TV1 esitti 7.5.2007 MOT -ohjelmassa raportin ”Suomessako ei korruptiota?”. Yleisen osuuden lisäksi raportissa käytiin läpi kaksi ”paikalliskähmintää”.
Kantelu 11.6.2007
Kantelijan mukaan hänet leimattiin Yleisradion M.O.T. -ohjelmassa korruptoituneeksi esittämällä vihjauksia. Vaikutelma vahvistui ohjelman muusta sisällöstä ja asiayhteydestä, jossa vihjaukset esitettiin. Jo ohjelman otsikointi (Suomessako ei korruptiota?) oli kantelijan mielestä leimaava.
Kantelun mukaan mitkään tosiasiat, joita toimittaja ei ilmeisesti halunnutkaan uskoa, eivät puhuneet sen puolesta, että kantelijaa olisi edes aihetta epäillä. Tämän vahvistaa virallisen syyttäjän 15.5.2007 tekemä päätös, jonka mukaan kantelijasta tehty tutkintapyyntö ei anna aihetta esitutkinnan käynnistämiseen. Yksityinen henkilö oli tehnyt kantelijasta tutkintapyynnön poliisille muun muassa lahjuksen vastaanottamisesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Kantelijan käsityksen mukaan sama henkilö oli lähettänyt asiakirjat myös ohjelman toimitukseen.
Yleisradion vastaus 16.8.2007
TV1:n vastaava toimittaja Riitta Pihlajamäki vastaa, että MOT -ohjelmassa tuotiin esiin kaikki syyttäjän ratkaisussakin mainitut keskeiset tosiasiat mitään niistä salaamatta, ja jätettiin johtopäätösten teko katsojille. Tärkeintä on huomata, että syyttäjän tekemä rikosoikeudellinen arviointi ja tiedotusvälineessä tehtävä journalistinen arviointi ovat eri asioita. Syyttäjän mukaan asiassa ei ollut aihetta esitutkintaan. Yleisradiolla ei ole syytä olla tästä eri mieltä. Syyttäjän ratkaisusta on julkaistu uutinen MOT -ohjelman blogisivuilla.
Medialla on vallankäyttöön kohdistuva valvontatehtävä, ja se on velvoittava, vaikka rikosprosessi ei käynnistyisikään. Korruption asiantuntija, Suomen Transparency Internationalin puheenjohtaja, kaupunginviskaali Antti Pihlajamäki analysoi jutun alussa korruption olemusta todeten, että on olemassa myös sellaista sopimatonta menettelyä ja varomattomuutta virkatoiminnassa, joka voi olla korruptiota olematta kuitenkaan lain vastaista. Tällaiseen asetelmaan viittasivat tapahtumat kantelijan kotikunnassa, Puolangalla. Raportissa esitellylle kaupalle ei ole kunnan näkökulmasta katsottuna esitetty kovinkaan järkeenkäypää selitystä.
Juttuaiheen valintaa pohjustettiin Pihlajamäen mukaan kertomalla, että MOT:n toimitusta pyydetään jatkuvasti tekemään juttuja maakuntatason kähminnöistä, ja nyt kerrankin toimitus päätti avoimesti ja ilman ennakkoasennetta katsoa, mitä nämä väitetyt hyvävelikoplaukset pitävät sisällään. Toinen esimerkeistä on Puolangalta. Tiivistetyssä muodossa tarina kuuluu seuraavasti: ”Kipeästi kunnan rahoitusta tarvinneen sienitehtaan hallituksen jäsen, sittemmin johtaja, tarjoutui ostamaan johtavan kunnallispoliitikon kannattamattoman perheyrityksen kunnan sijoitusyhtiön haltuun. Sen jälkeen ko. kunnallispäättäjä vaikutti kahdessa vaiheessa ratkaisevasti siihen, että kunnan lainoitusta myönnettiin sienihankkeelle, joka ajautui myöhemmin suuriin vaikeuksiin”.
Kantelija on ollut Puolangalla merkittävä paikallistason vallankäyttäjä. Hänen täytyy hyväksyä se, että hänen luottamusasemassa tekemiään toimia voidaan tarkastella kriittisesti. Yleisradio haastatteli häntä ja esitti ohjelmassa tämän parhaat argumentit. Kantelija ei ole ollut raportin esittämisen jälkeen yhteydessä toimitukseen.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).
MOT:n raportti käsitteli korruptiota yleisellä tasolla ja pohti sen mahdollisuutta käytännön esimerkkien kautta kahdella paikkakunnalla, joista toinen on kantelijan kotikunta. Toimitus nosti esille sekä hallituksen että valtuuston puheenjohtajana toimineen kunnallispoliitikon (kantelija) tekemän yrityskaupan ja sen mahdolliset yhteydet kunnan hallinnossa syntyneisiin päätöksiin. Kantelija sai esittää raportissa omat käsityksensä. Hän ei ole ollut yhteydessä toimitukseen ohjelman jälkeen.
Yhteiskunnallisen vallankäytön ja vallankäyttäjien valvominen on joukkotiedotuksen keskeisiä tehtäviä. Mitä korkeammassa asemassa päättäjä on, sitä enemmän hänen on kestettävä kritiikkiä. Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelija joutui raportissa niin kielteiseen julkisuuteen, mutta hän sai vastata kritiikkiin samassa yhteydessä. Kantelija ei myöskään ole esittänyt raportista virheitä eikä ole ollut yhteydessä ohjelman toimitukseen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.