Kantelu 18.3.2026
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 18.3.2026 julkaisemaan juttuun, jonka otsikko on 21-vuotiaan kehonrakentajan epäillään puukottaneen uhriaan 59 kertaa, vastasi murhasyytteeseen.
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011879083.html
Kantelun mukaan jutussa kuvailtiin väkivaltaa tarpeettoman yksityiskohtaisesti. Niin tarkka kuvailu ei kantelijan mielestä ollut välttämätöntä uutisen ymmärtämiseksi. Jutussa kuvattiin myös tapahtumaa edeltänyttä tilannetta intiimein yksityiskohdin, kuten kertomalla henkilöiden vähäisestä vaatetuksesta. Tämäkään tieto ei kantelun mukaan ollut olennainen rikoksen käsittelyn kannalta.
Kantelun mukaan tällaiset yksityiskohdat lisäävät uhrin omaisten kärsimystä ja leimaavat uhria tarpeettomasti. Kantelija on jutussa mainitun uhrin omainen.
Päätoimittajan vastaus 16.10.2026
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan kyse oli tavanomaisesta rikosuutisesta, jossa kuvattiin rikokseen olennaisena liittynyt tapahtumakulku. Kuvaus perustui syytetyn ja oikeudessa kuultujen todistajien lausuntoihin. Kyse oli poikkeuksellisen vakavasta väkivaltarikoksesta, jonka käsittelylle oli päätoimittajan mukaan vahvat journalistiset ja yhteiskunnalliset perusteet. Tapaus muun muassa herätti Espoossa ja laajemminkin pääkaupunkiseudulla suurta huomiota. Päätoimittaja katsoo, että tällaisten vakavien väkivaltarikosten tapahtumakulkujen avaaminen kuuluu tiedotusvälineiden olennaisiin tehtäviin.
Päätoimittajan mukaan tekoa ja siihen johtaneita tapahtumia kuvattiin riittävällä tarkkuudella, jotta lukijalle hahmottui tilannekuva tapauksesta. Väkivallalla ja siihen liittyvillä yksityiskohdilla ei päätoimittajan arvion mukaan mässäilty, vaan kerronta oli pikemminkin lakonista. Haavojen lukumäärä ja sijainti sekä tekovälineen käyttö kerrottiin oikeudenkäynnissä esitetyn todistusaineiston mukaisesti.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien oli perusteltua kuvata tiiviisti myös syytetyn omaa kertomusta tapahtumien kulusta. Syytetty kertoi palanneensa asunnolleen ja löytäneensä sieltä entisen seurustelukumppaninsa toisen miehen kanssa. Tilanne viittasi toimituksen arvion mukaan mahdolliseen mustasukkaisuuteen liittyvään motiiviin, minkä vuoksi tieto oli olennainen tapahtumaketjun ymmärtämiseksi. Myös henkilöiden vaatetusta koskenut maininta liittyi tähän mahdollisen motiivin kuvaamiseen. Tilanne kuvattiin päätoimittajan arvion mukaan asiallisesti ja toteavasti, eikä jutussa esitetty tarpeettomia viittauksia mahdolliseen intiimiin kanssakäymiseen.
Päätoimittaja toteaa myös, että tiedot olivat tulleet esiin julkisessa oikeudenkäynnissä ja poliisi oli jo aiemmin kertonut tapauksen kulusta sekä viitannut tiedotuksessaan mustasukkaisuuteen ja ihmissuhteisiin. Helsingin Sanomat seurasi oikeusprosessin loppuun ja kertoi käräjäoikeuden tuomiosta 20.4.2026 julkaistussa uutisessa.
Päätoimittajan mukaan on ymmärrettävää, että läheisen väkivaltaiseen kuolemaan liittyvien tapahtumien käsitteleminen julkisuudessa voi tuntua omaisista raskaalta. Tämän vuoksi tiedotusvälineen on päätoimittajan mukaan syytä pidättäytyä tarpeettomilla yksityiskohdilla revittelystä. Yleisöllä on kuitenkin oikeus saada ajantasaista ja ymmärrettävää tietoa yhteiskunnan tapahtumista myös silloin, kun kyse on yksittäisten ihmisten kannalta raskaista asioista.
Päätoimittaja katsoo, että uutinen laadittiin riittävällä hienotunteisuudella. Siinä kerrottiin harkitusti yksityiskohtia, joiden perusteella lukija saattoi muodostaa rikoksesta ja sen taustoista oman käsityksensä. Uutinen oli asiallinen eikä siinä ollut sensaatiohakuisia piirteitä. Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat toimi hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Ratkaisu
JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. [– –]
Helsingin Sanomat julkaisi jutun henkirikoksen käsittelystä käräjäoikeudessa. Jutussa kuvailtiin muun muassa rikosta edeltäneitä tapahtumia ja uhriin kohdistunutta väkivaltaa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että raaoistakin henkirikoksista uutisointi kuuluu journalismin tehtäviin. Rikosuutisoinnille asetettu hienotunteisuuden vaatimus ei estä seikkaperäistäkään tapahtumien kuvaamista, jos niistä kertomiselle on journalistiset perusteet. Tässä tapauksessa jutussa kuvattiin uhriin kohdistunutta väkivaltaa ja esimerkiksi veitsen iskujen määrää. Tällaisten raakojen yksityiskohtien kuvailu saattaa ymmärrettävästi järkyttää uhrin omaisia ja muita lukijoita. Tapahtuman kulusta kertominen oli kuitenkin perusteltua, koska se auttoi yleisöä hahmottamaan teon vakavuutta ja tekijän suhtautumista tekoonsa. Myös esimerkiksi uhrin vaatetuksen kuvailulle oli perusteet, koska tämä saattoi liittyä rikoksen mahdolliseen motiiviin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Saija Hakoniemi, Tommi Hatinen, Vesa Heikkilä, Johanna Konttori, Katja Kärki, Heidi Laaksonen, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Elina Partio, Terhi Pirilä-Porvali, Mari Tuohiniemi ja Viljami Vaarala.