3378/SL/04

Vapauttava

Valkeakosken Sanomien uutisessa arvosteltiin museon ja markkinointiyhtiön välistä sopimusta, sen osapuolia ja museonjohtajaa. Kirjoituksessa ei ollut kiistattomia asiavirheitä. Jutun väitteet eivät olleet sellaisia, että lehden olisi pitänyt kuulla niistä markkinointiyhtiön toimitusjohtajaa. Vapauttava.

Valkeakosken Sanomat kertoi uutisessaan 22.6.2004 museon ja markkinointiyhtiön välisestä kiistanalaisesta sopimuksesta. Kirjoituksessa arvosteltiin sopimusta, sen osapuolia ja museonjohtajaa. Kirjoituksen mukaan sopimuksessa ilmeneviä epäselvyyksiä tutkitaan parhaillaan ja sopimukseen liittyen museossa on tehty myös sisäinen tilintarkastus. Kirjoituksessa haastatellun kulttuuritoimenjohtajan mielestä ”sopimus oli umpikiero ja käsittämätön”. Hän kertoo, että sopimus on sanottu irti: ”Irtisanomisen vuoksi jouduttiin maksumieheksi, sillä sopimuksen toisella osapuolella ei ollut aihetta epäillä, etteikö toinen osapuoli ollut asiassa toimivaltainen. Vielä on jäljellä kiista viivästyskoroista”. Kirjoitus on ollut luettavissa myös lehden verkkosivuilta.KANTELUKantelija on uutisessa nimeltä mainitun markkinointiviestintäyhtiön toimitusjohtaja. Hänen mukaansa kirjoitus on aiheuttanut yhtiölle suurta vahinkoa. Kantelijan mielestä juttu oli suurimmalta osalta paikkansa pitämätön. Hän toteaa, että sopimuksessa ei ole mitään epäselvyyksiä ja kiemuroita. Se on käyty läpi museonjohtajan kanssa ja se on lakiasiantoimiston tarkastama. Sen irtisanominen tapahtui sopimuksen mukaisella tavalla.Kantelijan mukaan jutussa mainittu sisäinen tarkastus koskee museon toimintaa yleisesti, ei erityisesti kyseessä olevaa sopimusta. Museo on maksanut kaikki laskut, myös viivästyskorot. Kantelija kiinnittää huomiota myös useisiin muihin kirjoituksen kohtiin. Niitä kantelija ei kuitenkaan pidä totuudenvastaisina. Kantelija toteaa, että toimittaja ei ollut ollut kantelijaan yhteydessä tarkistaakseen asioiden todenperäisyyden.LEHDEN VASTAUSValkeakosken Sanomien päätoimittajan Pekka Waldenin mukaan kysymyksessä on ollut merkittävä asia säätiön toiminnan ja veronmaksajien rahojen kannalta. Kaupunki maksaa museotoiminnan käyttömenoista kaksi kolmasosaa.Kantelun kohteena oleva haastattelu oli päätoimittajan mukaan normaalia uutistyötä. Haastattelu oli museosäätiön vastaus lehden pääkirjoitukseen, jossa oli ihmetelty museon markkinoinnin kaatumista ja museonjohtajan erottamisuhkaa.Päätoimittajan mielestä jutussa haastatellun kulttuuritoimenjohtajan lausunnot olivat asian tausta huomioon ottaen ymmärrettäviä. Kulttuuritoimenjohtaja perusteli sopimusta koskevaa lausuntoaan sillä, että sopimus antoi kantelijan yhtiölle mahdollisuuden provisioon kaikista museon markkinointisopimuksista riippumatta siitä, oliko yritys mukana hankkeessa tai ei. Haastateltavan toteamus sopimuksen epäselvyyksistä ja tilintarkastuksesta pitää päätoimittajan mukaan paikkansa. Sopimuksen purkamiseen liittyi erimielisyys viivästyskoroista, kuten kulttuuritoimenjohtaja uutisessa totesi. Myös jutun muut tiedot ovat paikkansa pitäviä. Päätoimittaja toteaa, että lehdelle ei ole toimitettu vastinetta tässä asiassa. TOIMITTAJAN VASTAUSKirjoituksen laatinut toimittaja Juhani Valli kertoo omassa vastauksessaan, että hän oli yrittänyt hakea kantelijan yhtiön puhelinnumeroa jutun teon aikana numeropalvelusta. Sieltä ei löytynyt numeroa kantelijan yhtiölle.Toimittajan mielestä haastateltavan lausuntoihin on pitänyt voida luottaa tämän aseman vuoksi. Haastateltava on säätiön varapuheenjohtaja ja kulttuuritoimenjohtaja.Toimittaja toteaa, että paikkakunnan sanomalehden on voitava tarkkailla julkisin varoin ylläpidettävän museosäätiön toimintaa. Numeroiden valossa se on mahdotonta, koska säätiön toiminta ei ole julkista.RATKAISUJournalistin ohjeiden 8. kohdan mukaan journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Ohjeiden 10. kohdan mukaan asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista.Neuvosto toteaa, että kantelun mukaan kirjoituksessa oli asiavirheitä. Toimittaja ei ollut tarkistanut asiatietoja kantelijalta. Neuvoston mielestä toimittajalla oli ollut oikeus luottaa haastatellun kulttuuritoimenjohtajan antamien tietojen todenperäisyyteen. Siksi toimittajan ei välttämättä tarvinnut olla kantelijaan yhteydessä asiatietojen tarkistamiseksi. Kantelija ei ole kyennyt osoittamaan jutusta kiistattomia virheitä. Jos niitä kaikesta huolimatta kuitenkin oli, kantelija olisi voinut vaatia niihin oikaisua.Neuvosto toteaa, että jutussa esitetty luonnehdinta sopimuksesta oli haastatellun kulttuuritoimenjohtajan mielipide. Se ja muut jutun väitteet eivät olleet sellaisia, että lehden olisi pitänyt kuulla niistä kantelijaa.Neuvoston mielestä kantelija olisi voinut pyrkiä selvittämään yhtiönsä toimia asiassa vastineella. Sellaista hän ei ole toimittanut lehdelle.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Valkeakosken Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.