Kantelu 27.12.2010
Kantelun mukaan Kalevassa 18.12.2010 julkaistussa jutussa ”Syynä kosteus maton alla” on rikottu Journalistin ohjeiden vaatimuksia totuudenmukaisuudesta, tietojen tarkistamisesta ja lähdekritiikistä sekä syyllistytty piilomainontaan.
Jutussa on kantelun mukaan haastateltu ainoastaan yhtä asiantuntijaa, joka on kyseistä mittauspalvelua myyvän yrityksen edustaja. Yrityksellä on voimakas hyötymistarkoitus, sillä se on vahva 2-etyyliheksanolimittausten myyjä valtakunnallisesti. Jutusta ei käy mitenkään ilmi, että muita asiantuntijoita olisi edes yritetty haastatella tai että aiheesta olisi tehty omatoimisia kirjallisuushakuja tai tutkimusselvityksiä. Uskonvahvistukseksi on esitelty kolme tapausta, joissa sisäilmaongelmien kerrotaan johtuvan 2-etyyliheksanolista. Kahdessa tapauksessa korjauksia vasta suunnitellaan ja yhdessä tapauksessa korjaukset ovat asiakkaan mukaan tehonneet.
Yrityksen edustajan mielipiteet on kantelijan mielestä kirjoitettu totuuksina kritiikittömästi. Juttu päättyy mainospuheeseen, joka on tosin selvästi nähtävissä yrityksen edustajan kommentiksi. STT uutisoi Kalevan kirjoituksen näyttävästi. He myös haastattelivat VTT:n asiantuntijaa, minkä perusteella asia ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen kuin Kalevan juttu antaa ymmärtää, eli asia on kiistanalainen. Kokonaisuudessaan juttu vaikuttaa vahvalta piilomainonnalta ja on osittain harhaanjohtava. Erityisen haitallista piilomainonta on tässä tapauksessa, koska tässä voidaan käyttää terveydestään huolestuneiden ihmisten hädänalaista tilaa hyväksi myynnin kasvattamiseksi. Asiaan perehtymättömän ihmisen on vaikea, ellei mahdoton arvioida asian merkitystä tai totuusarvoa.
Kalevan vastaus 25.1.2011
Päätoimittaja Markku Mantila vastaa, että kyse on uutisesta. Kalevan toimituksen tiedossa ei ole, että sisätilojen ilman ongelmista puhuttaessa olisi aikaisemmin syypääksi todettu 2-etyyliheksanoli tai edes epäilty sitä. Uutinen tuo uuden näkökulman keskusteluun. Kosteusvauriot ovat laajassa julkisessa intressissä niiden yleisyyden vuoksi.
Uutisessa ei päätoimittajan vastauksen mukaan ole virhettä. Kainalojuttuun on haastateltu Iin kunnan kiinteistöhuollon päällikköä, joka vahvistaa Valtarin koulun sisäilmahaittojen syyksi 2-etyyliheksanolin. Samoin Yli-Iin kunnan tilapalveluiden päällikkö kertoo samasta yhdisteestä kärsityn Yli-iin keskuskoululla.
Kalevan oma toimitus on kirjoittanut vuonna 2010 parikymmentä homeaiheista juttua. Aihepiiriä on käsitelty laajasti. Tähän saakka todetut tai epäillyt rakennusten vauriot ovat johtuneet homeesta tai orastavasta mikrobikasvustosta. Ne ovat muodostaneet vallitsevan käsityksen sisätilojen ilmaongelmista keskusteltaessa. Myös asiantuntijoiden näkemykset sisäilmaongelmista poikkeavat toisistaan. Ns. viimeistä totuutta on päätoimittaja Mantilan mukaan vaikea löytää. Yrityksen toiminta sisäilman tutkimuksessa ei tee yrityksestä lähtökohtaisesti kelvotonta tietolähdettä. Yrityksen väitteille 2-etyyliheksanolin yleisyydestä löytyy tukevaa näyttöä Kalevan levikkialueelta.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 19).
Kaleva kertoi uutisessaan, että homeen sijasta suuri osa sisäilmaongelmista johtuukin 2-etyyliheksanolista, jota erittyy märän betonin päälle kiinnitetyistä muovimatoista. Asiantuntijana käytettiin sisäilmamittauksia tekevän yrityksen edustajaa. Jutussa haastateltiin myös kahta kiinteistöalan asiantuntijaa.
Riippumattoman asiantuntijan mielipide olisi Julkisen sanan neuvoston mielestä tehnyt jutusta ilman muuta paremman ja monipuolisemman. Kyseessä oli kuitenkin uusi näkökulma nimenomaan julkisissa tiloissa kärsittyyn sisäilmaongelmaan, jonka on automaattisesti oletettu johtuvan homeesta. Mittauksia tekevän yrityksen edustaja on myös alansa asiantuntija, jos hänen ei anneta estottomasti markkinoida yritystään. Tällaisia piirteitä Kalevan jutussa ei neuvoston mielestä ollut. Lisäksi toimittaja haastatteli kahden kunnan kiinteistöistä vastaavia henkilöitä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Pasi Tuohimaa, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Inkeri Pasanen ja Anna-Liisa Hämäläinen