Kantelu 20.5.2022
Kantelu kohdistuu Ylen 31.3.2022 julkaisemaan verkkojuttuun, jonka otsikko on Paolan palveluksessa.
https://yle.fi/uutiset/3-12383572
Kantelun mukaan lukijalle jäi epäselväksi, oliko muotiyrityksessä rikottu lakia vai ei, kun toimittaja ei selkeästi erotellut haastateltaviensa asemaa. Kantelun mukaan jutussa sekoitettiin työntekijän, työharjoittelijan ja kevytyrittäjän kokemuksia yrityksestä, vaikka näissä rooleissa toimivien suhteet yritykseen ovat juridisessa mielessä hyvin erilaiset. Kantelun mukaan lukija jäi siihen uskoon, että lakia oli rikottu. Kantelija korostaa, että näin ei ollut tehty.
Julkisen sanan neuvosto otti kantelun käsittelyyn Journalistin ohjeen 20 eli mahdollisen olennaisen asiavirheen näkökulmasta. JSN rajasi kantelun käsittelyn jutun kohtaan, jossa kerrottiin harjoittelun voivan olla lain mukaan palkatonta vain, jos sen järjestää virallinen oppilaitos tai TE-toimisto tai kyse on oppisopimuskoulutuksesta. Haastatellun palkattoman harjoittelijan mukaan kyse ei ollut hänen kohdallaan mistään näistä. JSN katsoi Ylen saaneen tiedon mahdollisesta virheestä ja yrityksen edustajan näkemyksestä, jonka mukaan työoikeudellisesti olisi mahdollista sopia myös muunlaisesta palkattomasta harjoittelusta.
Kantelu kohdistui myös Journalistin ohjeisiin 2, 3, 4 ja 8, mutta niiden osalta neuvosto ei ottanut kantelua käsittelyyn.
Päätoimittajan vastaus 20.6.2022
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan ei pidä paikkaansa, ettei jutussa olisi selkeästi eroteltu haastateltavien asemaa. Laajassa verkkojutussa avattiin päätoimittajan mukaan hyvin täsmällisesti henkilöiden työtehtäviä ja roolia yrityksessä. Siinä kerrottiin myös, että kaikki harjoittelijana työskennelleet eivät olleet harjoittelussa oppilaitoksen tai TE-toimiston kautta.
Päätoimittajan mukaan jutussa ei otettu kantaa siihen, oliko muotitalo toiminnassaan rikkonut lakia vai ei. Sen arviointi ei ollut toimituksen tehtävä. Sen sijaan toimitus pyrki totuudenmukaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen avaamalla lukijoille myös sitä, mitä juridisia puolia asiaan liittyi. Tältä kantilta harjoittelu voi päätoimittajan mukaan olla palkatonta vain, jos sen järjestää virallinen oppilaitos, TE-toimisto tai kyse on oppisopimuskoulutuksesta. Päätoimittajan mukaan asian oikeellisuus oli tarkistettu ennen jutun julkaisua useammasta lähteestä.
Vastauksen täydennys 12.8.2022
Julkisen sanan neuvosto pyysi Yleä täydentämään vastaustaan kertomalla, mistä lähteistä palkattomuutta käsitelleen väitteen oikeellisuus oli tarkistettu. Vs. vastaavan päätoimittajan Riikka Räisäsen mukaan kohta perustui Suomen lakiin ja asia oli varmistettu tiedonhankintavaiheessa muun muassa haastattelemalla työlainsäädäntöön perehtynyttä juristia.
Vs. vastaava päätoimittaja viittaa myös palkansaajajärjestö SAK:n verkkosivuilla olleeseen artikkeliin, jossa sanottiin: ”Palkattoman harjoittelun lainmukaisuuden voi tiivistää yhteen pääsääntöön: palkaton harjoittelu on mahdollista VAIN virallisen oppilaitoksen tai TE-toimiston kautta, ja sen on samalla oltava opetuksellista. Harjoittelu on siis aina opintoihin liittyvää tai TE-toimiston kautta sovittua ohjattua harjoittelua.”
Vs. vastaava päätoimittaja viittaa myös työsopimuslakiin, jonka mukaan työstä tulee aina maksaa palkkaa tai muuta vastiketta, jolla on rahallista arvoa.
Vastauksen täydennys 17.10.2022
Vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen täydensi Ylen vastausta Julkisen sanan neuvoston pyynnöstä siitä näkökulmasta, erottuivatko mielipiteet tosiasioista (JO 11) niissä jutun kohdissa, joissa kerrottiin, miten laki säätelee harjoittelua.
Päätoimittajan mukaan jutussa käytettiin muotoilua “lain mukaan” vain silloin, kun asiaan oli löydettävissä perusteet laista ammatillisesta koulutuksesta ja nuorista työntekijöistä tai työsopimuslaista. Päätoimittaja liitti vastaukseensa asiaan liittyviä pykäliä näistä laeista. Päätoimittajan mukaan Yle käytti lain tulkinnassa myös asiantuntijan apua, mutta ensisijaisena lähteenä oli itse lakiteksti.
Päätoimittaja toteaa jutussa kerrotun, että muotiyritys otti harjoitteluun nuoria yksityisestä koulusta, jonka opintoihin ei kuulunut harjoittelua. Harjoittelu oli näin ollen epävirallista. Laki tunnistaa työharjoittelun, jossa sopimus solmitaan virallisen oppilaitoksen ja yrityksen välille.
Työskentelyyn olisi päätoimittajan mukaan pitänyt soveltaa työsopimuslakia, jossa on määritelty työsuhteen ehdot. Päätoimittajan tulkinnan mukaan työstä tulee aina maksaa palkkaa tai muuta vastiketta, jolla on rahallista arvoa, ja työsuhteessa toiminnan tavoitteena on toimeentulo.
Päätoimittaja toteaa, että hallituksen esityksessä HE 157/2000 vastikkeen määritelmää on tarkennettu: ”Työsopimussuhteessa tehtävälle työlle on tyypillistä ansiotarkoitus. (…) Työsopimuksen yhtenä tunnusmerkkinä olisi edelleen myös työstä maksettava palkka tai muu vastike. Vastikkeena voisi olla esimerkiksi raha, tavara, asunto tai mahdollisuus rahan ansaitsemiseen. Vastikkeella tulisi olla taloudellista arvoa.”
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Yle haastatteli tunnetun muotiyrityksen entistä harjoittelijaa, joka kertoi työskentelynsä luonteesta ja saamastaan vaatepalkkiosta. Tämän jälkeen jutussa kuvattiin lain mukaisia palkattoman harjoittelun edellytyksiä. Harjoittelijan kertomuksen perusteella kyse ei ollut ollut yhdestäkään kuvatunlaisesta tilanteesta. Kantelijan mukaan jutusta jäi käsitys, että yritys olisi rikkonut lakia, mitä se ei kantelijan mukaan ollut tehnyt.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa annettiin voimakkaasti ymmärtää harjoittelijan palkattomuuden olleen lainvastaista. Pyytämiensä asiantuntijalausuntojen pohjalta neuvosto katsoo, että lain vaatimukset ovat kuitenkin ainakin jossain määrin tulkinnanvaraiset.
Neuvosto toteaa, että yksi tiedotusvälineiden ydintehtävistä on nostaa esiin mahdollisia yhteiskunnallisia epäkohtia. Siksi niiden on voitava tulkita lakien sisältöä ja esittää myös sellaisia tulkintoja, että jokin toiminta on saattanut olla lainvastaista. Tiedotusvälineiden on tällöin syytä avata laintulkintojensa perustelut yleisölle tarkoin. Tässä tapauksessa Yle oli tulkinnut useiden lakien sisältöä voimakkaasti yksinkertaistaen. Esitetylle tulkinnalle oli kuitenkin riittävät perusteet, ja yrityksen edustaja sai jutussa haastaa Ylen näkemyksen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Alma Onali, Aija Pirinen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.