3383/PL/04

Vapauttava

Nokian Uutiset julkaisi yleisönosastollaan nimimerkkikirjoituksen lapsen huostaanotosta. Kirjoituksen kritiikki ei kohdistunut huostaanottopäätöksen tehneeseen viranomaiseen vaan huostaanottojärjestelmään yleensä. Nimimerkin käyttö oli perusteltua, koska kyse oli arkaluontoisesta asiasta. Vapauttava.

Nokian Uutiset julkaisi 12.7.2004 yleisönosastollaan laajan kirjoituksen lapsen huostaanotosta. Kirjoituksen otsikkona oli ”Poikani otettiin huostaan ilman syytä”. Se julkaistiin nimimerkillä ”Äiti ymmällään”. Kirjoituksessa äiti selosti yksityiskohtaisesti tapahtumaketjua, jossa hänen poikansa oli otettu häneltä pois sosiaalilautakunnan päätöksellä. Äiti kertoi myös sosiaalitoimentyöntekijää vastaan tekemästään tutkintapyynnöstä, olosuhteista huostaanottopaikassa sekä väitteistä pojan kiinnipitotilanteessa saamista vammoista. Kirjoituksessa mainittiin nimeltä huostaanottopäätöksen tehnyt viranomainen ja perhekuntoutuskeskus, johon poika oli viety. Kirjoitus ei ollut äidin tekemä, vaan sen kirjoitti lehden toimittaja äidin kertomuksen ja äidin toimittaman aineiston pohjalta.KANTELUKantelija, kaupungin sosiaalijohtaja, kertoo, että kirjoituksen taustalla on vaikea lastensuojelutapaus, jossa päädyttiin tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kantelijan mukaan tapaus tuotiin kirjoituksessa esille tavalla, jossa sosiaaliviraston ja sen työntekijöiden toiminta näyttäytyy mielivaltaisena ja järjettömänä. Lehti ei ottanut yhteyttä sosiaalivirastoon ennen kirjoituksen julkaisemista, vaikka lehti yleensä antaa arvostelun kohteelle mahdollisuuden vastineeseen samassa lehdessä. LEHDEN VASTAUSNokia Uutisten päätoimittaja Martti Jaatinen kertoo äidin ottaneen yhteyttä toimitukseen. Hän oli toivonut, että saisi tulla toimitukseen kertomaan mielipiteensä, koska ei osannut ilmaista asiaansa kirjallisesti. Toimittaja kirjasi äidin kertomuksen ja teki myöhemmin asiasta kirjoituksen. Ennen julkaisemista äiti luki kirjoituksen ja hyväksyi sen asiasisällön. Päätoimittajan mielestä asiassa oli kyse yksittäisen henkilön sananvapaudesta. Sen nimissä on hyväksyttävä, että kirjoittamisen ammattilaiset eli toimittajat antavat apua mielipiteiden julkituomiseen. Nimimerkin taakse kätkeytyminen oli puolestaan perusteltua siksi, että kyseessä on arka ja helposti henkilöihin leimautuva asiakokonaisuus. Kirjoitus laadittiin viikonloppuna ja se julkaistiin maanantaina. Päätoimittajan mukaan viranomaisen vastineen saaminen kirjoitukseen oli viikonlopusta johtuen mahdotonta. Siihen olisi kuitenkin tarjoutunut mahdollisuus myöhemmin, mutta vastinetta ei milloinkaan toimitettu.RATKAISUJournalistin ohjeiden 22. kohdassa todetaan, että jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä.Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineissä on voitava keskustella lapsen huoltoon liittyvistä päätöksistä ja sosiaaliviranomaisten toiminnasta. Niitä voidaan käsitellä myös yleisönosastoissa. Niissä on vakiintuneesti hyväksytty tavallista vapaampi ja kärjekkäämpi kielenkäyttö. Sosiaaliviranomaisten toimintaa arvosteltaessa on kuitenkin muistettava, että viranomaiset eivät voi vaitiolovelvollisuutensa vuoksi yleensä ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin. Neuvoston mielestä kirjoituksen kritiikki ei tässä asiassa kohdistunut huostaanottopäätöksen tehneeseen viranomaiseen vaan huostaanottojärjestelmään yleensä. Kirjoitus oli henkilökohtainen tilitys, jossa äiti kertoi tuntemuksistaan ja siitä, miten huostaanotto vaikuttaa perheeseen ja muuhun lähipiiriin. Äiti vaikutti voimattomalta ja neuvottomalta, koneiston hampaisiin joutuneelta. Tätä kuvasi myös nimimerkki ”Äiti ymmällään”. Nimimerkin käyttö oli perusteltua, koska kyse oli arkaluontoisesta asiasta.Kirjoituksessa oli kyse äidin näkökulmasta asiaan. Neuvoston mielestä viranomainen olisi voinut kertoa oman näkökantansa huostaanottoihin myöhemmin vastineessa. Viranomaisen samanaikainen kuuleminen ei ollut välttämätöntä.Toimittaja oli laatinut kirjoituksen äidin puolesta asiakirjojen ja äidin kertomuksen pohjalta. Menettely oli neuvoston mielestä tässä tapauksessa hyvän journalistisen tavan mukainen. Kirjoitus oli äidin hyväksymä ja siksi sen saattoi julkaista hänen ”nimissään”. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Nokian Uutiset ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.