Kantelu 9.1.2008
Kantelun mukaan Iltalehti julkaisi artikkelin ”Poliisipomosta rikosepäily” kuvittaen sen taiteilijan kuvalla ja nimen mainiten. Tunnistettavan yksityishenkilön kuvan käyttäminen ilman lupaa tässä yhteydessä on tapahtunut ilman mahdollisuutta kommentoida asiaa mitenkään. Vain poliisipomolle oli annettu mahdollisuus lausua asiassa. Artikkelissa vihjataan loukkaavasti ja perättömästi taiteilijan läheisiin suhteisiin ylikomisarioon.
Kantelijan mielestä jutussa annetaan kuva, jonka mukaan olisi selvää, että taiteilija olisi tehnyt rikoksen, joka olisi jäänyt tutkimatta, vaikka siitä ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä. Taiteilijan nimen esiintuominen ylikomisarion väitettyjen virkavirheiden yhteydessä on perusteetonta panettelua. Kantelija sanoo, että jutun virheitä on yritetty turhaan korjata ja että lehti ei pyynnöstä huolimatta ole julkaissut omaa kannanottoa.
Iltalehden vastaus 11.2.2008
Päätoimittaja Kari Kivelä vastaa, että juttu kertoo ylikomisariosta tehdyistä rikosilmoituksista ja kantelusta oikeuskanslerille. Niissä epäillään ylikomisarion katsoneen läpi sormiensa taiteilijasta tehtyjä tutkintapyyntöjä. Artikkelia varten oli haastateltu yhtä tutkintapyynnön jättäjää ja ylikomisariota. Lehti ei haastatellut taiteilijaa, koska hänestä tehdyt tutkintapyynnöt eivät olleet uutisoinnin kohde. Hänen nimensä mainitseminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta pääasia tulee lukijalle selväksi. Taiteilijan persoona liittyy siihen, että hänestä tehdyt tutkintapyynnöt eivät ole edenneet. Epäillyn komisarionkin mukaan häneen kohdistuvat rikosepäilyt juontavat taiteilijan persoonasta heijastuviin vaikeuksiin viranomaisasioinnissa. Kuvan käyttö on perusteltua, koska kyseessä on vuosikymmeniä julkisuudessa ollut henkilö.
Iltalehti ei päätoimittajan mukaan anna kuvaa, jonka mukaan taiteilija olisi tehnyt tutkimatta jääneen rikoksen. Juttu tuo selvästi esille sen, että mm. kaupunki on tehnyt taiteilijasta tutkintapyyntöjä, jotka eivät ole edenneet, eikä taiteilija ole saanut tuomiota. Viittauksella taiteilijan ja ylikomisarion läheisiin väleihin tuotiin esille poliisin tavanomaisesta poikkeava toiminta ongelmatilanteissa, joita myös haastateltu ylikomisario itse kuvaili.
Iltalehti kiistää sen, että taiteilija itse olisi lähestynyt toimitusta tässä asiassa millään tavalla. Kantelijan toimitukseen 3.1.2008 lähettämä sähköpostiviesti on luonteeltaan yksityinen, eikä se ole tulkittavissa luonteensa ja sisältönsä vuoksi lehdessä julkaistavaksi.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 29).
Uutisessa kerrottiin ylikomisarioon kohdistuvista rikosepäilyistä. Ne liittyivät tunnetusta taiteilijasta aiemmin tehtyihin tutkintapyyntöihin, joista ainakin osa oli päässyt vanhenemaan mahdollisen laiminlyönnin vuoksi. Jutussa kuultu ylikomisario myöntää auttaneensa taiteilijaa viranomaisasioinnissa.
Julkisen sanan neuvoston mielestä Iltalehden ei tarvinnut kuulla taiteilijaa samanaikaisesti, koska tämä ei joudu uutisessa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti ei myöskään paljasta mitään sellaista, jonka julkaiseminen olisi vaatinut taiteilijan suostumuksen. Arkistokuvan käyttö taiteilijasta on asianmukaista eikä johda lukijaa harhaan, koska tämä liittyy olennaisesti kokonaisuuteen. Toimitukseen lähetetyssä sähköpostiviestissä ei neuvoston mielestä pyydetä virheen korjausta tai vaadita oman kannanoton julkaisemista.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.