Kantelu 22.12.2017
Kantelu kohdistuu seuraaviin juttuihin:
1. Suomen Kuvalehden verkkosivuillaan 13.10.2017 julkaisemaan juttuun ”Kittilän 27 päättäjälle syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä – tässä he ovat”.
2. Suomen Kuvalehden verkkosivuillaan19.11.2017 julkaisemaan juttuun
’”Vain pieniä muotovirheitä”? – Niistä Kittilässä ei koskaan ollut kyse’.
Kantelun mukaan kantelijan nimi ja hänen tunnistetietonsa julkaistiin tarpeettomasti Suomen Kuvalehdessä 13.10.2017 ja 19.11.2017. Kantelija kertoo pyytäneensä nimensä poistamista, mutta SK:n päätoimittaja kieltäytyi muuttamasta juttuja. Kantelijan mukaan jutuissa ei ole huomioitu häntä vastaan nostetun rikossyytteen merkitystä suhteessa muihin syytteisiin, syytteitä pidettiin jutussa samanarvoisina.
Kantelun mukaan Suomen Kuvalehti 19.11.2017 julkaisemassa jutussa oli olennaisia asiavirheitä, joita kantelija pyysi lehteä oikaisemaan:
1. Jutussa oli virhe, kun siinä väitettiin, että ”Tilapäisen valiokunnan lopullisessa raportissa XX.XX. luonnehti omaan rooliaan näin: ”Ulkopuolisen sihteerin valinnan tarkoituksena oli korostaa selvitystyön puolueettomuutta ja ainoastaan dokumentoitujen ja relevanttien tietojen huomioon ottamista tilapäisen valiokunnan työssä.”
2. Jutussa oli virhe, kun siinä väitettiin, että ”Kun Suomen Kuvalehti kysyi XX.XX:ltä syksyllä 2014 perusteluja ensimmäisen raportin virheille, hän sanoi olevansa vain ”kirjuri”.”
3. Jutussa oli virhe, kun siinä väitettiin, että hän ei halunnut kommentoida väitöskirjaansa.
Kantelun mukaan juttu on aiheuttanut kantelijalle erittäin kielteistä julkisuutta, kirjoituksen tietoja ei ole tarkistettu, eikä tietoja ole välitetty totuudenmukaisesti.
Kantelussa todetaan, että kantelija ei ole voinut kommentoida Kittilän kunnanjohtajan erottamista, koska Kittilän kuntaa koskevien oikeusjuttujen käsittely oli kesken ja oikeusjuttujen materiaali oli määrätty salassapidettäväksi käräjäoikeuden käsittelyn alkamiseen saakka. Kantelussa todetaan, että tästä johtuen kantelijan oli mahdotonta puolustautua julkisesti. Kantelussa todetaan myös, ettei kantelijan väitöskirjatutkimustaan koskevia kommentteja ole huomioitu SK:n jutuissa eikä hänelle ole annettu mahdollisuutta antaa vastinetta asiassa.
Päätoimittajan vastaus 13.3.2018
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaan vastaus kanteluun kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:
”Kantelussa on kaksi osaa, ensimmäisen mukaan Suomen Kuvalehti rikkoi Journalistin ohjeiden pykälää 32, ensin 13.10.2017 ja sitten 19.11.2017, julkaistessaan kantelijan nimen Kittilän kunnan rikosepäilyjä koskeneissa jutuissaan. Kantelijan nimen julkaiseminen perustui erittäin tarkkaan harkintaan.
Kittilän kunnassa on käynnissä Suomen oloissa täysin ainutlaatuinen prosessi, joka on jo johtanut suureen määrään rikossyytteitä, lainsäädännön muutoksiin sekä tilanteeseen, jossa valtio käytännössä puuttuu kunnan itsehallintoon jatkuvien väärinkäytösten takia. Valtio voi näihin toimiin ryhtyä, koska on kyseisen kunnan hallinnollisten ongelmien takia tehnyt kuntalakiin uuden kohdan, ns. Lex Kittilän.
Keskeinen osa Kittilä-prosessia oli kantelijan itsensä vuonna 2014 laatima eli kirjoittama ns. tilapäisen valiokunnan raportti, jolla perusteltiin Kittilän kunnanjohtajan Anna Mäkelän irtisanominen. Raportti sisälsi useita virheitä, jotka osoitettiin Suomen Kuvalehden artikkeleissa mm. 11.9.2014 ja 15.9.2014.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sekä Korkein hallinto-oikeus ovat vuonna 2016 todenneet kunnanjohtaja Mäkelän irtisanomisen olevan laiton, koska kantelijan laatimassa irtisanomisen pohjana olevassa raportissa on pahoja puutteita. Nämä puutteet loukkasivat irtisanotun kunnanjohtajan oikeusturvaa.
Kantelija kirjoitti raportin työsuhteessa Kittilän kuntaan ja sai työstään 100 euron tuntipalkkion. Palkkio perustuu Akavan asiantuntijatyön hinnoittelusta antamaan ohjeistukseen. Raportti on myös selvästi merkitty kantelijan laatimaksi.
Kantelijan kirjoittamassa raportissa luonnehditaan kantelijan omaa roolia raportin kirjoittamisessa seuraavasti: ”…valiokunta päätti ottaa itselleen ulkopuolisen sihteerin ja kutsui 30.5.2014
sihteerikseen hallintotieteiden kandidaatin XX.XX:n, jonka päätehtäväksi määriteltiin loppuraportin laatiminen valiokunnalle.”
”Ulkopuolisen sihteerin valinnan tarkoituksena oli korostaa selvitystyön puolueettomuutta ja ainoastaan dokumentoitujen ja relevanttien tietojen huomioon ottamista tilapäisen valiokunnan työssä.”
Raportin laatijana kantelija on siis itse sisällyttänyt tekstiin osion, jossa kuvataan valiokunnan sihteerin eli raportin laatijan tehtävää.
Kantelija on siis erittäin keskeisessä osassa kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisprosessissa.
Lehden harkinnan mukaan kantelijan nimen julkaiseminen oli perusteltua siinä vaiheessa, kun hän sai lokakuussa 2017 syytteen avunannosta törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen. Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen on nimikkeen mukaisesti törkeä rikos, jonka maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Maksimirangaistus avunannosta tähän rikokseen on kolme vuotta vankeutta.
Kantelijan nimen julkaiseminen on perusteltua myös siksi, että Korkeimman hallinto-oikeuden tuomiolla puutteelliseksi todettu raportti on keskeinen asiakirja syksyllä 2018 käytävässä oikeudenkäynnissä, jossa ensi kertaa punnitaan laajasti kunnan luottamushenkilöiden virkavastuu ja myös se vastuu, joka kunnan käyttämillä asiantuntijoilla on avustaessaan luottamushenkilöitä. Kantelijan laatiman raportin keskeinen merkitys kävi ilmi jo 13.3.2018 alkaneessa oikeudenkäynnin valmisteluistunnossa, jossa syyttäjien haastehakemus ja laaja esitutkintamateriaali tuli julki.
Tieto kunnan käyttämistä asiantuntijoista on julkinen ja kantelija on palkattu asiantuntijaksi avustamaan Kittilän luottamushenkilöitä prosessissa, jossa julkista valtaa on käytetty täysin poikkeuksellisella ja hallintotuomioistuinten mukaan lainvastaisella tavalla.
Lapin käräjäoikeus tiedotti oma-aloitteisesti kaikkien syytteen saaneiden nimet medialle, kantelijan nimi mukaan lukien, heti syytteiden nostamisen yhteydessä 13.10.2017. Kaikkien syytteet saaneiden nimet on julkistettu Suomen Kuvalehden lisäksi ainakin Aamulehdessä ja Lapin Kansassa 13.10.2017.
Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että molemmissa kantelun kohteena olevissa jutuissa kerrotaan selvästi, että kaikki syytetyt (mukaan lukien kantelija) kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Syyttömyysolettama on siis huomioitu ja jutuissa puhutaan nimenomaan syytteiden nostamisesta, ei syyllisyydestä.
Kantelun toisessa osassa väitetään, että Suomen Kuvalehti rikkoi 19.11.2017 julkaistussa jutussaan seuraavia Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10, 12, 20 ja 21.
Käytännössä kantelija väittää, että 19.11.2017 julkaistussa jutussa oli kolme asiavirhettä, joita Suomen Kuvalehti ei suostunut oikaisemaan. Väite asiavirheistä ei pidä paikkaansa.
Kantelijan mukaan jutussa on virhe, kun siinä todetaan, että ”Tilapäisen valiokunnan lopullisessa raportissa kantelija luonnehti omaan rooliaan näin: ”Ulkopuolisen sihteerin valinnan tarkoituksena oli korostaa selvitystyön puolueettomuutta ja ainoastaan dokumentoitujen ja relevanttien tietojen huomioon ottamista tilapäisen valiokunnan työssä.” Kantelija kiistää luonnehtineensa työnkuvaansa missään vaiheessa.
Väite asiavirheestä on hämmentävä, koska jutun lainaus on suoraan kantelijan itsensä kirjoittamasta kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisraportista. Jos kantelija ensin itse luonnehtii työnkuvaansa kirjoittamassaan raportissa, ei hän voi väittää, ettei olisi luonnehtinut työnkuvaansa missään vaiheessa.
Kantelija on merkitty raportin laatijaksi eli kirjoittajaksi lopullisessa raportissa välittömästi raportin kansilehteä seuraavalla sivulla 2. Kahdessa aiemmassa versiossa nimi oli kansilehdellä. Tilapäisen valiokunnan raporttiin on merkitty, että sen on laatinut kantelija.
SK:n jutussa ei näin ollen ole asiavirhettä.
Lisäksi kantelijan mukaan jutussa on virhe, kun siinä todetaan hänen luonnehtineen itseään vain ”kirjuriksi”, kun Suomen Kuvalehti syksyllä 2014 kysyi häneltä Anna Mäkelän erottamisraportista löytyneistä virheistä.
Kyseinen puhelinkeskustelu käytiin syys-lokakuun 2014 vaihteessa. Toimittaja soitti kantelijalle ja kertoi Lapin poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan vahvistaneen Suomen Kuvalehdelle raportissa olevan vakavasti virheellistä tietoa.
Uutisen yhteyteen toimittaja kysyi kantelijan kommenttia. Kantelija ei halunnut kommentoida, mutta lyhyessä keskustelussa hän sanoi olleensa vain kirjuri. Tämä jäi toimittajan mieleen erittäin vahvasti siksi, että Suomen Kuvalehden tiedossa oli jo tuolloin tilapäisen valiokunnan sihteerin palkkio, 100 euroa tunnilta. Toimittaja keskusteli kantelijan kommentista myös oikeusoppineiden kanssa. Suomen Kuvalehden juttu aiheesta julkaistiin lopulta 4.10.2014.
Suomen Kuvalehden toimittajalla ei ole kyseistä, yli kolme vuotta sitten käytyä keskustelua tallentimella. Vastauksen liitteessä 3 rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Pekka Viljanen kuitenkin toteaa myös keskustelleensa jutun toimittajan kanssa kirjuri-luonnehdinnasta syksyllä 2014.
Marraskuussa 2014 toimittaja otti yhteyttä kantelijaan uudelleen, kun myös lopullisesta raportista löytyi vakavasti virheellistä tietoa. Tuolloin kantelijan kanssa käydystä kyseisestä keskustelusta päätyi Suomen Kuvalehden 8.11.2014 julkaisemaan juttuun seuraava osa: ”XX.XX. sanoi perjantaina SK:lle, ettei voi kommentoida asiaa. Kommentit antaa vain ja ainoastaan valiokunnan puheenjohtaja.”
Kolmas väitetty asiavirhe liittyy kantelijan väitöskirjaprojektiin. Kantelija on valmistelemassa Tampereen yliopistolle väitöskirjaa, jonka aihe on kunnanjohtajan luottamuspula oikeudellisena ilmiönä. Samaan aikaan kantelija oli ensin epäiltynä ja sitten syytettynä kunnanjohtaja Mäkelän erottamisasiassa.
Virhe on kantelun mukaan artikkelin seuraavassa kohdassa: Suomen Kuvalehti kysyi kantelijan kommenttia syytteiden nostamisen jälkeen lokakuussa 2017. Hän ei halunnut kommentoida.
Kantelun liitteenä on sähköposti, jossa Suomen Kuvalehden toimittaja kysyy seuraavaa kantelijan väitöskirjaan liittyen: ”Sinut on asetettu syytteeseen avunannosta törkeään virka-aseman
väärinkäyttämiseen. Haluatko kommentoida asiaa? Katsotko, että voit riippumattomasti ja uskottavasti käsitellä väitöskirjasi aihetta tässä tilanteessa?”
Kantelijan vastaus toimittajalle kokonaisuudessaan: ”En kommentoi syytettä asian ollessa kesken. Haluan tiedustella, mikä on ollut Suomen Kuvalehden peruste ja tarve julkaista yksityishenkilön nimi syytevaiheessa (journalistin eettiset ohjeet)? Juttu on myös osaltani virheellinen, sillä en ole Tampereen yliopiston tutkija enkä työsuhteessa yliopistoon.
Haluan myös tiedustella, että mikä intressi Suomen Kuvalehdellä on tässä vaiheessa esittää väitöskirjani tekemiseen liittyviä kysymyksiä?”
Jutun väite siitä, että kantelija ei syytteiden nostamisen jälkeen lokakuussa 2017 halunnut kommentoida asiaa, pitää siis paikkansa. Olennaista esimerkiksi JO 21. kohdan kannalta on se, että vaikka kantelija ei halunnut kommentoida asiaan, hänelle kritiikin kohteena varattiin tilaisuus ja annettiin mahdollisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Kantelija jätti tämän mahdollisuuden omasta halustaan käyttämättä.
Kantelija antaa kantelussaan harhaanjohtavan kuvan myös kommentointi- ja puolustautumismahdollisuuksistaan. Julkisuuslain 23.2 §:ssä säädetään, että asianosainen ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. Esitutkintamateriaalin salassapidettävyys, johon kantelija vetoaa, ei näin ollen estä häntä kommentoimasta omia tekemisiään.
Lopuksi kantelija väittää myös, ettei hänelle ole annettu mahdollisuutta antaa vastinetta asiassa. Tämä väite on väärä. Kuten kantelun kohdasta 5. käy ilmi, kantelija ei missään vaiheessa ole lähettänyt lehdelle vastinetta.
Edellä esitetyn nojalla katsomme, että kantelu on aiheeton ja Suomen Kuvalehti on noudattanut hyvää journalistista tapaa. Kittilän tapauksen kokoluokka on poikkeuksellinen ja esimerkiksi syytteiden saaneiden määrä tekee siitä Suomen historian suurimman kuntaoikeudenkäynnin. Kantelija on ollut aivan ratkaisevassa asemassa yhdessä tapauksen keskeisistä osista ja siksi hänen nimensä syytteen nostamisen jälkeen on julkaistu – tarkan journalistisen harkinnan jälkeen ja hänelle kommentointimahdollisuudet antaen. Lisäksi on syytä huomata, että nimen julkaisuun on päätynyt myös laatumedioista myös alueen valtalehti Lapin Kansa ja Aamulehti.”
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
Suomen Kuvalehti kertoi kahdessa jutussaan Kittilän kunnanjohtajan erottamisesta seuranneista syytteistä. Lehti kertoi kantelijan henkilöllisyyden ja käsitteli hänen keskeistä rooliaan tapaukseen liittyneen raportin laatijana. Lisäksi toisessa jutussa käsiteltiin kriittisesti kantelijan samaa aihepiiriä käsittelevää väitöskirjahanketta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tapaus on yhteiskunnallisesti merkittävä. Kyseessä on yksi Suomen historian suurimpia kuntaoikeudenkäyntejä. Neuvoston mukaan kantelijalla on tapauksessa keskeinen rooli, koska hän laati kunnanjohtajan erottamiseen ja oikeudenkäyntiin olennaisesti liittyvän raportin. Raportin laatiminen ja aihepiiriä sivuava väitöskirjahanke ovat lähtökohtaisesti julkista ja yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa, josta yleisöllä on oikeus saada tietoa.
Neuvosto toteaa, että kantelijan henkilöllisyyden kertominen myös rikossyytteiden yhteydessä oli perusteltua asian yhteiskunnallisen merkityksen, henkilön keskeisen roolin ja rikossyytteen vakavuuden vuoksi. Jutuissa tuotiin selkeästi esiin, että kyse oli vasta syytteestä.
Kantelija joutui myöhemmässä jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta hänelle oli annettu mahdollisuus tulla kuulluksi samanaikaisesti. Kantelija kuitenkin kieltäytyi mahdollisuudesta. Kantelijan edellisenä kesänä antamia hänen väitöskirjaansa liittyviä kommentteja ei ollut tarpeellista huomioida, koska ne oli annettu toisessa tilanteessa ja toista juttua varten, eikä kantelija uutta kommenttia pyydettäessä itse pyytänyt käyttämään niitä. Jutussa ei myöskään ollut olennaisia asiavirheitä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Anna Anttila, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Aija Pirinen, Sinikka Tuomi, Johanna Vehkoo.