6398, 6401/YLE/16 Liite 1 ratkaisuun

Langettava

Yleisradion vastaus kanteluihin 6398, 6401 liitteineen ja täydennysvastauksineen

Ylen vastauksen on toimittanut uutis- ja ajankohtaistoiminnasta vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen

Ylen vastaus 26.1.2017  

Ylen vastauksen pääkohdat

? Vastaavan toimittajan sananvapauslain mukainen velvollisuus on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää sisällöstä.

? Kaikki yhteiskunnallisesti olennainen tieto kerrottiin. Yleisön tiedonsaantia ei ole rajoitettu.

? Ulkopuolelta saatuun palautteeseen tai oikaisupyyntöön reagoiminen kuuluu hyvään journalistiseen käytäntöön eikä ole päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolisille. Päätökset on tehty journalistisin perustein.

? Vastaavan toimittajan valvonta, sisällöllisten painotusten ja julkaisupäätösten tekeminen ei ole tiedotusvälineessä työskentelevien toimittajien sananvapauden rajoittamista.

? Toimittaja edustaa työtehtävissään työnantajaansa ja käyttää tällöin työnantajansa sananvapautta. Tämän sananvapauden käyttämisestä on säädetty yksiselitteisesti sananvapauslaissa.

? Juttujen muokkaaminen kuuluu normaaliin toimitustyöhön eikä se ole ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Journalistin ohjeet eivät edellytä merkitsemään juttuun muokkauksia, jotka eivät sisällä olennaisen asiavirheen korjausta

Vastaavan toimittajan asemasta  

Sananvapauslaki määrittää, miten sananvapautta käytetään joukkoviestinnässä. Journalistit eivät toimittajan työssään ja julkaistessaan sisältöä joukkotiedotusvälineessä käytä omaa sananvapauttaan, vaan tiedotusvälineen sananvapautta sananvapauslain määräämällä tavalla.

Toimittajan rooli tiedotusvälineessä työskennellessään on suhteessa yleisöön tiedotusvälineen edustajan rooli, ei henkilökohtaista sananvapauttaan käyttävän kansalaisen. Tässä tehtävässä toimittaja on velvollinen toimimaan vastaavan toimittajan johdossa ja valvonnassa. Häneen pätevät kaikki sananvapauslain ja työsopimuslain määräykset vastaavan toimittajan ja muun toimituksen johdon työnjohto-oikeudesta ja oikeudesta päättää sisältö.

Journalistin ohjeiden tarkoituksena on määrittää hyvät journalistiset käytännöt, eivätkä ne voi kumota lainsäädännön keskeisiä periaatteita sananvapauden vastuullisesta käytöstä Suomessa ja työsuhteen keskeisiä oikeudellisia pelisääntöjä.

Lain teksti ja sen esityöt tekevät täysin selväksi sen, että vastaava toimittaja voi halutessaan päättää kaikesta toimituksellisesta sisällöstä ja voi halutessaan välittömästi ja jatkuvasti osallistua kaikkeen sisältöä koskevaan päätöksentekoon.

Lain esitöissä todetaan myös nimenomaan, että säännös on tarkoitettu korostamaan vastaavan toimittajan itsenäistä päätösvaltaa myös toimituksen organisaatiossa.

Sananvapauslaki on pakottavaa lainsäädäntöä, jota ei voi sivuuttaa eettisten ohjeiden määräyksellä. Siten journalistin ohjeiden kohdan 1 periaate ei voi syrjäyttää sananvapauslain mukaista vastaavan toimittajan velvollisuutta ja oikeutta valvoa toimitustyötä ja päättää sisällöstä.

Kaikki yhteiskunnallisesti olennainen kerrottiin. 

Mitään yhteiskunnallisesti olennaista ei ole asiassa jätetty kertomatta. Ainoa asia, josta tästä näkökulmasta voi keskustella, oli toimituksen johdon tulkinta siitä, että pääministerin lähettämiä palauteviestejä käsitellään kuten muutakin toimitukseen tullutta palautetta, eli sitä ei ole lähetetty julkaistavaksi.

Tältäkään osin olennainen tieto pääministerin tunnepitoisesta kritiikistä ei kuitenkaan jäänyt kertomatta, koska pääministerin palaute oli julkaistu sisällöllisesti lähes saman sisältöisenä hänen blogissaan ja osin jo ennen palauteviestejä Yleen.

Toimitus ja sen johto piti huolta, että tämän blogin olennainen sisältö tuli uutisoitua myös Ylellä.

Päätösvaltaa ei luovutettu.

Kaikki päätökset on tehty journalistisin perustein. Niitä voi kritisoida tai niistä olla eri mieltä, mutta pääministerin reaktio ei ole vaikuttanut päätöksiin.

Toimitus sai palautetta ja oikaisupyynnön.

Juttujen kohteilla on oikeus antaa palautetta ja vaatia oikaisua. Yle esimerkiksi nimenomaisesti kehottaa kaikkia verkkojuttujen lukijoita lähettämään huomautuksia havaitsemistaan virheistä ja antamaan toimitukselle palautetta. Siltä osin kuin on kyse vallankäyttäjien antamasta palautteesta, toimituksen riippumattomuus suojaa toimituksen oikeuden tehdä journalistiset päätökset itse, ja niin on tässäkin tapahtunut.

Korjauksen tai oikaisun vaatiminen ei ole painostusta tai houkuttelua, vaan sananvapauslain ja journalistin ohjeiden mukaisia oikeuksia ja oikeussuojakeinoja. Niiden tarkoituksena on varmistaa sananvapauden vastuullinen käyttö joukkoviestinnässä ja turvata yleisön ja journalismin kohteiden oikeudet.

Ei ole poikkeuksellista, että toimitus tai sen johto saa palautetta juttujen kohteena olevilta henkilöiltä. 

Ei ole poikkeuksellista sekään, että vallankäyttäjät suuttuvat journalismista. Joskus siihen on jopa perusteita.

Toimituksen johdon lähes päivittäiseen elämään kuuluu vastaanottaa journalismiin kohdistuvaa kriittistä palautetta.

Ylen rooliin julkisen palvelun yhtiönä ja myös moderniin journalismiin yleensä kuuluu kannustaa kansalaisia antamaan palautetta ja myös kritiikkiä, jos he kokevat siihen olevan syytä. Myös omaa toimintaa koskeva itsekriittinen keskustelu palautteen perusteella on osa tervettä toimituskulttuuria.

Kun kriittinen palaute, oikaisupyyntö tai vastinevaatimus ovat perusteltuja, on täysin eettisesti perusteltua korjata juttua, julkaista vastine tai korjata toimintaa kriittisen palautteen perusteella. Se ei tarkoita, että Yle luovuttaisi päätösvallan ulkopuolelle tai alistuisi painostukseen. Kyseessä on riippumattoman tiedotusvälineen vastuullinen, hyvän journalistisen tavan mukainen toiminta.

Yle tekee päätöksen journalismistaan aina itse, niin myös tässä tapauksessa on tapahtunut.

Erosen, Vuorikosken ja Liskin väitteet:

–    Alkuperäisen jutun editointi toimittajien kanssa sopimatta ja puutteellisin merkinnöin.

–    Juttua muutettiin ja poistettiin paikkaansa pitäviä tietoja ja paikkansa pitänyt grafiikka, eikä näistä muutoksista tehty merkintää journalistin ohjeiden mukaan juttuun.

Juttujen editointi, muokkaaminen ja parantaminen käsittelemällä ovat osa normaalia toimituksellista prosessia. Editointi on hyvään journalistiseen kulttuuriin kuuluvaa toimintaa, laatutyötä ja laadunvalvontaa. Editoinnissa ei ole mitään moraalisesti tai eettisesti paheksuttavaa. Toimituksella ja viime kädessä vastaavalla toimittajalla on päätösvalta siitä, mitä julkaistaan.

Journalistin ohjeissa määritellään pelkästään virheen korjaamiseen liittyvien merkintöjen tekemisestä juttuun. Merkittävistä muutoksista on useissa medioissa tapana tehdä merkintöjä juttuun, esimerkiksi kertomalla päivityskellonaika ja päivityksen keskeinen sisältö, mutta tämä on vapaaehtoista eikä kaikista muutoksista tehdä tällöinkään merkintöjä.

Ylen journalististen periaatteiden mukaan toimituksella on vastuu myös synnyttämistään mielikuvista ja vaikutelmista. Siksi journalistiseen harkintaan kuuluu myös se, millaisen mielikuvan grafiikan ja tekstin yhteisvaikutus luo.

Tässä tapauksessa vastaavana toimittajana päätin, että grafiikka luo virheellisen mielikuvan siitä, että Katera Steelin saama kauppahinta päätyy kokonaisuudessaan euroina sen omistajille. On täysin mahdollista, että kauppa esimerkiksi osoittautuu tappiolliseksi. Mitään grafiikan sisältämää olennaista oikeaa tietoa ei kuitenkaan jätetty kertomatta, koska samat tiedot olivat yksiselitteisemmin mukana jutun tekstissä.

–   Juttua muutettiin toimittajien kanssa etukäteen keskustelematta, mikä osoittaa käyttäytymisen poikkeuksellisuuden.

Keskustelin juttuun tehtävistä muutoksista sisältöpäällikkö Timo Huovisen kanssa uutiskeskuksessa. 

Vältän yleensä toimittajan kanssa suoraan keskustelemista ja toimin sisältöpäälliköiden kautta, koska toimittajien työn kannalta on tärkeää, että operatiivisen johtamisen vastuusuhteet ovat selkeät ja heitä johdetaan yhdestä suunnasta.

Timo Huovinen kertoo, että hän keskusteli juttuun tehtävistä muutoksista kolme kertaa Salla Vuorikosken kanssa. Vuorikoski, Eronen ja Liski itsekin kertovat selvityksessään, että itse keskustelin viestitse Erosen kanssa grafiikan poistamisesta.

Lisäksi he myös kertovat, että puhuin puhelimitse Vuorikosken kanssa pääministerin vaatiman oikaisun taustatiedoista.

Puhelinkeskustelussani Vuorikosken kanssa halusin varmistaa, että uusi tarkennettu muotoilu on oikein, eli että pääministerin isoisän perustama yhtiö oli nimenomaan nykyisen Katera Steelin edeltäjäyhtiö, eikä välissä ollut muita vaiheita tai yhtiöitä. Tämä puhelinkeskustelu käytiin ennen muutosten julkaisua.

Vastaavalla toimittajalla on sananvapauslain mukaan aina päätösvalta ja myös juridinen vastuu sisällöstä, eikä hänen päätösvaltansa käyttö ole riippuvainen siitä onko muutoksiin toimittajan suostumus. Eettiset ohjeet eivät voi syrjäyttää pakottavaa lainsäädäntöä.

–    Toimet johtuivat pääministerin yhteydenotosta ja vihaisuudesta.

Asiassa on selvää, että pääministeri oli yhteydessä toimitukseen kritisoidakseen sen toimintaa. Sen sijaan oletus siitä, että toimet olisivat johtuneet pääministerin yhteydenotoista, on pelkästään Erosen, Vuorikosken ja Liskin väite, eikä se ole totta.

Pääministerin reaktio ei oman tulkintani mukaan ollut painostamista, vaan poikkeuksellisen aggressiivista ja tunteikasta palautetta, jonka asiasisällöstä osaa voi pitää perusteltuna. On totta, että on varsin todennäköistä, että jos pääministeriltä pyytää kommenttia sähköpostitse alle kahden tunnin varoitusajalla, häneltä ei ehdi sitä saada. On totta, että juttu saattoi synnyttää epäilyn siitä, että pääministeri olisi saattanut toimia moitittavammin kuin hän tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon mukaan oli toiminut.

Kun asiassa on väitetty olevan virhe, on perusteltua tutkia, onko sellaista ollut ja toisaalta varmistaa, että sellaisia ei tehdä. On hyväksyttävää toimintaa ja journalistisesti perusteltua päätoimittajalta varmistaa, että juttu ei herätä perusteettomia mielikuvia ja on muutoinkin eettisesti kestävästi tehty.

Vastaava toimittaja on myös velvollinen toimimaan näin johtaessaan ja valvoessaan toimitustyötä sananvapauslain edellyttämällä tavalla.

Toimet johtuivat halusta noudattaa, riippumatta pääministerin reaktioista, korkeita journalistisia laatustandardeja, halusta täyttää Journalistin ohjeiden kohta 8 (Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen) ja halusta noudattaa sekä sananvapauslakia että Journalistin ohjeita silloin, kun jutussa väitetään olevan virheitä tai sen synnyttävän vääriä mielikuvia (oikaisuvaatimus ja vaatimus virheen korjaamisesta).

Liskin jutun jättäminen julkaisematta

Olen käyttänyt korrektiussyistä jutusta termiä “keskeneräinen”. Kuten jutusta ilmenee, se olisi vaatinut ennen julkaisua perusteellisen editoinnin. Juttu ei selvennä edes koulutetulle lakimiehelle, mihin ministerin jääviys juridisena konseptina perustuu, ja millä perusteilla tässä tapauksessa sitä tulisi arvioida.

Lisäksi jutun perusteella voi perustellusti epäillä, että siinä haastateltujen asiantuntijoiden kannat eivät perustu tietoon ja perehtymiseen tapahtumien todelliseen kulkuun.

Sinänsä juttu olisi ollut Sipilälle myönteinen, koska apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale pitää jääviyttä asiassa kaukaa haettuna ja jutussa haastateltu professori, vaikka katsookin lopulta, että olisi itse jäävännyt itsensä, sanoo että asia on “vähän miten sitä katsoo”.

Vastaavan toimittajan tehtävänä on arvioida sisältöjä sekä juridisista että laadullisista näkökulmista. Mitään olennaista tietoa tapahtumien kulusta ei jäänyt yleisöltä saamatta. Toimittajalla ei ole subjektiivista oikeutta saada työnantajalle tekemiään juttuja kaikissa tapauksissa julkaistuksi. Jutut arvioi ja julkaisupäätöksen tekee viime kädessä vastaava toimittaja, ei jutun tehnyt toimittaja.

Sipilän sanoma Ylen Pirjo Auviselle

Mitään Sipilän alun perin väittämää ei ollut sovittu Sipilän kanssa, ja kerroin tämän heti Auviselle. Sipilän avustaja olikin korjannut Sipilän sanomaa oma-aloitteisesti. Mitään yhteyttä minun ja pääministerin tai hänen esikuntansa välillä tästä asiasta ei ollut. Saatoin ilmoittaa Auviselle kategorisesti, että mitään tällaista sopimusta ei ole ja totta kai asiasta on kysyttävä pääministerin haastattelutunnilla. Sovimme Auvisen ja Jari Niemelän kanssa asiasta tarkemmin myöhemmin ja näin myös tapahtui.

Pirjo Auvinen kirjoittaa asiasta Yle Uutisten Näkökulma-palstalla:

”Lauantaina ennen normaalia uutishaastattelua Sipilä sanoi, ettei vastaa Ylelle mitään Terrafameen liittyen. Kertoi käyneensä asiasta kiivasta sähköpostivaihtoa sekä päätoimittaja Atte Jääskeläisen että toimittaja Salla Vuorikosken kanssa. Ja että 'Aten kanssa on sovittu, että hän ei vastaa'.

Ajattelin tyrmistyneenä, että tuo sopimus on kyllä syytä tarkistaa. Ehdotin Sipilälle, että hän kertoisi kameralle syyt, miksi ei vastaa Terrafameen ja sukulaisten firmaan liittyviin kysymyksiin. Ei käynyt, vaan siinä tapauksessa hän ei antaisi mitään haastattelua. Sain pysäytettyä poistumisaikeet ja haastattelu professori Juho Saaren työryhmästä ja uusien miljardisäästöjen tarpeesta tehtiin.

Hetken kuluttua Riina Nevamäki lähetti tekstiviestin, jossa kertoi että 'Juha pyysi tarkentamaan, että syy miksi ei kommentoi tätä Ylelle on se, että hänelle ei annettu alun perinkään kommentoida asiaa/puolustaa itseään'.

Vastasin välittäväni tiedon Pasilaan. 'Sama koskee huomistakin', Nevamäki jatkoi. 

Huominen oli Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti. Olin järkyttynyt monestakin syystä. Minusta Sipilä käyttäytyi painostavasti, syytti asioista, jonka kanssa minulla ei ollut mitään tekoa ja jonka kaikkia käänteitä en edes tiennyt. Olin myös oudossa välikädessä, kun väitetään, että päätoimittajan kanssa on sovittu, ettei jotain asiaa kysytä. Lähetin Atte Jääskeläiselle sähköpostin, jossa kysyin kahta asiaa: 1) Onko Sipilän kanssa tehty joku sopimus? 2) Miten pääministerin haastattelutunnilla toimitaan? 

Pian Atte Jääskeläinen soitti. Mitään sopimusta ei ollut. Haastattelutunnista keskustelimme pitempään. Selvää oli että Terrafamesta ja sukulaisfirmasta kysytään. Olen joukkuepelaaja ja minusta tärkeintä oli, että vastaukset saadaan. Koska olin nyt Sipilälle kuin ”punainen vaate”, minulle sopi, että kysymykset esittää Jari Niemelä.”

Miksi Sipilä oli sanonut niin kuin sanoi?

Sitä pitäisi kysyä Sipilältä.

Maanantaiaamun päätökset:

Tein – ja teimme – päätöksen linjata uutisointimme ja muun journalistisen tarjontamme volyymiä perustuen seuraaviin havaintoihin:

1. Käsittely Ylellä oli ollut poikkeuksellisen laajaa, ja se viesti sitä, että asialla oli mielestämme poikkeuksellisen suuri yhteiskunnallinen merkitys. Tämä kyseisessä tilanteessa käsittelyn laajuus olisi jatkuessaan luonut mielikuvan siitä, että kyseessä oli erittäin paheksuttava teko. Minun ja muun toimituksen johdon käsityksen mukaan ja asiantuntijoidenkaan arvioiden mukaan sellaisesta ei kuitenkaan ollut käsillä olleen tiedon valossa kyse.

2. Kysymys siitä, olisiko pääministeri ollut edes tietämättään ja huolimattomuuttaan jäävi, oli sekin epäselvä ja juridisesti arvioiden uusien esiin tulleiden tietojen valossa entistäkin kyseenalaisempi.

3. Yleinen tiedonsaanti-intressi siitä, että tällainen mahdollinen intressiristiriita oli ollut olemassa, oli täyttynyt vähintäänkin kohtuullisesti sillä, että asia oli ollut esillä kolmen vuorokauden ajan kaikissa  Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa.

4. Muun median painotusratkaisut poikkesivat jyrkästi Ylen valinnoista. Asia oli hyvin vähäisellä painolla niiden journalistisissa valinnoissa, osa mediaa ei käsitellyt aihetta lainkaan. Tällainen painotusratkaisu muulta medialta oli selvä signaali siitä, että se ei pitänyt intressiristiriitaa tai mahdollista jääviyttä yhtä tärkeänä asiana kuin Ylen uutisoinnista olisi voinut päätellä tai mahdollisesti edes todennäköisenä.

5. Painotusratkaisua ei voinut jättää yksittäisten toimittajien tai juttua tehneen ajankohtaistoimituksen vastuulle, koska sillä ei ole edellytyksiä arvioida oman juttunsa painoarvoa Ylen tarjonnan kokonaisuudessa. Tämä tehtävä kuuluu toimituksen johdolle ja viime kädessä vastaavalle toimittajalle.

Aihetta perjantaista maanantaihin käsitelleiden radio- ja tv-juttujen käsikirjoitukset on toimitettu JSN:lle.

Toimituksella ja viime kädessä vastaavalla toimittajalla on sananvapauslain mukaan valta päättää sisällöstä ja toimituksen työn järjestämisestä. Tätä vastaavan toimittajan valtaa valvoa toimituksen työtä on perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa pidetty sananvapauden ja journalistisen riippumattomuuden kulmakivenä. Painotusratkaisut ovat keskeisiä journalistisia ratkaisuja, ja ne kuuluvat vastaavan toimittajan päätösvaltaan.

Stillerin saama varoitus ja sen peruminen

Asian arvioinnissa ja Ylen toimituksen johdon toimenpiteitä arvioitaessa tulee ottaa lähtökohdaksi se, että Suomessa vakiintuneen ja vallitsevan, täysin yksiselitteisen tulkinnan mukaan toimittaja edustaa työtehtävissään työnantajaansa ja käyttää tällöin työnantajansa sananvapautta. Toimittaja toimii työtehtäviä suorittaessaan työnantajansa johdon ja valvonnan alaisena ja vastaavan toimittajan ohjauksessa. Toimittajan oman henkilökohtaisen sananvapauden käyttäminen tapahtuu vapaa-aikana työtehtävien ulkopuolella. Toimittaja ei voi omaan sananvapauteensa vedoten ottaa käyttöönsä työnantajansa julkaisukanavaa oman sananvapautensa käyttämiseksi.

Journalistin ohjeiden kohtaan 1 vedoten ei ole mahdollista sivuuttaa sananvapauslain mukaista vastaavan toimittajan valvontavastuuta.

Journalistin ohjeiden kohta 1 ei myöskään oikeuta toimittajaa sivuuttamaan työlainsäädäntöön perustuvaa työnantajan työnjohto-oikeutta. Toimittaja on työssä ollessaan velvollinen noudattamaan työnantajan ohjeita. Journalistin ohjeiden kohdan 1 tavoitteena on turvata riippumattomuus tiedotusvälineen ulkopuolisista vaikutusyrityksistä, ei torjua vastaavan toimittajan valvontaa eikä työnantajan ohjausta.

Asiassa tapahtui seuraavaa:

Ruben Stiller ilmoitti, että hän halusi vaihtaa Pressiklubin valmistellun aiheen Sdp:n puheenjohtajatilanteesta (vieraana olisi ollut Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne) pääministerin mediasuhteisiin. Kävi ilmi, että Stiller haluaa käsitellä pääministerin Vuorikoskelle lähettämiä sähköposteja, joita toimituksen johto oli käsitellyt ei-julkisina palauteviesteinä. Stillerin vieraana olisi ollut edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti oppositiojohtaja, Sdp:n Antti Rinne.

Tuottaja Petri Kejonen ilmoitti pitävänsä kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta. Stiller ilmoitti, ettei juonna ohjelmaa, jollei saa toteuttaa haluamaansa aihetta. Kiista eskaloitui periaatekysymykseksi siitä, kumpi päättää ohjelman sisällön, tuottaja vai juontaja. Asiaa pohdittaessa punnittiin, onko kyse työstä kieltäytymisestä, toimituksen johdon painostamisesta ja toisaalta onko kyse tilanteesta, jossa toimittaja voi eettisistä syistä kieltäytyä työtehtävästä. 

Ylen henkilöstöosaston lakimies oli yksiselitteisesti sitä mieltä, että kyseeseen ei tule journalistin oikeus kieltäytyä työtehtävästä, koska Stillerin odotettiin toteuttavan alkuperäisen suunnitelman, jota hän itse oli ollut laatimassa. Varoituksessa ei pohjimmiltaan ollut kyse Sipilästä ja hänen mediasuhteistaan tai jääviydestä, vaan sananvapauslain ja Ylen toimituksen työnjohdon kannalta olennaisista periaatteista, joita Stiller halusi nimenomaisesti haastaa. Toimituksen johto myös täysin selvästi ja yksiselitteisesti ymmärsi, että varoitus ja Ruben Stillerin mahdollinen irtisanominen olisivat valtavan julkisuuden aikaansaavia asioita kyseisessä tilanteessa. 

Sananvapauslain mukainen periaate, jossa vastaavan toimittajan oikeus johtaa toimitusta, ja toimituksen johto-organisaation oikeus toimia hänen valtuuttamanaan oli niin tärkeä periaate, että sitä haluttiin puolustaa kaikesta odotettavissa olevasta negatiivisesta julkisuudesta huolimatta. Mielestäni tämä oli osoitus Ylen toimituksen uskosta omaan journalistiseen riippumattomuuteen ja siihen, että siihen ei voi vaikuttaa edes massiivisen julkisuuden kautta.

Ylen toimituksen johdon toimenpiteiden periaatteellisuutta ja myös riippumattomuutta ulkoisesta painostuksesta alleviivaa ja korostaa myös se, että kun asia tiistai-iltana Jääskeläisen ja Stillerin välillä sovittiin, sopimuksen mukaan oli tarkoitus perjantain Pressiklubissa kertoa avoimesti kaikille suomalaisille, että ohjelman valinnat perustuvat Ylen toimituksen johdon päätöksiin.

Stillerin lausuman perusteella Marjo Ahonen kertoo lisäksi seuraavaa: Kyseessä ei missään vaiheessa ollut totaalikielto Sipilä-Terrafame-aiheen käsittelyssä, niin kuin Stiller selvityksessään väittää. Ohjeistus oli, että asiaa käsitellään normaalien uutiskriteerien mukaisesti Ylen tarjonnassa silloin kun asiasta on uutta kerrottavaa. Näin myös ohjeistettiin uutistoimitus. Koska olimme käsitelleet asiaa laajasti edellisestä perjantai-illasta lähtien niin uutiskuin ajankohtaissisällöissämme, oli aihe maanantaina tarpeen laittaa mittasuhteisiin. Mikään muu media Suomessa ei ollut tarttunut tai jatkanut aihetta siinä mittakaavassa kuin Yle.

Näköpiirissä oli, että maanantaina kun uudet Ylen ajankohtaistiimit aloittavat työnsä, he käsittelevät asiaa uudelleen vanhoin eväin. Tämä osoittautui heti maanantaiaamuna todeksi, kun sekä radion ajankohtaistoimitus, aamu-tv ja a-studio olivat tarttumassa aiheeseen ja myöhemmin siis myös Pressiklubi. Päätoimittajan linjaus koski siis vain ajankohtaisohjelmien spekulatiivista sisältöä tilanteessa, jossa Terrafame-Sipilä-asia oli siirtynyt eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaistavaksi.

Stiller: ”Minut lähetettiin myös keskustelun aikana 10-15 minuutiksi käytävälle ”haukkaamaan happea”. Samassa yhteydessä esitettiin

vaatimus oman kantani muuttamisesta. Koin tämän nöyryyttävänä. Oli mielestäni selvää, että näin tehtiin henkisen yliotteen saavuttamiseksi, mutta tottelin näennäisen korrektia vaatimusta.”

Marjo Ahonen kertoo tästä asiasta seuraavaa:

”Aloitin klo 15 kokouksen toteamalla tilanteen: Rubenin halun vaihtaa Pressiklubin aihe ja käsitellä Sipilän mediasuhteita ja Terrafame-jääviysasiaa. Ruben itse totesi, että mediasuhteita ei voi käsitellä ilman että keskusteltaisiin myös Terrafame-jääviysasiasta.

Ehdotin, että kokouksen aluksi Ruben perustelisi oman kantansa ja sen jälkeen minä perustelisin U&A:n asiaa koskevan linjauksen. Näin teimmekin. Tähän käytimme aikaa suuren osan palaverista tavoitteena hakea yhteisymmärrystä tilanteeseen. Perustelut ja keskustelu niiden ympärillä olivat asiallisia, minkä Ruben itsekin totesi. Väite siitä että varsin pian palaverin alkamisen jälkeen uhkasin häntä irtisanomisella ei siis pidä paikkaansa. Keskustelun aikana kävi ilmi, että Ruben halusi vaihtaa aiemmin sovitun aiheen SDP:n puheenjohtaja-asetelmista Sipilän mediasuhteisiin ja että pääkeskustelijana tässä ohjelmassa olisi aiemmin vieraaksi sovittu, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne. Ruben piti tästä ajatuksesta kiinni, vaikka toin esiin, että em. ratkaisu ei olisi hyvää journalismia millään mittapuulla.

Ruben vetosi omaan sananvapauteensa ja mahdollisuuteensa ”kieltäytyä tehtävistä jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa” (Journalistin ohjeet). Korostin, että emme pyydä häntä tekemään mitään em. asioista, vaan pysymään alkuperäisessä ohjelmasuunnitelmassaan, jota hän oli itse oli ollut laatimassa. Keskustelun aikana kävi ilmi, että Ruben halusi tietoisesti haastaa päätoimittajan linjauksen. Hän nosti toistuvasti esiin oman sananvapautensa ja ajatuksen päätoimittajan sensuurista. Hänen mukaansa toimittajan sananvapaus ajaa päätoimittajan linjausoikeuden yli. Hän myös esitti, että joku toinen voisi tehdä SDP-aiheen ja hänet vapautettaisiin ohjelman juontamisesta. Totesin kuitenkin, että ko. ratkaisu ei olisi oikeudenmukainen muuta toimitusta kohtaan, joka oli noudattanut linjausta. Tässä vaiheessa keskustelusta tuli periaatteellinen: Voiko toimittaja toteuttaa omaa sananvapauttaan rajoittamattomasti huolimatta toimituksen johdon linjauksista?”

Ahonen kertoo lisäksi seuraavaa:

”Kun olimme keskustelleet aiheesta jo ehkä n. 45 minuuttia, kävin läpi seuraukset, joihin päätoimittajan linjauksen noudattamatta jättäminen saattaa johtaa, varoitus ja lopulta työsuhteen päättäminen. Totesin, että näin pitkälle emme kuitenkaan halua varmasti edetä, ja että tuossa tilanteessa on syytä ottaa tuumaustauko puolin ja toisin. PyysinRubenia vielä miettimään omaa kantaansa asiaan. Pyysimme Rubenia siirtymään viereiseen neuvotteluhuoneeseen, koska halusin keskustella muiden palaverissa läsnä olleiden (Hannele Muuronen ja Petri Kejonen) kanssa ja myös Tanskassa olevan Aten kanssa siitä, miten tilanteessa etenisimme. (Ruben ei kuitenkaan halunnut olla neuvotteluhuoneessa vaan hän käveli käytävällä omasta halustaan).

Koska Ruben edelleen piti tiukasti kiinni kannastaan, annoimme hänelle varoituksen. Tämän jälkeen totesimme, että palaamme asiaan uudelleen aamulla ja katsomme, miten etenemme. Pyysin Rubenia myös olemaan illan aikana yhteydessä Atteen ja käyvän vielä kerran asian läpi hänen kanssaan. Saman viestin välitin Atelle; Rubenin ja hänen pitää vielä keskustella tilanteesta. Näin tapahtuikin myöhemmin illalla. Tuon keskustelun jälkeen Atte soitti ja kertoi, että Ruben ja hän ovat saavuttaneet kompromissin ja että varoitus voitaisiin perua.”

Hannele Muuronen kertoo seuraavaa:

”Marjo Ahonen totesi selkeästi, että palaveri keskeytetään, koska hän haluaa keskustella asiasta Jääskeläisen ja huoneessa olleiden kanssa. Päätös varoituksen antamisesta tehtiin tauon aikana Stillerin kuulemisen jälkeen, mikä on työntekijän oikeusturvan näkökulmasta tärkeää.

Stilleriä ei siis l&