Kantelu 5.8.2013
Kantelijan mielestä lehti sekoitti 29.7.2013 ilmestyneessä jutussaan ”Luksusveitsi sienimetsään” toimituksellista ja ilmoitusaineistoa tavalla, joka johti lukijoita harhaan. Hänen mukaansa vastaavia ”tuoteselostuksia” on ilmestynyt aikaisemminkin eri tuoteryhmistä.
Kantelija pitää asiattomana sellaista käytäntöä, että juttuihin kopioidaan tuotteen valmistaja ja hinta ”suoraan tuote-esitteestä”. Toimitus ei ollut itse testannut tuotteita. Hänen mielestään jutun yhteydessä pitäisi silloin mainita, että kysymys on ilmoituksista eikä uutisaineistosta. Hän on pyytänyt lehteä korjaamaan asian, mutta siihen ei ole suostuttu.
Itä-Savon vastaus 6.9.2013
Päätoimittaja Tiina Ojutkangas kirjoittaa, että jutussa oli kysymys puhtaasti toimituksellisesta aineistosta ja siihen ratkaisut tehtiin täysin journalistisen perustein. Hän huomauttaa, että juttukokonaisuus kuvineen ei muistuttanut visuaaliselta asultaan lehden ilmoitusaineistoa. Artikkeli oli ns. Treffikonsortion eli maakuntalehtien keskinäisen juttuvaihdon materiaalia ja ostettu Itä-Savon käyttöön. Juttu oli kirjoitettu Savonlinnan ulkopuolella, mikä sekin päätoimittajan mielestä poisti kytköksen lehteen.
Ojutkankaan mukaan sienestysjutussa kerrottiin erilaisista välineistä ja vertailtiin niitä. Mukana oli myös esimerkiksi karhunkello ja muita harvinaisempia turvavälineitä. Päätoimittaja kertoo, että tuotteita vertaileva Hyvä arki -sivun juttutyyppi on syntynyt lukijoiden toivomuksesta. Hän pitää kantelun kohteena olevaa juttua tiedonvälityksenä, jossa ei kehotettu ostamaan mitään vaan kerrottiin lukijoille erilaisista mahdollisuuksista. Kaikkia jutussa esiteltyjä tuotteita ei Ojutkankaan mukaan edes myydä Savonlinnan liikkeissä, ja ”vain harvoja niistä mainostetaan Itä-Savon julkaisemissa ilmoituksissa”.
Lisäselvityksessään Ojutkangas selventää jutun kuvien olevan peräisin valmistajilta, joilta toimitus oli ne juttua varten pyytänyt.
Ratkaisu
Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16).
Juttu esitteli 16 sienimetsään sopivaa tuotetta, joiden hintahaarukka ulottui neljästä eurosta runsaaseen sataan euroon. Tuotteista julkaistiin kuvat, kerrottiin valmistajat ja hinnat sekä mainittiin joitakin erityispiirteitä. Sieniveitsistä ja marjanpoimureista esiteltiin erihintaisia vaihtoehtoja, kun taas esimerkiksi karhunkarkottimia ja makkaratikkusettejä esiteltiin vain yksi. Tekstissä kerrottiin, että metsässä liikkumisesta voi tehdä välinelajin, mutta ”ekstrasta saa maksaa”.
Jutussa kirjoitettiin useiden valmistajien tuotteista, ja esiteltäviksi oli valittu monia tuoteryhmiä. Tuotetiedoissa oli mukana valmistajien nettisivuilta löytyvää informaatiota. Mainosmaiset luonnehdinnat oli kuitenkin siivottu niistä pois, eikä toimitus suositellut tuotteita. Joidenkin tuotekuvausten kerrottiin olevan valmistajan luonnehdintoja. Neuvoston mielestä kantelussa mainitut tiedot valmistajista ja hinnoista olivat yleisön kannalta olennaisia.
Kuvat oli syvätty juttuun neutraalilla tavalla. Toimituksen olisi kuitenkin ollut reilua kertoa lukijoille, että kuvat olivat peräisin valmistajilta.
Toimitus kertoi jutussa, mistä nettiosoitteesta lukijat voivat ladata sienioppaan kännykkäänsä. Neuvosto huomauttaa, että tiedotusväline voi toimia varomattomasti neuvoessaan tällä tavoin yleisöä suoraan kauppapaikoille. Jos syntyy käsitys, että tiedotusväline ohjaa hankkimaan vain tiettyjä tuotteita, se heikentää välineen uskottavuutta. Tässä tapauksessa yleisön oli kuitenkin hyödyllistä saada tietää kyseisestä nettiosoitteesta, mille käyttöjärjestelmille ja mihin hintaan sovellus oli ladattavissa. Nettisivun mainitsemista ei sen vuoksi voi pitää piilomainontana.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Itä-Savo ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj.), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Veera Ristikartano, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.