kuitenkaan olennaista merkitystä asiasisällön kannalta. Lehdellä oli perusteltuja syitä esittää juhlajärjestelyjä koskevia kysymyksiä. Asian laadun ja esitetyn arvostelun voimakkuuden vuoksi kantelijan näkemykset olisi mahdollisuuksien mukaan pitänyt tuoda esille samassa yhteydessä. Kantelijaa oli yritettykin tavoittaa, siinä onnistumatta. Kantelijalle tarjottiin myös vastineoikeutta, jota hän ei kuitenkaan käyttänyt. Näiden seikkojen johdosta neuvosto ei ryhtynyt enempiin toimiin.

KANTELUHelsingin Sanomissa oli 28. marraskuuta 1994 artikkeli ”Helsinki Galan yhteistyökumppani sai haasteen vuokrarästeistä – Vanhan kauppakujan Galleria Spectra avoinna epäsäännöllisesti”. Artikkelissa kerrottiin Helsinki Metropolitan Galasta, jonka järjestelyt olivat lehden mukaan saamassa yhä kummallisempia piirteitä. Artikkelissa käsiteltiin gaalaa järjestämässä olleen gallerian taustayhtiötä, Landix Oy:tä sekä gaalan yhteydessä luvattua serigrafiaa. Kantelija toteaa, että artikkeli loi vaikutelman, jonka mukaan Landix Oy oli hämäräperäinen yritys, jolla ei ollut toimitusjohtajaa eikä osoitetta, ja jonka puhelin oli peruutettu syystä, jota puhelinyhtiö ”ei voi kertoa julkisuuteen”. Toimittaja ei tarkistanut näitä tietoja kantelijalta, gallerian omistajalta. Kantelija toteaa nyt, että Landix Oy:n kaupparekisterissä olleella, paikkansa pitämättömällä osoitteella ei ollut merkitystä, koska toiminta tapahtui gallerian tiloissa. Sekä gallerian että yhtiön puhelinnumerot olisi saanut numerotiedustelusta. Helsingin Sanomilla oli yhteystiedot, ja myös Metropolitan Galan edustaja kertoi toimittajalle, mistä kantelijan tavoittaa.Toimittaja ei ollut myöskään tarkistanut galleriatilojen vuokrarästejä koskeneen väitteen perusteita. Gallerian vuokra oli jätetty maksamatta, koska vuokranantaja ei ollut täyttänyt omaa osuuttaan vuokrasopimuksesta. Asiasta käytiin vuokranantajan kanssa neuvotteluja ja kiista on nyt sovittu. Tieto haasteesta tuli kantelijalle täytenä yllätyksenä. Tältäkin osin olisi tietojen tarkistaminen asianomaiselta itseltään ollut erittäin tärkeää.Artikkelissa väitettiin vielä, että gallerian Gala-lipun ostajille lupaama Helsinki-aiheinen työ ei olisi aito serigrafia. Väite esitettiin artikkelissa haastatellun amanuenssi Teija Monosen kommenttia hyväksi käyttäen. Tämä kuitenkin kiistää puhuneensa ”halvasta painotuotteesta” tässä yhteydessä. Galleria oli tilannut aidot serigrafiat, jotka oli tehty yhteistyössä taiteilijan ja painotalon kanssa. Vilpittömässä mielessä toiminut galleristi leimattiin petolliseksi yhden asiantuntijan näkemyksen perusteella. Artikkelissa mainittiin tarpeettomasti Landix Oy:n hallituksen jäsenten nimet, vaikka nimien julkaisemisella ei ollut mitään yleistä merkitystä.Helsingin Sanomat kieltäytyi lukuisista pyynnöistä huolimatta julkaisemasta oikaisua tai vastinetta asiassa. Artikkelin tavoitteena näyttää olleen vahingoittaa kantelijan toimintaa ja sen julkaiseminen johtikin merkittäviin taloudellisiin tappioihin ja Helsinki Metropolitan Galan peruuttamiseen.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa lehden kiinnostuneen Helsinki Metropolitan Galan järjestelyistä heti kun hanke tuli julki. Nyt julkaistun artikkelin asiatietojen varmistaminen osoittautui mahdottomaksi ennen uutisen julkaisemista, gallerian puhelin ei vastannut ja liike oli kiinni. Kantelijaa ei onnistuttu tavoittamaan toisestakaan, myyntikirjeessä mainitusta puhelinnumerosta. Lehti jätti HMDC:n toimitusjohtajalle osoitetun soittopyynnön kantelijalle. Kantelijalla ei ole kotipuhelinta, hänen vaimonsa asui eri osoitteessa. Kun kantelija oli varmasti tietoinen siitä, että lehti yritti tavoittaa häntä ja kun yhteyttä ei tästä huolimatta saatu, johtopäätökseksi jäi, että kantelija vältteli yhteydenottoa. Lausunnon vuokraerimielisyyksistä antoi pankin edustaja. Helsingin käräjäoikeudesta vahvistettiin tieto, että pankki oli haastanut kantelijan yrityksen vuokrarästeistä. Lehti ryhtyi selvittämään myös Landix Oy:n tietoja. HPY:n mukaan yrityksen numero oli peruuntunut syistä, joita ei voitu antaa julkisuuteen. Kun yhtiön toimintatavoista saadut tiedot vaikuttivat erikoislaatuisilta, lehti päätti julkaista myös rekisterissä olleet yhtiön hallituksen jäsenten nimet.Serigrafian aitoutta ei ollut tarvetta tarkistaa, koska uutisessa toistettiin vain kaupungin taidemuseon amanuenssin kommentti gallerian ikkunassa olleesta painokuvasta. Lehti ei puuttunut gallerian myymän serigrafian aitouteen. Amanuenssi otti yhteyttä lehteen vasta runsaat kolme viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen haluten täsmentää lausuntoaan. HMDC:n toimitusjohtaja lähetti 16. päivänä joulukuuta lehdelle vastineen. Vastineen keskeisin sisältö oli, että lehti olisi väittänyt, että kantelijan myymä serigrafia ei ole aito ja viitannut näin kantelijan toimineen petollisesti. Kun artikkelissa ei ollut tällaista väitettä, ei ko. vastinetta julkaistu.Päätoimittaja pitää kantelua aiheettomana.JATKOKIRJEENVAIHTOOsapuolet vaihtoivat vielä kirjelmät asiassa. Kantelija kiisti vältelleensä lehden yhteydenottoa ja selvitti muun ohessa puhelimensa toimineen ko. ajanjaksolla. Lehti piti kiinni alkuperäisestä vastauksestaan ja esitti puolestaan, millä perusteilla artikkelissa oli todettu, että yhteydenotto puhelimitse ei onnistunut.SELVITYSKantelija on toimittanut asiassa runsaasti selvitystä. Asiakirjojen joukossa on muun muassa amanuenssi Teija Monosen kirjelmä, jossa hän toteaa pitäneensä gallerian Helsinki-aiheista kuvaa hyvin tehtynä painotuotteena, ei halpana sellaisena. Amanuenssi Mononen toteaa samalla, että taidegraafikon tekemä serigrafia ja seripainomenetelmällä painettu kuva on erotettava toisistaan. Jos maalaus valokuvataan ja väridiasta tehdään painotyö seripainomenetelmällä, on tällaisen työn kutsuminen serigrafiaksi on harhaanjohtavaa. Helsinki-työn tehnyt taiteilija toteaa omassa kirjelmässään, että Kesäpäivä Helsingissä -teos on toteutettu kolmenlaisena: originaali akryylinä kankaalle, isona ulkomaalauksena ja numeroituina serigrafioina. Kaikki kolme teostyyppiä ovat keskenään erilaiset eikä serigrafiaa ole tehty suoraan maalauksesta.Liiteasiakirjoissa on myös gallerian vuokranantajan ilmoitus vuokrakiistan sopimisesta ja Helsingin Puhelin Oy:n todistus, jonka mukaan Landix Oy/Galleria Spectran puhelinnumero on toiminut moitteettomasti ajalla 21.-28.1994. Neuvoston toimiston tiedusteltua asiaa, vahvistettiin tämä tieto uudestaan.Kantelija toimitti neuvostolle myös Gala-järjestelyn yhteistyökumppanin, Helsinki Metropolitan Development Corporationin toimitusjohtaja Pertti Naulapään kirjoituksen Helsingin Sanomille ja HMDC:n varatoimitusjohtajan Pekka Virkamäen selvityksen tapahtumien kulusta. Varatoimitusjohtaja Virkamäen selvityksestä ilmenee, että lehden toimittaja haastatteli häntä puhelimitse 25.11.1994. Toimittaja totesi tuolloin yrittäneensä turhaan tavoittaa kantelijaa. Haastateltava oli vastannut pitävänsä sitä luonnollisena, kantelija kiersi yleensä koko työpäivän eri yrityksissä markkinoimassa Helsinki Galaa. Varatoimitusjohtaja Virkamäki toteaa ilmoittaneensa keskustelun lopuksi, omasta aloitteestaan, että hän kertoo kantelijalle toimittajan soitosta ja kehottaa tätä ottamaan yhteyttä toimittajaan. Tämän hän oli tehnytkin iltapäivällä, kantelijan tavattuaan.Toimitusjohtaja Naulapään kirjoituksessa puolestaan käsitellään pääosin kysymystä serigrafian aitoudesta. Kirjoituksen loppukappale kuuluu seuraavasti: ”Tämän vastineen toimittaminen on viivästynyt taloudellisen vastuun kantaneen ja merkittävän taloudellisen menetyksen Galan peruuntumisen vuoksi kärsineen Galerie Spectran pyynnöstä. Galleristi yritti taivuttaa Helsingin Sanomat oikaisemaan virheelliset tiedot omasta aloitteestaan artikkelisivulla. Helsingin Sanomat ilmoitti kuitenkin ettei se oikaise tietoa ja osoitti vastineen yleisönosastosivulle”.RATKAISUHelsingin Sanomien artikkelin otsikkona oli ”Helsinki Galan yhteistyökumppani sai haasteen vuokrarästeistä”. Neuvosto toteaa, että tieto gallerian maksamatta olevista vuokrista oli sinänsä kiistaton, mutta yhtiölle ei ollut vielä toimitettu haastetta vuokrarästeistä. Toisaalta, lukijan kannalta otsikon merkitys ei olisi oleellisesti muuttunut, vaikka siinä olisi haasteen sijasta puhuttu haastehakemuksesta. Väite siitä, että gallerian omistaman yhtiön puhelinnumero ei toiminut, oli puolestaan asiakirjojen perusteella virheellinen. Vielä neuvosto toteaa, että Galan yhteydessä serigrafiana markkinoitu teos oli samanniminen kuin gallerian läheisyyteen sijoitettu seinämaalaus. Gallerian markkinointikirjeessä kerrottiin, että ”teos on painosmäärältään rajoitettu, numeroitu ja signeerattu serigrafia iloisesta naivistisesta maalauksesta”. Asiakirjoista ilmenee myös, että Galleria Spectra ei ollut säännöllisesti avoinna kyseisenä ajankohtana ja että hankkeen vetäjän tavoittaminen saattoi olla hankalaa. Neuvoston mielestä lehdellä oli mainittujen seikkojen johdosta perusteltuja syitä nostaa esiin kysymykset gallerian toimintaperiaatteista ja juhlajärjestelyistä sekä serigrafiana tarjotun työn luonteesta. Esitetyt seikat olivat kuitenkin niin vakavia ja artikkeli sisälsi muutenkin sellaista arvostelua kantelijan toimintaperiaatteita kohtaan, että kantelijan näkemykset olisi mahdollisuuksien mukaan pitänyt tuoda esille samassa yhteydessä. Kantelijan neuvostolle toimittamasta, varatoimitusjohtaja Virkamäen selvityksestä ilmenee, että kantelija oli saanut selostuksen toimittajan ja Virkamäen välisestä keskustelusta 25.11. ja häntä oli tuolloin kehotettu ottamaan yhteyttä toimittajaan. Kyseisestä selvityksestä ilmenee myös, että kantelijan tavoittaminen työaikana oli hankalaa. Neuvosto katsoo tämän selvityksen osoittavan, että kantelijalle oli tarjottu mahdollisuus näkemystensä esittämiseen kyseisessä, 28.11. julkaistussa artikkelissa. Kun kantelijan kuuleminen ei onnistunut, syntyi kantelijalle vastineoikeus. Kantelija on väittänyt, että lehti ei olisi myöntänyt vastineoikeutta artikkeliin. Päätoimittaja taas ilmoittaa tarjonneensa toistuvasti vastinemahdollisuutta. Toimitusjohtaja Naulapään kirje tukee päätoimittajan ilmoitusta ja neuvosto lähtee siitä, että kantelijalle tarjottiin vastinemahdollisuutta. Neuvosto toteaa samalla, että pääosa niistä kohdista, joita kantelija piti virheellisinä, koski kiistanalaisia asioita tai muuten sellaisia seikkoja, jotka luonteensa puolesta kuuluivat vastineella vastattaviksi. Samassa yhteydessä kantelija olisi voinut selvittää vuokrarästejä koskeneen kiistan perusteet ja vaiheen sekä oikaista puhelimen toimimattomuutta koskeneen väitteen.Neuvosto ei ryhdy kantelun johdosta enempiin toimiin.