Kantelu 20.3.2012
Kantelijan mielestä lehdet julkaisivat hänen veljensä nimen vastoin hyvää journalistista tapaa. Veljen nimi, työtehtävät ja työnantajan nimi julkaistiin vaiheessa, jossa häntä epäiltiin rikoksesta, mutta tutkintaa ei ollut aloitettu. Veljen epäiltiin lavastaneen kelloliikkeen ryöstön ja varkauden kohteeksi joutumisen sekä nostaneen oikeudettomasti vakuutuskorvauksia.
Kantelija kirjoittaa, että rikosepäily ei kohdistunut hänen veljensä menettelyyn päätyössään, vaan se koski työajan ulkopuolella ja toisella alalla harjoitettua sivutoimista yritystoimintaa. Huomattava yleinen etu ei kantelijan mukaan vaatinut nimen julkaisemista. Epäilty oli pienen kelloliikkeen omistaja eikä hänellä ole aikaisempaa rikostaustaa. Muiden rikoksesta epäiltyjen nimiä ei julkaistu.
Nimen julkaiseminen aiheutti suurta haittaa kantelijan veljelle sekä hänen perheenjäsenilleen ja lähipiirilleen. Veljen sukunimi on kohtuullisen harvinainen, joten lähipiiri oli helposti tunnistettavissa. Erityisen haitallista nimen julkaiseminen oli veljen teini-ikäisille lapsille. Lapin Kansan uutisessa kerrottiin epäillyn olevan kotoisin Rovaniemeltä. Näin epäillyn Rovaniemellä asuville vanhemmillekin aiheutui kärsimystä. Hänellä ei ollut mahdollisuutta puolustautua julkaistuja tietoja vastaan.
Kantelija huomauttaa, että JSN:n Nimi rikosuutisissa -lausuman mukaan pelkästään teon törkeys, raakuus tai erikoislaatuisuus eivät riitä tekijän henkilöllisyyden paljastamisen perusteeksi. Kantelija ei pidä epäiltyä rikoksen lavastamista erikoislaatuisena. Nimen julkaisemisen perusteeksi neuvosto ei myöskään ole hyväksynyt pelkkää lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämistä. Kantelija kuitenkin uskoo, että uutisten kiinnostavuus on pyritty maksimoimaan juuri hänen veljensä nimen julkistamisella. Samaan on pyritty mm. Iltalehden ja Aamulehden epäillystä käyttämillä, kantelijan mielestä katteettomilla luonnehdinnoilla ”tunnettu mediahahmo” ja ”tunnettu mediavaikuttaja”.
Kantelijan veli työskenteli rikosepäilyn julkistamisen aikaan Suomen Ilmailuliton viestintäpäällikkönä ja Ilmailu-lehden päätoimittajana, mitä kantelija ei pidä suuren luokan mediavaikuttamisena. Epäilty on myös työskennellyt yli viisi vuotta rikosepäilyä aikaisemmin Oho!-lehden vastaavana päätoimittajana. Lehti lakkautettiin vuosia sitten. Epäily on esiintynyt työtehtäviensä vuoksi jonkin verran julkisuudessa, mutta häntä ei tällä perusteella voi kantelijan mielestä määritellä julkkikseksi. Hänellä ei myöskään ole sellaista poliittista, taloudellista tai hallinnollista valtaa, että yleisöllä olisi oikeus saada tietoja hänen toiminnastaan.
Kantelun kohteena olevat uutiset olivat yleisön saatavilla pitkään ennen kuin syyteharkinnasta tai tuomioistuinkäsittelystä oli mitään tietoa. Syyte nostettiin maaliskuun alussa. Tämä pitkitti kantelijan veljelle ja tämän lähipiirille aiheutunutta kärsimystä. Vaikka rikosepäilyistä olisi luovuttu, epäilyistä kertovat uutiset säilyvät internetissä loputtomiin.
Markkinoinnin & Mainonnan vastaus 3.4.2012.
Iltalehden vastaus 19.4.2012
Aamulehden vastaus 12.4.2012
Lapin Kansa vastaus 5.4.2012
1) Markkinointi & Mainonnan päätoimittaja Reijo Ruokasen mukaan se, että arvostetun aikakauslehden päätoimittaja on epäiltynä vakavasta rikoksesta, on alalla kiistatta uutinen. Myös se, miten epäillyn työnantaja turvaa lehden ilmestymisen mahdollisen rikosprosessin aikana, on lukijoille olennaista tietoa. Markkinointi & Mainonta on nimenomaan markkinoinnin, mainonnan, median ja viestinnän ammattilehti ja verkkopalvelu. Ruokanen kirjoittaa, että epäillyn nimi oli tarpeen kertoa toisen henkilön suojelemiseksi, koska tämä henkilö omisti kelloliikkeen yhdessä nimeltä mainitun epäillyn kanssa. Helsingissä ei ole paljon kelloliikkeiden pitäjiä, joten nimen julkaisematta jättäminen olisi asettanut heidätkin epäilyksenalaisiksi. Markkinointi & Mainonta ei ole väittänyt, että epäilyt olisi syyllistynyt rikokseen. Lehti on seurannut tapauksen edistymistä ja uutisoinut siihen liittyvät olennaiset käänteet.
2) Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa, että kantelijan veljeä epäiltiin kovista rikoksista: törkeästä petoksesta ja törkeästä varkaudesta. Myöhemmin epäilyt johtivat kovaan tuomioon, kun epäilty sai kaksi ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta. Ennen nimen julkaisemista Iltalehti arvioi epäiltyjen rikosten vakavuutta ja epäillyn asemaa. Epäilty toimi vastuullisissa tehtävissä Suomen Ilmailuliiton viestintäpäällikkönä ja Ilmailuliiton kustantaman Ilmailu-lehden vastaavana päätoimittajana. Hän tunnettiin myös vuoteen 2006 asti suuren viikkolehden päätoimittajana. Päätoimittajan asemaan kohdistuu Kivelän mukaan aina erityinen luottamuksen vaatimus. Lisäksi epäillyn työnantajalle Ilmailuliitolle on uskottu erityisen vastuullisia tehtäviä.
3) Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen katsoo, että epäillyn nimen julkaisemiselle oli selkeät perusteet. Epäilty on Jokisen mukaan tunnettu journalisti. Hän työskenteli rikosepäilyjen julkistamisen aikaan Ilmailuliitossa, joka on merkittävä, valtionapua nauttiva järjestö. Ilmailu-lehti puolestaan on alan johtava julkaisu. Epäilty oli ilmailualalla erittäin tunnettu ja vastuullisissa tehtävissä toimiva henkilö. Samoin hänen asemansa Helsingin Kelloseuran puheenjohtajana oli Jokisen mielestä keskeinen Helsingin kellokauppa-alalla. Jokinen kirjoittaa, että paljon pienempikin rikosepäily riittää vastaavan päätoimittajan nimen julkaisemiseen. Lisäksi valeryöstö on harvinainen rikos ja siitä olisi syntynyt useiden kymmenien tuhansien eurojen hyöty. Se lisäsi rikosepäilyyn liittyvää mielenkiintoa, jolloin uutisoinnin tarkkuudenkin piti olla erityinen.
4) Lapin Kansan päätoimittajan Antti Kokkosen mielestä epäillyn nimen kertomista puolsi se seikka, että epäilty oli erittäin merkittävä mediavaikuttaja. Kysymyksessä ei ollut niin sanottu tavallinen ihminen tai pelkästään pienen kelloliikkeen osaomistaja. Epäilty on syntyisin Rovaniemeltä ja hän on Kokkosen mukaan tunnettu hahmo kaupungissa. Hän on muun muassa aikaisemmin työskennellyt Lapin Kansan toimittajana. Ennen Oho!-lehteä epäilty työskenteli myös 7 päivää -lehdessä. Lisäksi Kokkonen kertoo hänen kirjoittaneen kaksi tietokirjaa matkustajalaiva Estonian uppoamisesta. Epäillyn työhistorian ja tunnettuuden perusteella Kokkonen pitää tätä Rovaniemellä julkisuuden henkilönä, joka ei nauti samanlaista yksityisyyden suojaa kuin tavalliset ihmiset.
Ratkaisu
Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32).
Lehdet julkaisivat netti- ja paperilehdissään 21.- 22.12.2011 uutisia, joissa kerrottiin Ilmailu-lehden päätoimittajaan kohdistuvista rikosepäilyistä. Markkinointi ja Mainonta kirjoitti Suomen Ilmailuliiton toiminnanjohtajan yllättyneen rikosepäilyistä ja liiton pohtivan päätoimittajan asemaa. Iltalehden jutussa kuvailtiin valeryöstön yksityiskohtia ja kerrottiin tunnetun mediahahmon lavastaneen sen. Aamulehti perusti juttunsa Iltalehden julkaisemiin tietoihin. Myös Lapin Kansan uutinen perustui Iltalehden tietoihin, mutta lisäksi epäillyn mainittiin olevan lähtöisin Rovaniemeltä.
Uutisissa kuvailtu, käräjäoikeudessa sittemmin lavastetuksi todettu ryöstö herätti runsaasti huomiota jo ennen epäillyn kiinni ottamista. Se tapahtui Helsingin keskustan tuntumassa. Poliisi ei heti tavoittanut ryöstäjää. Aseistetun ryöstäjän liikkuminen vapaana aiheutti yleisössä ymmärrettävästi erityistä huolta, ja lukijoilla oli oikeus saada tietää tilanteen kehittymisestä.
Kysymys oli vasta rikosepäilystä, joten nimensuoja oli korkea (JSN:n periaatelausuma). Epäillyn ammatillinen asema ja luottamustehtävä alan järjestössä kuitenkin madalsivat kynnystä nimen julkaisemiseen. Pidätetty henkilö toimi tehtävissä, joissa häneltä oli perusteltua odottaa erityistä vastuullisuutta. Uutistapahtuman yhteiskunnallista merkittävyyttä lisäsivät rikosepäilyn poikkeuksellinen luonne ja vakavuus. Sen takia yleisöllä oli oikeus saada yksilöityä tietoa jo ennen oikeuden ratkaisua. Juttujen tiedot pitivät paikkansa. Lisäksi nimen julkaiseminen esti perusteettomien epäilysten kohdistumisen ulkopuolisiin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Markinointi&Mainonta, Iltalehti, Aamulehti ja Lapin Kansa eivät ole rikkoneet hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.