vastuullistajournalismia_vaaka_SWE

2716/SL/99

Vapauttava

Jakobstads Tidning kertoi paikkakunnalla tapahtuneesta kahden miehen kuolemaan johtaneesta tapauksesta. Uutisessa todettiin "poliisin saaneen tietää, että kaksi automaattipistoolilla ja räjähdysaineilla varustautunutta miestä on uhannut räjäyttää talon ja sen asukkaat". Artikkelissa kerrottiin myös räjähdyksestä ja mainittiin nimeltä asunnosta kuolleina löytyneet miehet. Uutisessa olleet virheelliset tiedot lehti oikaisi heti seuraavana päivänä. Neuvoston mielestä henkilöt olivat, vaikkakin tavallisina kansalaisina, osallisina tapahtumassa, jolla oli huomattavaa yleistä merkitystä ja merkittävää muuta uutisarvoa. Tapahtumasta uutisoiminen kuului luontevasti paikkakunnan tapahtumia seuraavan lehden tehtäviin. Välttääkseen huhujen leviämistä ja spekulaatioita miesten henkilöllisyydestä lehti päätti julkaista henkilöiden nimet. Lehti pitäytyi asiallisessa linjassa ja perusti uutisointinsa yksinomaan poliisilta saamiinsa tietoihin ja silminnäkijätodistuksiin. Neuvoston mielestä uutisointi ei ollut vainajia tai heidän lähiomaisiaan häpäisevää, eikä lehden katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Jakobstads Tidning julkaisi 8.1.1999 artikkelin, jossa uutisoitiin Pietarsaaressa tapahtunut kahden miehen kuolemaan johtanut tapaus. Artikkelissa todetaan ”poliisin saaneen tietää, että kaksi automaattipistoolilla ja räjähdysaineilla varustautunutta miestä on uhannut räjäyttää talon ja sen asukkaat”. Artikkelissa kerrotaan myös räjähdyksestä ja mainitaan nimeltä asunnosta kuolleina löytyneet miehet. Kantelun liitteenä olevan Pietarsaaren Sanomien artikkelin (13.1.1999) mukaan asunnosta ei ole löytynyt räjähteitä, polttonesteitä, aseita tai ammuksia.Kantelija, joka on toisen vainajan lähisukulainen, katsoo Jakobstads Tidningin poikenneen lehtimiesetiikasta, koska kirjoituksessa puhutaan aseesta ja räjähteistä, vaikka niistä ei ole ollut näyttöä ja koska lehti julkaisi vainajien nimet ja teollaan häpäisi sekä vainajat että lähiomaiset. LEHDEN VASTAUSJakobstads Tidningin päätoimittaja Lars Hedman toteaa vastauksessaan tapahtuman saaneen paljon julkisuutta valtakunnallisessa ja pohjoismaisessa mediassa. Jakobstads Tidning kirjoitti asiasta otsikolla ”Drama slutade med två döda” perustaen artikkelin poliisin tietoihin ja silminnäkijöiden kuvauksiin. Tieto siitä, että asunnossa olisi ollut pistooli ja räjähdysainetta, perustui poliisin silloisiin tietoihin. Sama tieto julkaistiin saman päivänä myös useissa muissa tiedotusvälineissä kuten Pietarsaaren Sanomat, Vasabladet ja Hufvudstadsbladet.Jakobstads Tidning oikaisi virheellisen tiedon seuraavana päivänä lehden ensimmäisellä sivulla toteamalla, että poliisi ei löytänyt asunnosta asetta tai räjähdysainetta. Siitä lähtien Jakobstads Tidningin seurasi poliisin selvityksiä ja välitti sen tiedon, jonka poliisi antoi. Pietarsaaren Sanomat, johon kantelija viittaa kirjelmässään, oikaisi tiedon vasta neljä päivää myöhemmin. Jakobstads Tidning päätti julkaista molempien vainajien nimet, koska kyse oli henkilöistä, jotka olivat paikallisesti tunnettuja. Jo samana päivänä alkoi myös huhumylly siitä, keitä surmansa saaneet olivat, minkä lisäksi keskusteluissa uhreiksi nimettiin vääriä henkilöitä. Nimien julkaisemisella lehti siis pyrki välttämään spekulaatioita miesten taustasta. Toisin kuin monet muut mediat, Jakobstads Tidning pitäytyi suoraan poliisin informaatiossa. Myöhemmässä vaiheessa Jakobstads Tidning haastatteli toisen vainajan läheistä ystävää ja omaista. Omainen halusi kertoa uhrista sellaista tietoa, joka ei ollut tullut esille julkisuudessa tavoitteenaan luoda ymmärtämystä heidän kohtalolleen. Lisäksi hän halusi kyseenalaistaa viranomaisten esitykset. Jakobstads Tidning katsoi, että hänen näkökannoillaan oli merkitystä yhteiskuntakeskustelussa ja julkaisi haastattelun.RATKAISURiittävä lähdekritiikki ja tietojen tarkistaminen ovat totuudenmukaisen tiedonvälityksen välttämättömiä, joskaan eivät ainoita tai riittäviä edellytyksiä. Jakobstads Tidning perusti uutisensa sekä poliisilta saatuihin tietoihin että silminnäkijöiden kuvauksiin. Neuvosto toteaa, että vaikka poliisiltakin saatuihin tietoihin tulee suhtautua kriittisesti, voidaan poliisia kuitenkin pitää luotettavana lähteenä. Jakobstads Tidning myös oikaisi virheelliset tiedot heti seuraavana päivänä. Arvioitaessa kysymystä nimen julkaisemisesta on otettava huomioon sekä uhrin henkilöllisyys että teon tai tapahtuman laatu. Poikkeuksellinen, uutisessa nimeltä mainittujen henkilöiden kuolemaan johtanut tapahtuma herätti valtakunnallisestikin runsaasti huomiota. Henkilöt olivat, vaikkakin tavallisina kansalaisina, osallisina tapahtumassa, jolla oli huomattavaa yleistä merkitystä ja merkittävää muuta uutisarvoa. Tapahtumasta uutisoiminen kuului luontevasti paikkakunnan tapahtumia seuraavan lehden tehtäviin. Välttääkseen huhujen leviämistä ja spekulaatioita miesten henkilöllisyydestä lehti päätti julkaista henkilöiden nimet. Lehti pitäytyi asiallisessa linjassa ja perusti uutisointinsa yksinomaan poliisilta saamiinsa tietoihin ja silminnäkijätodistuksiin. Neuvoston mielestä uutisointi ei ollut vainajia tai heidän lähiomaisiaan häpäisevää. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Jakobstads Tidning ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa. KLAGANJakobstads Tidning publicerade den 8.1.1999 en artikel, i vilken man rapporterade om en händelse som lett till att två män omkommit i Jakobstad. i artikeln konstateras att ”polisen fått veta att två män utrustade med en automatpistol och sprängämnen hotat att spränga huset och dess invånare i luften”. I artikeln berättas också om explosionen och man nämner vid namn de män som påträffades döda i bostaden. Som bilaga till klagan föreligger en artikel ur Pietarsaaren Sanomat (13.1.1999) enligt vilken man inte påträffat sprängämnen, brännbara vätskor, vapen eller ammunition i bostaden.Klaganden, som är nära släkting till den ena omkomne, anser att Jakobstads Tidning avvikit från pressetiken, eftersom man i artikeln skriver om vapen och sprängämnen, fastän det inte fanns några bevis för det och genom att tidningen publicerade namnen på de omkomna och med sin gärning skymfade de döda samt de anhöriga.TIDNINGENS SVARJakobstads Tidnings chefredaktör Lars Hedman konstaterar i sitt svar att händelsen fick stor publicitet i riks- och nordiska media. Jakobstads Tidning skrev om händelsen under rubriken ”Drama slutade med två döda”, och artikeln byggde på polisens uppgifter och ögonvittnesskildringar. Uppgiften om att männen hade en pistol och sprängämnen baserade sig på polisens dåvarande uppgifter. Samma information publicerades samma dag i flera andra massmedier, såsom Pietarsaaren Sanomat, Vasabladet och Hufvudstadsbladet.Jakobstads Tidning korrigerade den felaktiga uppgiften i nästa dags tidning på första sidan med att konstatera att polisen inte funnit vapen eller sprängämnen i bostaden. Därefter följde Jakobstads Tidning polisutredningen och förmedlade den information som polisen gav ut. Pietarsaaren Sanomat, som klaganden hänvisar till, korrigerade informationen först fyra dagar senare.Jakobstads Tidning beslöt att publicera namnen på de båda omkomna då det var fråga om personer som lokalt var kända. Redan samma dag förekom en ryktesflora där man diskuterade vem som hade omkommit, i tillägg utpekades fel personer som offren. Genom att publicera namnen strävade tidningen till att undvika spekulationer om männens bakgrund. I motsats till många andra medier höll sig Jakobstads Tidning strikt till polisens information.I ett senare skede intervjuade Jakobstads Tidning en nära vän och anhörig till en av de omkomna. Den anhörige ville ge en bakgrund om offren som inte hade kommit fram i offentligheten och skapa förståelse för deras öde. Dessutom ville han ifrågasätta myndigheternas agerande. Jakobstads Tidning ansåg att hans synpunkter hade betydelse i samhällsdebatten och publicerade intervjun.AVGÖRANDEFör en sanningsenlig informationsförmedling är en tillräcklig källkritik och en kontroll av uppgifter nödvändig, om ej de enda eller tillräckliga förutsättningarna. Jakobstads Tidning baserade sin nyhet både på information från polisen och ögonvittnesskildringar. Nämnden konstaterar att fastän man bör förhålla sig kritiskt till information som lämnas av polisen, så bör polisen kunna anses vara en tillförlitlig källa. Jakobstads Tidning korrigerade också de felaktiga uppgifterna direkt följande dag.När man bedömer frågan om att publicera ett namn bör man beakta både offrets identitet och händelsens karaktär. Den exceptionella händelsen, som ledde till att de personer som nämndes vid namn i nyheten, omkom, väckte stor uppmärksamhet också på riksplanet. Personerna var, fastän de var vanliga medborgare, delaktiga i en händelse, som hade avsevärd allmän betydelse och betydande övrigt nyhetsvärde. Att rapportera om händelsen hörde på ett naturligt sätt till uppgifterna för en tidning som bevakar lokala händelser. För att undvika ryktesspridning och spekulationer om männens identitet valde tidningen att publicera namnen på personerna. Tidningen höll sig till en saklig linje och baserade sin rapportering enbart på uppgifter från polisen och på ögonvittnesskildringar. Nämnden anser att rapporteringen inte skymfade de omkomna eller deras anhöriga.Därför anser Opinionsnämnden att Jakobstads Tidning i detta ärende inte har brutit mot god journalistisk sed.