JSN:n Iltalehdelle 12.2.2013 antama vapauttava päätös (4939/SL/12) kirjailija Anja Snellman-Orman kantelusta on herättänyt sosiaalisessa mediassa jonkin verran keskustelua, jopa kiivailua. Päätöstä on säikähdetty, koska sitä on haluttu tulkita jostakin syystä niin, että JSN olisi antanut toimittajille vapaat kädet käyttää Facebookissa julkaistuja tietoja.
Jotkut journalistitkin ovat levittäneet tällaista tulkintaa, vaikka se on virheellinen ja hieman jälkijättöinen. JSN määritteli nimittäin jo viime joulukuussa kantansa Facebookin käyttöön journalistien lähteenä (4888/SL/12). Iltalehteä koskevassa ratkaisussa ei ollut siihen nähden mitään uutta.
Kaiken lisäksi JSN:n linjausten tulkintojakin on voinut tutkailla tällä sivustolla. JSN:n yleisöjäsen Riitta Ollila ja journalistijäsen Timo Huovinen ovat selittäneet blogeissaan, mitä päätöksemme tarkoittavat. Huovinen analysoi Facebook-päätöstämme Twitterin kannalta.
Sanottakoon vielä kerran selkeästi, mitä JSN ajaa takaa. Toimittajien on toimittava Journalistin ohjeiden mukaan myös silloin, jos he käyttävät jutuissaan Facebookista poimimaansa aineistoa. Journalistin ohjeissa on määritelty yksityisyyden suoja hyvin tarkkaan. Sitä koskevia kohtia on peräti kymmenen 35:stä.
Yksi avainkohta kuuluu seuraavasti: julkista aineistoa julkaistaessakin pitää ottaa huomioon yksityisyyden suoja, eikä kaikki julkinen ole välttämättä julkaistavissa. Sen lisäksi Journalistin ohjeet sanovat, että ”yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä”.
JSN:llä on vuosikymmenten aikana kertynyttä kokemusta tulkita, mitä yksityisyyden suoja ja yhteiskunnallinen merkitys tarkoittavat. Facebookiin kirjoittavat matti meikäläiset voivat nukkua yönsä rauhassa. Tuskin journalistit tavallisten pulliaisten tekstejä kaivelevat ja uutisoivat, elleivät nämä intoudu kirjoittamaan aivan mahdottomia. Jos joku niin tekee, hänen on syytä pelätä silloin enemmän viranomaisia ja lain pitkää kouraa.
Sen sijaan isokenkäisten, julkkisten ja journalistien itsensä kannattaa pitää ajatus kirkkaana Facebookissa. Heidän yksityisyyden suojansa on alentunut, ja aina on hyvä varautua siihen, että joku Facebook-ystävä vuotaa tietoa toimittajille. Journalistien luulisi tietävän tämän hyvin.
Jos madaltuneen suojan ihmisten tekee mieli irrotella ja purkaa tuntojaan muille, sähköposti, puhelin tai muu yksityisyyttä paremmin suojaavia kommunikointimuoto on parempi. Edes virkamiesten ”salainen”-leima ei suojaa tietoja joutumasta toimittajien käsiin.
Mikä kumma voisi tehdä Facebookista suojatumman paikan kuin kaikki muut uutisarvoisen tiedon lähteet? Tuskin ainakaan se, että joku on määritellyt siellä yksityisyytensä rajat.
22.2.2013
Juha Keskinen
JSN:n jäsen, Iltalehden pääkirjoitustoimittaja
