vastuullistajournalismia_vaaka_SWE

2158/SL/95

Vapauttava

Ahvenanmaalainen sanomalehti kertoi maakunnan EU-neuvotteluista ja erityisesti Ahvenanmaan erityissopimuksen mukanaan tuomista veroseuraamuksista. Maakunnan päättäjiä haastateltiin siitä, olivatko he olleet tietoisia veroseuraamuksista. Lehden faktaruudussa väitettiin samassa yhteydessä, että maakunnan EU-neuvottelijat olivat tietoisesti jättäneet toimittamatta asiaa koskeneen muistion päättäjille. Myös lehden omassa kommentissa esitettiin varauksettomasti, että maakuntahallitus ei ollut saanut tietoa asiasta. Artikkelien sisältö ei kuitenkaan antanut riittäviä perusteita tällaisille ehdottomille muotoiluille. Toisaalta asiasta neuvostolle kannellut EU-neuvottelija oli saanut esittää oman kantansa lehden samassa numerossa. Lisäksi lehti julkaisi hänen kirjoituksensa seuraavana päivänä. EU-neuvottelujen kulkua käsiteltiin vielä useissa muissa kirjoituksissa. Neuvosto ei näin ollen ryhtynyt asiassa enempiin toimiin.

KANTELUKantelija oli toiminut toisena Ahvenanmaan EU-ratkaisun neuvottelijoista. Nya Åland julkaisi neuvottelujen kulusta 29.12.1994 pääkirjoituksen ja sisäsivun artikkelikokonaisuuteen liittyneen ns. faktaruudun, joissa kantelijan mukaan rikottiin hyvää journalistista tapaa. Pääkirjoituksen otsikkona oli ”EU-förhandlares misstag blir dyrt kalas för Ålands ekonomi”. Faktaruudussa taas oli suora väite: ”En av dem eller bägge två (= Peter Lindbäck och Harry Jansson) enas om att inte föra varningarna vidare till landskapsstyrelsen”. Artikkeleissa oli ydinkysymyksenä se, informoitiinko maakuntahallitusta asianmukaisesti niistä seurauksista, joita poikkeuksen hakeminen EU:n verojärjestelmästä Ahvenanmaalle aiheuttaisi. Kantelija toteaa, että lehdellä oli oikeus esittää arvioitaan tästä kysymyksestä ja spekuloida mahdollisilla syyllisillä. Lehti ei olisi kuitenkaan saanut varauksetta ja ilman pitäviä todisteita väittää, että kantelija, toinen maakunnan EU-neuvottelijoista, olisi tarkoituksellisesti pimittänyt tietoja maakuntahallitukselta.Jos taas pääkirjoituksen otsikkoväite olisi tosi, merkitsisi se, että kantelija olisi syyllistynyt törkeään virkavirheeseen. Otsikolle ei kuitenkaan löydy katetta sen paremmin itse kirjoituksesta kuin lehden muistakaan artikkeleista.LEHDEN VASTAUSNya Ålandin päätoimittaja Jan Erik Sundberg toteaa, että lehti sai joulukuussa 1994 haltuunsa yli vuotta aiemmin eli marraskuussa 1993 laaditun virkamiesmuistion. Tässä muistiossa varotettiin, että poikkeuksen hakeminen EU:n verojärjestelmään merkitsisi Ahvenanmaan joutumista kolmannen maan asemaan suhteessa muuhun EU:hun. Muistion laatija oli esittänyt sen Ahvenanmaan molemmille EU-neuvottelijalle, siis myös kantelijalle.Lehti kertoi muistion sisällöstä 29.12 ja pyysi siitä kommentteja niin kantelijalta kuin kahdelta maakunnan poliittisen johdon edustajaltakin. Lisäksi asiaa kommentoi kaksi maakuntapäivien jäsentä. Kantelija totesi haastattelussaan, että maakuntahallitus oli ollut koko ajan tietoinen niistä seurauksista, joita kolmannen maan asema aiheuttaisi maakunnalle. Mainittu virkamiesmuistio ei näin ollen sisältänyt mitään uutta. Muiden haastateltujen näkemykset asiasta kulkivat ainakin osittain toiseen suuntaan.Kantelija sai lukea kaikki 29. päivän uutisartikkelit ennen niiden julkaisemista ja lehti teki niihin hänen esittämänsä muutokset. Faktaruutu laadittiin puolestaan näiden artikkelien perusteella.Pääkirjoituksen, pikemminkin lehden kommentin, otsikossa oli käytetty sanaa EU-neuvottelijat. Päätoimittaja toteaa, että sillä ei tarkoitettu pelkästään neuvottelevia virkamiehiä, vaan maakunnan koko poliittista johtoa. Kommentissa vastuu tapahtuneesta asetettiin maakuntahallitukselle. Kommentissa todettiin edelleen, että maakuntahallitus ei saanut varoitussignaaleja ja että oli vaikea ymmärtää, miksi nämä kaksi virkamiesneuvottelijaa eivät toimittaneet muistiota edelleen. Päävastuuta ei tältä osin kohdistettu kantelijaan, vaan toiseen neuvottelijoista.Kantelija sai heti vastata esitettyihin väitteisiin. Lisäksi lehti julkaisi hänen laajan vastineensa, vaikka siinä oli jo osittain kyse mielipidekirjoituksesta. Päätoimittaja katsoo näin ollen, että lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.RATKAISUNya Ålandin etusivulla julkaistiin Ahvenanmaan EU-neuvotteluita koskeva artikkeli ”Varning kom bort om gränskrangel”. Asian käsittelyä jatkettiin 3. sivulla otsikolla ”Vart försvann varning om skattegränsproblem?” ja tähän liittyneellä faktaruudulla sekä edelleen 4. sivun artikkeleilla ”Förnuftsvidrigt med EU-förtullning”, ”Gränsinfo skulle ha dämpat ivern” ja ”Lantrådet om varnings-PM: Det har jag inte sett”. Palstalla ”Nya Ålands mening” oli vielä lehden kommentti ”EU-förhandlares misstag blir dyrt kalas för Ålands ekonomi”. Kaikissa artikkeleissa pohdittiin muun ohessa sitä, olivatko maakunnan päättäjät olleet tietoisia poikkeuksellisten verojärjestelyjen merkityksestä Ahvenanmaan tulevalle asemalle. Ahvenanmaan asemaa koskenut, marraskuussa 1993 valmistunut muistio nousi vahvasti esille. Yksi haastatelluista totesi suoraan, ettei ollut nähnyt muistiota. Haastateltavien näkemykset poikkesivat toisistaan jonkin verran sen suhteen, mitä he arvioivat maakuntahallituksen missäkin vaiheessa saaneen tietoonsa. Kantelijan oma näkemys ilmeni sekä lehden etusivun että 3. sivun artikkeleista, joissa häntä oli haastateltu.Lehden faktaruudussa esitettiin väite, joka asiallisesti sisälsi sen, että neuvottelijat marraskuussa 1993 tietoisesti päättivät olla viemättä muistion sisältämää varoitusta eteen päin. Myös lehden omassa kommentissa esitettiin varauksettomasti, että maakuntahallitus ei saanut varoitussignaaleja. Kommentin kärkevin kritiikki ei ollut kuitenkaan suunnattu kantelijaan, vaan toiseen neuvottelijoista.Faktaruudun väite oli omiaan leimaamaan kantelijaa eikä artikkelien sisältö antanut riittäviä perusteita väitteen ehdottomalle muotoilulle. Lehden oman kommentin otsikko oli myös ehdoton ja kärjekäs. Toisaalta neuvosto toteaa, että kantelija oli saanut esittää oman kantansa lehden samassa numerossa. Lukijoille on siten selvää, että kyse oli kiistanalaisesta asiasta. Lisäksi lehti julkaisi kantelijan näkemyksen seuraavan päivän numerossaan. EU-neuvottelujen kulkua käsiteltiin lisäksi vielä useissa muissa kirjoituksissa. Edellä mainituilla perusteilla neuvosto ei ryhdy kantelun johdosta enempiin toimiin.KLAGOMÅLDen klagande hade verkat som den ena förhandlaren i Ålands EU-beslut. Nya Åland publicerade 29.12.1994 en ledare om förhandlingarnas framskridande och på en inre sida en s.k. faktaruta i anslutning till artikelhelheten, där man enligt den klagande bröt mot god journalistisk sed.Ledarens rubrik löd ”EU-förhandlares misstag blir dyrt kalas för Ålands ekonomi”. I faktarutan åter ingick ett direkt påstående: ”En av dem eller bägge två (= Peter Lindbäck och Harry Jansson) enas om att inte föra varningarna vidare till landskapsstyrelsen”. Kärnfrågan i artiklarna var den huruvida landskapsstyrelsen informerades vederbörligen om de följder en ansökan om avsteg från EU:s skattesystem skulle få för Åland. Den klagande konstaterar, att tidningen hade rätt att framföra sina bedömningar i denna fråga och spekulera om eventuella skyldiga. Tidningen skulle dock inte utan förbehåll och utan giltiga bevis ha fått påstå att den klagande, den ena av landskapets EU-förhandlare, avsiktligt skulle ha undanhållit landskapsstyrelsen information.Om påståendet i ledarens rubrik å andra sidan vore sant, så skulle det innebära, att den klagande skulle ha begått ett grovt tjänstefel. Emellertid finns det ingen täckning för rubriken vare sig i själva ledaren eller i några övriga artiklar i tidningen. TIDNINGENS GENMÄLENya Ålands chefredaktör Jan Erik Sundberg konstaterar att tidningen i december 1994 fick tillgång till en tjänstemannapromemoria, vilken hade avfattats drygt ett år tidigare, dvs i november 1993. I denna promemoria ingick en varning enligt vilken ansökan om avsteg från EU:s skattesystem skulle få till följd att Åland råkar i tredje lands ställning i förhållande till det övriga EU. Den person som hade avfattat promemorian hade företett densamma för Ålands båda EU-förhandlare, således också för den klagande.Tidningen berättade 29.12. om promemorians innehåll och begärde kommentarer om densamma både av den klagande och av två representanter för landskapets politiska ledning. Saken kommenterades dessutom av två landstingsmän. Den klagande uppgav i intervjun med honom, att landskapsstyrelsen hela tiden hade varit medveten om de följder ställningen som tredje land skulle få för landskapet. Den omnämnda tjänstemannapromemorian innehöll därmed ingenting nytt. De övriga intervjuade personernas åsikter i frågan gick åtminstone delvis i en annan riktning.Den klagande fick läsa samtliga nyhetsartiklar för den 29 december före deras publicering och tidningen gjorde de ändringar i dessa som han föreslog. Faktarutan åter uppgjordes på basen av dessa artiklar. Ordet EU-förhandlare användes i rubriken för ledaren, snarare tidningens kommentar. Chefredaktören menar att därmed ej endast avsågs förhandlande tjänstemän utan landskapets hela politiska ledning. I kommentaren lades ansvaret för det skedda på landskapsstyrelsen. I kommentaren påpekades vidare att landskapsstyrelsen inte fick några varnande signaler och att det var svårt att fatta varför dessa två tjänstemannaförhandlare inte förde promemorian vidare. I detta avseende lades inte huvudansvaret på den klagande, utan på den andra förhandlaren. Den klagande fick genast svara på de framförda påståendena. Vidare publicerade tidningen hans mångordiga genmäle, ehuru detta delvis var en opinionsskrivelse. Chefredaktören anser därför att tidningen inte bröt mot god journalistisk sed.AVGÖRANDEPå Nya Ålands första sida publicerades en artikel ”Varning kom bort om gränskrångel” gällande Ålands EU-förhandlingar. Behandlingen av ärendet fortsattes på sida 3 under rubriken ”Vart försvann varning om skattegränsproblem?” och i en därtill ansluten faktaruta samt vidare på sida 4 med artiklarna ”Förnuftsvidrigt med EU-förtullning”, ”Gränsinfo skulle ha dämpat ivern” och ”Lantrådet om varnings-PM: Det har jag inte sett”. I kolumnen ”Nya Ålands mening” förekom dessutom tidningens kommentar ”EU-förhandlares misstag blir dyrt kalas för Ålands ekonomi”. I samtliga artiklar begrundades bland annat frågan om landskapets beslutsfattare varit medvetna om avvikande skattearrangemangs betydelse för Ålands framtida ställning. En promemoria gällande Ålands ställning, vilken hade avfattats i november 1993, kom starkt i förgrunden. En av de intervjuade personerna sade direkt att han inte hade sett promemorian. De intervjuade personernas åsikter var något olika vad gäller deras bedömningar om vad landskapsstyrelsen hade fått veta i olika skeden. Den klagandes egen åsikt framgick av artiklar både på första sidan och på sida 3, i vilka han hade intervjuats.I tidningens faktaruta framfördes ett påstående , vars sakliga innehåll var att förhandlarna i november 1993 medvetet beslöt att inte föra vidare den varning som ingick i promemorian. Också i tidningens egen kommentar framhölls utan förbehåll att landskapsstyrelsen inte hade fått varningssignalerna. Den skarpaste kritiken i kommentaren riktades emellertid inte mo den klagande utan mot den andra förhandlaren.Påståendet i faktarutan var ägnat att stämpla den klagande och artiklarnas innehåll gav inte tillräckligt grund för påståendets kategoriska formulering. Rubriken för tidningens egen kommentar var också kategorisk och tillspetsad. Å andra sidan finner nämnden att den klagande hade fått framföra sin egen åsikt i samma nummer av tidningen. För läsarna är det därmed klart att det gäller en omstridd fråga. Dessutom publicerade tidningen den klagandes synpunkt i följande dags nummer. EU-förhandlingarnas framskridande behandlades dessutom i flera andra artiklar.På ovan anförda grunder vidtar nämnden inga vidare åtgärder med anledning av klagomålet.