5362/L/13

Tausta lausumalle

Tiedotusvälineiden toimintaympäristö mullistuu internetin ja digitalisaation takia, ja yleisön mediankäyttö muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Nuoret kasvavat mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttäjiksi eivätkä kiinnity enää aiempien sukupolvien tavoin perinteisiin tiedotusvälineisiin. He käyttävät mediaa pääasiassa verkossa. Nettimaailma kiinnostaa myös ilmoittajia ja mainostajia. Kun tähän murrosajankohtaan on osunut myös poikkeuksellisen pitkä ja vaikea taantuma, tiedotusvälineet ovat menettäneet ilmoitus- ja mainostuloja.

Media on vastannut näihin haasteisiin kehittämällä digiaikaan sopivia toimintatapoja, virtaviivaistamalla organisaatioitaan sekä miettimällä uusia sisältöratkaisuja. Niiden toivotaan vetoavan yleisöön ja mainostajiin sekä vahvistavan tiedotusvälineiden asemaa sosiaalisen median paineessa. Jotkut uudet ratkaisut ovat herättäneet hämmennystä media-alan sisällä ja yleisön keskuudessa. On kysytty, eivätkö mediayhtiöt haluakaan noudattaa enää Journalistin ohjeiden kohtaa 16, jonka mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä ja piilomainonta on torjuttava. Kilpailu- ja kuluttajavirastokin on tähdentänyt lainsäädännön näkökulmasta tuon rajanvedon tärkeyttä. Julkisen sanan neuvosto on puolestaan törmännyt viime vuosina joihinkin karkeisiin piilomainontatapauksiin.

Piilomainontalausumiaan uudistava Julkisen sanan neuvosto järjesti Helsingissä 19.9.2013 laajan iltapäiväseminaarin, jonka avulla se halusi selvittää media-alan näkemyksiä Journalistin ohjeiden kohtaan 16. Kukaan ei ilmoittanut haluavansa linjanmuutosta tai linjan tarkistusta, vaikka media-alan sisältä kuulee silloin tällöin puheenvuoroja, joissa kysytään, onko kohdan 16 tiukka linjaus enää tarkoituksenmukainen. Seminaarissa vahvistui käsitys, että media-ala pitää murroksessakin menestymisensä yhtenä elinehtona journalistisen sisällön uskottavuutta ja luotettavuutta yleisön silmissä. Myös median liiketoiminnan kannalta nähdään tärkeäksi tehdä selvä ero journalistisen ja kaupallisen sisällön välille. Ilmoitus- ja mainostila on kauppatavaraa, journalistinen sisältö ei ole. Kuka ostaisi enää mainostilaa, jos kaupalliset viestit saisi upotettua osaksi journalismia? Selkeät pelisäännöt ovat kaikkien etu.

Uuteen linjaukseen on koottu keskeisiä periaatteita JSN:n seuraavista piilomainontalausumista:
1. Periaatelausuma piilomainonnasta, hyväksytty 1988
2. Lausuma piilomainontaa koskevassa asiassa 15.4.1998 (2703/L98)
3. Hymy-lehteä koskeva piilomainontalausuma 24.2.2004 (3298/L/03)
4. Lausuma piilo- ja tekstimainonnasta 12.10.2005 (3484/L/05)
5. Lausuma median riippumattomuudesta 25.1.2006 (3547/L/05)

Uusi lausuma sisältää keskeisiä osia edellä mainituista JSN:n piilomainontalinjauksista. Neuvoston aiemmat piilomainontalausumat siirretään arkistoon, koska asiasta kiinnostuneiden kannalta on helpompaa, että JSN:n piilomainontakanta selviää yhdestä dokumentista. Arkistointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aiemmat lausumat menettäisivät merkityksensä ja velvoittavuutensa. Niissä on edelleen sellaisia yksityiskohtia, joita ei voida käsitellä yleisluonteisessa lausumassa. Lisäksi toimitusten on suotavaa laatia tätä lausumaa täydentäviä omia käytännön linjauksia.

Piilomainontalausuma vuonna 2013

Uskottavuus on journalismin kantava periaate. Siksi Julkisen sanan neuvosto on korostanut piilomainontaa koskevissa lausumissaan johdonmukaisesti samoja periaatteita siitä riippumatta, millaisia paineita mediaan on kulloinkin kohdistunut toimintaympäristön muuttuessa. Yksi keskeinen periaate on ehdoton journalistinen riippumattomuus mainostajista, ilmoittajista ja sponsoreista. Toimitus ei saa luovuttaa heille minkäänlaista päätösvaltaa toimitukselliseen sisältöön ? ei esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa juttujen näkökulmaan tai kokoon tai siihen, kuka jutun tekee.

Tiedonvälityksen uskottavuutta turvataan tekemällä lukijoille, katsojille ja kuuntelijoille selväksi, missä kulkee journalismin ja kaupallisen sisällön välinen raja. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun ilmoituksille ja kaupalliselle yhteistyölle haetaan vakuuttavuutta journalistisia sisältöjä muistuttavilla ratkaisuilla.

Neuvosto pitää tärkeänä, että koko media-ala kantaa vastuunsa Journalistin ohjeiden noudattamisesta, torjuu johdonmukaisesti piilomainonnan sekä kieltäytyy ulkopuolisesta painostuksesta myös silloin, kun sitä yrittää vaikutusvaltainen ilmoittaja tai yhteistyökumppani. Jos tiedotusväline taipuu, tieto siitä voi levitä sekä heikentää kyseisen välineen, ja viime kädessä koko media-alan, uskottavuutta yleisön silmissä.

Noista periaatteista on tärkeää pitää kiinni silloinkin, kun ilmoitustulojen vähentyminen uhkaa heikentää mediayhtiöiden edellytyksiä panostaa journalismiin ja jolloin digitaalinen ympäristö tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tehdä uudenlaista yhteistyötä ilmoittajien ja mainostajien kanssa. Sisällön tuotantotapa, julkaisukanava, journalismin laji tai sosiaalisessa mediassa yleistyvät käytännöt eivät vapauta itsesääntelyyn sitoutuneita tiedotusvälineitä noudattamasta Journalistin ohjeita.
Tiedotusvälineet haluavat eettisillä ohjeillaan korostaa vastuullisuuttaan yleisön silmissä. Sen takia journalistien ja toimitusten johdon on arvioitava aina tarkkaan, millaista sponsoritukea, lahjoja, kutsuja ja muita taloudellisia etuja sisältäviä tarjouksia voi ottaa vastaan. Jos toimittaja testaa esimerkiksi uutuustuotteita, hän ei saa ottaa niitä lahjaksi testauksen jälkeen, jos lahjan arvo on huomattava.

Toimitusten on lisäksi hyvä pitää mielessä, ettei niiden vakuuttuneisuus omasta eettisyydestään riitä. Toiminnan täytyy olla läpinäkyvää ja uskottavaa ulospäin sekä tarvittaessa myös perusteltavissa. Yleisön on voitava luottaa siihen, että toimitukset tekevät journalistisin perustein myös kaupallisia tuotteita koskevat esittelyvalintansa ja uutisointipäätöksensä.

Journalistin ohjeet eivät rajoita mediatalojen mahdollisuuksia kehittää liiketoimintojaan eivätkä estä niitä hakemasta uusia yhteistyömuotoja ilmoittajien kanssa. Niillä on vapaat kädet toimia, kunhan ne huolehtivat siitä, että sisältöyhteistyössä ja muissa innovaatiossa tehdään aina selkeä ero journalistisen ja kaupallisen sisällön välille. Tämä periaate koskee myös mediayhtiöiden omia tuotteita ja tapahtumia.

Julkisen sanan neuvosto on sulkenut Journalistin ohjeiden piilomainontakohdan ulkopuolelle vain tuotesijoittelua sisältävät tv-ohjelmat. Neuvosto katsoo, ettei se voi käsitellä tuotesijoittelua koskevia kanteluja, koska laki hyväksyy tuotesijoittelun. 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.