Kantelu 22.3.2024
Kantelu kohdistuu Aamulehden päätökseen poistaa alun perin 551 yhden toimittajan juttua verkosta. Myöhemmin poistettujen juttujen määrä kasvoi 607:ään.
Kantelun mukaan oli törkeää, että Aamulehti poisti kyseisen toimittajan jutut verkosta ja lakaisi sillä koko asian maton alle. Kantelun mukaan poistamisen sijaan olisi pitänyt selvittää, missä jutuissa oli sepitettyä sisältöä, eikä kätkeä totuutta. Kantelun mukaan lehdeltä olisi ollut vastuullista tehdä oikaisu jokaiseen juttuun ja julkaista oikaisut sekä paperilehdessä että verkkosivuilla niin kuin muissakin tapauksissa, jos virheitä havaitaan.
Päätoimittajan vastaus 9.8.2024
Aamulehden vastaavan päätoimittajan Sanna Keskisen mukaan poistopäätös oli poikkeuksellinen ja sitä punnittiin isolla ryhmällä sekä journalistisesta että juridisesta näkökulmasta.
Päätoimittajan mukaan iso ongelma oli, ettei Aamulehti voinut olla varma sepitteen määrästä ja laadusta toimittajan jutuissa. Toimittajan oma paljastus oli osoittanut, että kaikkea sepitettä ei lukijan ole mahdollista teksteistä tunnistaa. Päätoimittajan mukaan olisi ollut vaikeaa jättää verkkoon näin laajaa aineistoa, jonka todenmukaisuudesta ei voitu olla varmoja ja jonka ongelmallisuuksista ei ollut selkeää kuvaa. Päätoimittajan mukaan oli nopeasti selvää, että jutut pyrittäisiin tutkimaan mahdollisimman tarkoin ja että se veisi aikaa.
Lehden tavoitteena oli, että mahdollisimman moneen juttuun saataisiin yleistä varoitusmerkintää yksilöidympi merkintä mahdollisesta sepitteestä, koska se palvelisi lukijaa parhaiten ja antaisi tietoa jutun kriittisen arvioinnin pohjaksi. Siksi toimituksessa ei päätoimittajan mukaan haluttu tehdä helppoa ratkaisua ilman juttujen tarkempaa selvittelyä vain lisäämällä juttuihin yleisluontoiset varoitusmerkinnät.
Päätoimittajan mukaan tavoitteena oli koko ajan, että mahdollisimman moni jutuista saataisiin palautettua verkkoon heti selvitystyön päätyttyä tai mahdollisesti jo sen aikana. Selvityshenkilön työn edetessä kävi kuitenkin ilmi, että jutut vaatisivat niin perinpohjaista tarkastelua ja tulkintaa, ettei yhtään juttua saatu palautettua verkkoon ennen koko selvityksen valmistumista. Kaikki poistetut jutut palautettiin verkkoon 18.-19.6.2024.
Päätoimittajan mukaan lukijoiden nähtäville jätettiin poiston yhteydessä kolme toimittajan juttua, joihin voitiin kirjassa kerrottujen tietojen pohjalta tehdä tarkat varoitusmerkinnät. Näin haluttiin antaa lukijoille mahdollisuus saada käsitys siitä, millaisista ongelmista jutuissa oli kyse. Lisäksi valtaosa verkosta poistetuista jutuista oli päätoimittajan mukaan koko ajan luettavissa Aamulehden näköislehtiarkistossa.
Päätoimittajan näkemyksen mukaan poistopäätös ei ollut ristiriidassa Journalistin ohjeiden kohdan 1 kanssa. Koska journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen, oli Aamulehden pyrittävä huolellisesti varmistumaan kyseisten juttujen journalistisesta kestävyydestä. Näin suuressa juttumäärässä juttuihin lisätty yleisluontoinen varoitusteksti ilman juttujen perusteellista selvitystyötä olisi päätoimittajan mukaan ollut lukijoiden edun vastaista ja jättänyt asiaan liikaa tulkinnanvaraa. Se olisi myös siirtänyt vastuuta asiassa Aamulehdeltä lukijoille.
Päätoimittajan mukaan asian läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja siksi, että lukijoille haluttiin antaa mahdollisuus tutustua tapaukseen, verkkoon jätettiin toimittajan kolme juttua (Toiveuusinta: Näin toimittaja Matti Kuusela souti Nokialta töihin Tampereelle – erikoinen kimppakyyti ei taittunut kommelluksitta, Toimittaja Matti Kuusela kertoo erikoisesta kohtaamisestaan tamperelaisen legendan kanssa – ”On aika herättää Tampere juhlimaan tärkeintä runoilijaansa”, Bakusta Pekingiin, osa 7: Lada pelastaa Nadjan päivän ja avioliiton – sohva kulkee katolla Tashkentissa), joihin pystyttiin tekemään yksilöidyt varoitusmerkinnät ja lukuohje toimittajan kirjassaan kertoman perusteella. Yksi verkkoon jätetyistä esimerkkijutuista kertoi kirjailija Eeva-Liisa Mannerista. Tähän tehtiin myöhemmin myös lisää lukuohjemerkintöjä, kun jutusta paljastui selvitystyön yhteydessä sepitettä ja virheitä. Jutut jätettiin poikkeuksellisesti alkuperäiseen asuunsa, jotta lukijalla olisi mahdollisuus verrata alkuperäistä tekstiä oikeaan tietoon ja hahmottaa erilaisia sepitteen muotoja jutuista.
Yleisön edun turvaamiseksi poistopäätös ja jutuista ilmenneet ongelmat myös uutisoitiin päätoimittajan mukaan avoimesti.
Jutuista tehdyssä selvityksessä tutkittiin lopulta 607:ää juttua, joista suurimman osan toimittaja oli kirjoittanut vuoden 2015 jälkeen. Selvityshenkilön mukaan jutuissa oli huomattavan paljon tulkinnanvaraista sisältöä. Oikaisujen tekemistä vaikeutti päätoimittajan mukaan se, että sepitteen tunnistamisen kyky on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat muun muassa lukijan ikä, kokemustausta, koulutus, lukeneisuus ja tässä tapauksessa myös kyseisen toimittajan kirjoitustavan tunteminen. Toimittajan juttuihinsa sisällyttämiä sepitteitä on mahdotonta aukottomasti tunnistaa, koska osa haastatelluista on kuollut tai esimerkiksi ikänsä puolesta kykenemättömiä arvioimaan haastattelunsa ja sen pohjalta tehdyn jutun vastaavuutta.
Edellä mainituista syistä toimittajan juttuja oli päätoimittajan mukaan käytännössä mahdoton aukottomasti korjata ja oikaista. Juttuihin lisättiin selvityksen valmistumisen jälkeen seuraava geneerinen varoitusmerkintä:
”Juttua päivitetty 19.6.2024: Aamulehti poisti toimittaja Matti Kuuselan jutut verkosta maaliskuussa 2024 Kuuselan kerrottua elämäkerrassaan keksineensä juttuihin sepitettä. Jutuista tehtiin selvitys, jossa tutkija Maria Lassila-Merisalo arvioi juttujen journalistista kestävyyttä. Selvityksen jälkeen jutut palautettiin verkkoon kesäkuussa 2024.
Tämä juttu on osa selvitettyä kokonaisuutta. Aamulehti ei selvityksessäkään ole pystynyt varmistumaan kaikkien juttujen todenperäisyydestä. Osasta jutuista on paljastunut eriasteisia journalismiseettisiä ongelmia, kuten sepitettä ja puutteellista lähteistystä. Tämä taustoitus on lisätty kaikkiin verkosta poistettuihin ja sinne palautettuihin Kuuselan juttuihin, koska se on lukijan hyvä tietää. Voit lukea selvityksen tiivistelmän täällä ja päätoimittaja Sanna Keskisen näkökulmakirjoituksen täällä.”
Päätoimittajan mukaan lisäksi pieneen osaan jutuista pystyttiin tarkemmin erittelemään, millaisesta journalismieettisestä ongelmasta jutussa oli kyse. Sepitteen lisäksi jutuista paljastui selvityksessä pääasiassa puutteita lähdeviittauksissa. Näitä on päätoimittajan mukaan mahdoton jälkikäteen juttuihin lisätä, koska vain toimittaja tietää, mitä lähteitä hän on kyseisissä jutuissa käyttänyt.
Juttujen poistosta, päätöksen taustoista ja tarkoituksesta, selvitystyön käynnistämisestä ja tuloksista sekä juttujen palauttamisesta uutisoitiin päätoimittajan mukaan yleisölle kattavasti ja avoimesti. Juttujen journalismieettisten ongelmien luonteen vuoksi on päätoimittajan mukaan valitettavasti täysin mahdotonta saada niitä korjattua ja oikaistua kattavasti, mutta lehti on pyrkinyt selvityksen pohjalta mahdollisimman hyvin lukijaa palvelevaan ratkaisuun.
Päätoimittajan mukaan verkkosisältöjen poistamista koskevassa lausumassa todetaan, että aiemmin julkaistun sisällön poistaminen sisältyy journalistiseen päätösvaltaan. ”Hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa, jos verkosta löydettävä vanha journalistinen sisältö aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia yksityishenkilöille.”
Päätoimittajan mukaan hänen arvionsa juttujen poistamisen tarpeellisuudesta tehtiin perusteellisesti yleisön tiedonsaantioikeutta, juttujen mahdollista valheellisuutta ja sepitteellisyyttä, sekä juttujen tutkimisprosessin sujuvuutta puntaroiden. Päätoimittajan mukaan oli selvää, että käsillä oli Julkisen sanan neuvoston lausuman mukainen erittäin harvinainen poikkeustapaus.
Päätoimittaja kertoo käyttäneensä vastaavalle päätoimittajalle kuuluvaa journalistista päätösvaltaa juttujen poistamisesta. Koska poistaminen oli tilapäinen ja sille oli erittäin painavat perusteet, lehti ei katso poiston vaarantaneen yleisön tiedonsaantioikeutta vaan viime kädessä edistäneen sitä. Tavoitteena ei päätoimittajan mukaan ollut totuuden pimittäminen, kuten kantelija esittää, vaan totuuden selvittämisen edistäminen.
Ratkaisu
JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
Tunnetun toimittajan elämäkerrasta nousi valtakunnallinen kohu, kun hän paljasti käyttäneensä joissain uransa aikana kirjoittamissaan journalistisissa jutuissa sepitettä ja keksittyjä henkilöitä asiasta lukijoille kertomatta. Kohun seurauksena Aamulehti päätyi poistamaan 607 juttua verkosta selvittääkseen, kuinka laajasta ongelmasta oli kysymys. Selvitystyö kesti hieman alle kolme kuukautta, minkä jälkeen jutut palautettiin verkkoon yleisön saataville selvityksen tuloksia koskevin merkinnöin.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että verkkosisältöjen poistamisen periaatteista vuonna 2018 annetun lausuman mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä.
Neuvosto katsoo, että lehden kohtaama tilanne oli poikkeuksellinen. Toimittajan kirjan perusteella oli mahdotonta päätellä, kuinka laajasti sepitettä oli käytetty. Päätoimittajalla oli harkintavaltansa puitteissa oikeus poistaa jutut väliaikaisesti asian selvittämisen ajaksi. Kesti kuitenkin kolme päivää ennen kuin lehti kertoi, että juttuja mahdollisesti palautetaan verkkoon selvitystyön jälkeen. Neuvosto toteaa, että yleisölle olisi ollut suotavaa kertoa jo poistamishetkellä juttujen palauttamisesta.
JSN ei tässä ratkaisussa ota kantaa siihen, oliko selvityksen kohteena olleissa verkosta poistetuissa jutuissa olennaisia asiavirheitä tai siihen sekoittuiko niissä sepite tosiasioihin. Neuvosto toteaa yleisesti, ettei virheitä voi korjata juttuja poistamalla. Tässä tapauksessa lehti ei kuitenkaan pyrkinyt välttämään virheiden korjaamista juttujen poistamisella. Jutut palautettiin yleisön saataville. Niihin oli lisätty selvityksen tuloksia koskevat merkinnät. Selvitystyön ja juttujen palauttamisen myötä lukijoiden mahdollisuus saada tietoa juttujen pulmallisista kohdista oli aiempaa parempi.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Heidi Finnilä, Tommi Hatinen, Johanna Konttori, Johannes Koponen, Paula Liesmäki, Alma Onali, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Vivianne Pesonen, Jani Tanskanen ja Marjukka Vainio-Rossi.