4833/SL/12

Langettava

Julkisen sanan neuvoston äänin 10–2 antama langettava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Haastateltava paljastaa jutussa entisestä puolisostaan, heidän yhteisistä lapsistaan ja kantelijan uudesta puolisosta yksityiselämän piiriin kuuluvia, arkaluontoisia asioita. Eriävä mielipide päätöksen lopussa.

Kantelu 4.3.2012

Kantelu kohdistuu Karkkilalaisessa 15.2.2012 julkaistuun juttuun ”Kuuluuko isä perheeseen?”. Kantelijan mukaan artikkelissa tosiasioina esitetyt asiat on tarkistettu vain haastatellulta itseltään. Artikkelissa esitetään totuudenvastaisia asioita tosiasioina. Tosiasiat eivät myöskään erotu selkeästi mielipiteistä, käsityksistä ja näkemyksistä. Tietolähteen kertomia asioita ei kantelun mukaan ole tarkasteltu lainkaan kriittisesti, vaikka artikkeli kertoo kiistasta ja kiistanalaisista asioista. On ilmeistä, ettei tietolähteen mahdollista hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta ole punnittu artikkelia kirjoitettaessa.

Haastateltava esiintyy artikkelissa omalla nimellään ja kuvallaan. Kantelija ja hänen nykyinen puolisonsa ovat haastateltavan kautta selvästi tunnistettavissa artikkelista. Kantelijalla on vielä reilut neljä vuotta sitten ollut sama harvinainen sukunimi kuin haastatellulla. Tällä hetkellä Suomessa asuu kuusi samannimistä henkilöä. Kantelija on asunut lehden ilmestymispaikkakunnalla yhdessä nykyisen puolisonsa sekä haastatellun ja hänen yhteisten lastensa kanssa vielä reilut kolme vuotta sitten. Kantelijan mielestä haastateltava esittää artikkelissa erittäin kielteisiä näkemyksiä hänen ja hänen puolisonsa toiminnasta. Lukijan on vaikea erottaa näkemyksiä tiedoista. Kantelija ei etukäteen tiennyt artikkelista.

Artikkelissa kerrotaan kantelijan mielestä yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia asioita ja jopa käsityksiä, näkemyksiä ja mielipiteitä niin, ettei niitä voi erottaa tosiasioista. Kenenkään muun kuin haastatellun suostumusta asioiden julkaisemiseen ei ole ollut. Artikkelissa käsitellystä asiasta olisi ollut mahdollista kertoa paljastamatta yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia asioita. Artikkelissa kerrotaan useita haastatellun kolmeen alaikäiseen lapseen liittyviä asioita, käsityksiä ja näkemyksiä. Lapset ovat selvästi tunnistettavissa artikkelista. Heillä on edelleen sama sukunimi kuin haastatellulla.

Karkkilalaisen vastaus 21.3.2012

Päätoimittaja Vesa Valtonen vastaa, että juttu tehtiin haastatellun aloitteesta. Hänen ajatuksensa oli, että uuden yhdistyksen perustamisuutinen yhdistettiin hänen omaan tarinaansa ja omakohtaisiin kokemuksiinsa. Haastatellun mukaan ”ilmiö tarvitsi kasvot”, ja tästä toimittaja oli samaa mieltä. Suomen perustuslaissa jokaiselle turvataan sananvapaus. Oikeus mielipiteen ja ajatusten julki tuomiseen on myös jutun haastatellulla, joka kokee tulleensa väärin kohdelluksi viranomaisten toimesta.

Karkkilalaisen tehtävä on päätoimittajan mukaan antaa eronneelle isälle puhetilaa lehden sivuilla. Jutun kirjoittamista puolsi lisäksi aiheen (lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa) yleinen merkittävyys ja se, että kyseinen epäkohta on aiemmin ollut koko lailla julkisuudelta piilossa. Artikkelin keskiössä on viranomaistoiminnan arvostelu. Isän kokemus sosiaaliviranomaisten epätasa-arvoisesta suhtautumisesta lasten biologiseen isään, ja toisaalta äidin uuteen perheeseen, kaipasi konkreettisia esimerkkejä tuekseen. Jutussa kerrotaan eron jälkeen sattuneita tapauksia, jotta lukija voi niiden valossa arvioida sosiaaliviranomaisten toimintaa. Ilman esimerkkitapauksia kritiikki olisi jäänyt ilmaan roikkumaan.

Haastateltu on Karkkilassa yleistä arvostusta nauttiva henkilö, joka on tehnyt pitkän uran koulumaailmassa. Toimituksella ei päätoimittajan mukaan ollut mitään syytä epäillä, että tämä käyttäisi artikkelia hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Haastateltavan epäilyttäviä motiiveja vastaan puhui myös se seikka, että henkilö oli Karkkilan kaltaisessa pienessä yhteisössä valmis tulemaan arkaluontoisessa asiassa julkisuuteen omilla kasvoillaan ja omalla nimellään. Jos joku jutun perusteella oli ja on vaarassa leimautua, niin haastateltava itse.

Artikkeli ei missään vaiheessa väitä kertovansa ”totuutta” aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista.  Jutun lajityyppi on päätoimittajan mukaan henkilökuva/human interest -juttu, ei uutinen. Jutussa kerrotaan yhden henkilön tarina. Juttutyypille ominaisesti toimittaja menee ajoittain haastateltavan taakse hänen kertomuksessaan. Se ei kuitenkaan päätoimittajan mielestä tarkoita, että jutussa esitetyt kannat olisivat Kaupunkilehti Karkkilalaisen kantoja. Esitetyt näkemykset ovat ainoastaan haastateltavan. Edellä mainittu on journalismille tyypillinen toimintatapa. Toimitustyön työergonomian nimissä on kohtuullista voida olettaa, että lukija tunnistaa sen.

Vastinemahdollisuuden tarjoaminen jutun yhteydessä kaikille osapuolille, joita juttu koskee, ei ole päätoimittajan mukaan tarkoituksenmukaista. Tämän tyyppisissä asioissa on aina yhtä monta versiota totuudesta, kuin on toimijaa. Kyse on lehtijutusta, ei oikeuden istunnosta. Toimittaja on juttua kirjoittaessaan pyrkinyt totuudenmukaiseen uutisointiin, kuten hyvä journalistinen tapa edellyttää. Juttu tarkistutettiin sen valmistuttua haastateltavalla, joka varmisti, että juttu pitää yhtä hänen kertomansa kanssa.

Jutussa ex-puolisoa tai lapsia ei mainita nimeltä. Heitä ei päätoimittaja Valtosen vastauksen mukaan kuvailla millään muullakaan tunnistamista helpottavalla tavalla. Lukija, joka ei tunne perhettä entuudestaan, ei yhdistä toimijoita toisiinsa. Sosiaaliviranomaisten toiminta erotilanteissa ja biologisen isän asema lasten elämässä eron jälkeen on yleisesti merkittävä aihe. Se koskettaa suurta määrää miehiä ja isiä ympäri Suomen, joka päivä. Aiheen esiin tuominen oli tärkeää. Sivulliset toimijat, joihin haastateltavan ex-puoliso lukeutuu, on jutussa nostettu esiin vain siinä määrin, kuin vaadittiin riittävän kuvan muodostamiseksi tapahtuneesta.

Päätoimittaja huomauttaa, että artikkeli on herättänyt Karkkilassa poikkeuksellisen runsaasti myönteistä keskustelua. Lukijat ovat kiittäneet tärkeän aiheen esille nostoa. Lukuun ottamatta tätä kantelua sekä haastateltava että jutun kirjoittanut toimittaja ovat saaneet artikkelista pelkästään myönteistä palautetta.

Ratkaisu

Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Yksityiselämään kuuluvia erityisen
arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27).

Karkkilalainen-lehti julkaisi henkilöhaastattelun, jossa avioeroisä omalla nimellään kertoi perusteilla olevasta yhdistyksestä. Sen tarkoitus oli puolustaa avioeron jälkeen molempien vanhempien oikeutta lapsiin. Jutussa kuvattiin avioerotilanteeseen liittyviä ongelmia muun muassa seuraavasti: ”– äiti alkaa käyttää lapsia välikappaleena jollekin, joka muistuttaa ristiretkeä isän persoonaa vastaan. — Isästä puhutaan kotona pahaa, puheluita ja tekstiviestejä rajoitetaan ja valvotaan. Jotkut ovat valmiitta menemään niin pitkälle, että syyttävät isää perättömästi laittomuuksista. — Näin kävi myös karkkilalaiselle XX:lle, joka ei ole tavannut tytärtään kohta kolmeen vuoteen. — Raskauttavin syytös oli, kun XX:n väitettiin käyttäytyneen väkivaltaisesti vanhempaa poikaansa kohtaan. — Lasten äidin uusi puoliso tunnusti itsekin syyllistyneensä väkivaltaiseen käytökseen XX:n vanhinta poikaa kohtaan.”

Julkisen sanan neuvoston mielestä jutun aihe on tärkeä, ja sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Lehdellä oli myös vahvat perusteet nostaa haastateltavan kritiikki viranomaisia kohtaan julkisuuteen. Eronneiden puolisoiden sekä heidän lastensa elämä eron jälkeen sisältää myös paljon asioita, joita ei ilman asianomistajien suostumusta voi käsitellä julkisuudessa. Erossa osapuolilla on taipumus esittää asiat omalta kannaltaan edullisesti ja toista osapuolta vahingoittaen. Tästä syystä toimituksen on erityisesti varmistuttava tietojen oikeellisuudesta ja siitä, että kaikki osapuolet suostuvat arkaluontoisten tietojen julkaisemiseen. Haastateltavan arvostettu asema yhteisössä ei vapauta toimitusta lähdekritiikin velvoitteesta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että entinen puoliso ja pariskunnan lapset ovat jutusta tunnistettavissa ennen kaikkea harvinaisen sukunimensä vuoksi. Karkkilalaisen julkaisemat tiedot avioeroon liittyvistä riidoista ja erityisesti väite kantelijan uuden puolison tunnustamasta lapsen pahoinpitelystä ovat sellaisia arkaluontoisia seikkoja, jotka kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin. Niiden julkaisemiseen olisi pitänyt olla kyseisten henkilöiden suostumus. Tietojen julkaisua ei voi tässä tapauksessa perustella yhteiskunnallisesti merkittävillä syillä. Lehti ei riittävästi ajatellut myöskään lasten asemaa kertoessaan aikuisten riitelystä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karkkilalainen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Jukka Ahlbergin ja Lauri Karpin eriävä mielipide:

Kyseessä oleva aihe on yhteiskunnallisesti niin tärkeä, että aiheen valottaminen henkilökohtaisin esimerkein oli perusteltua. Lisäksi yksityisellä henkilöllä on oikeus kertoa omat kokemuksensa, olivat ne sitten kuinka tunteellisesti värittyneitä tahansa.

Ratkaisun tekivät:
Langettavan päätöksen puolesta äänestivät Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannele Haanpää-Holappa, Anna-Liisa Hämäläinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen. Vapauttavan puolesta äänestivät Jukka Ahlberg ja Lauri Karppi