Alibi kertoi artikkelissaan 3/2004 poliisin vapaa-ajallaan tekemistä rikoksista. Kirjoituksen otsikkona oli ”Poliisi kaappasi auton ja yritti ottaa vielä partioautonkin”. Poliisimiehen nimi mainittiin jutussa useaan otteeseen. Oikeudenkäynti oli kirjoitusta julkaistaessa kesken.Tapahtumien kulku kerrottiin artikkelissa tarkasti. Selostuksesta ilmeni, että poliisi oli joutunut pidätyksen jälkeen mielenterveyslain mukaiseen tahdonvastaiseen pakkohoitoon, ”jossa hän on edelleen”. Käräjäoikeus oli puolestaan päättänyt teettää syytetylle mielentilatutkimuksen ennen tuomiosta päättämistä. Lisäksi kirjoituksessa kerrottiin poliisin antaneen eräälle aikakauslehdelle asiasta haastattelun, jossa hän oli maininnut tekojensa motiiviksi työuupumuksen. KANTELUJutusta kannelleen poliisimiehen mukaan kirjoitus perustui esitutkinta- ja oikeudenkäyntiaineistoon. Artikkelista sai hänen mielestään kuitenkin vaikutelman, että hän olisi antanut lehdelle haastattelun. Hänen nimensä mainittiin kirjoituksessa, vaikka hänet on määrätty mielentilatutkimukseen. Nimi julkaistiin ennen tutkimuksen valmistumista ja oikeudenkäynnin päättymistä. Lisäksi lehti julkaisi tietoja hänen terveydentilastaan, vaikka sitä koskeneet asiakirjat oli määrätty salassa pidettäviksi.Poliisi kertoo olleensa psykoosissa silloin, kun hän oli antanut Alibin jutussa mainitun haastattelun toiselle aikakauslehdelle.LEHDEN VASTAUSAlibin päätoimittaja Mika Lahtonen toteaa, että juttu oli koostettu julkisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Siinä ei väitetty, että kantelija olisi antanut Alibille haastattelun. Alibi julkaisi kantelijan nimen, koska asialla oli yleistä merkitystä. Kysymyksessä oli hyvin poikkeuksellinen rikostapaus, jossa syytettynä oli poliisissa työskentelevä rikostutkija. Tämä oli käyttänyt virkaansa hyödyksi syyllistyessään rikollisiin tekoihinsa. Nimen julkaiseminen oli päätoimittajan mukaan tärkeää myös väärien huhujen välttämiseksi. Muussa tapauksessa artikkeli olisi saattanut leimata syyttömiä ihmisiä. Päätoimittaja toteaa, että kantelija ei ole kyseenalaistanut artikkelin tietojen oikeellisuutta. Jutussa oli joitakin yleisluontoisia tietoja kantelijan terveydentilasta, mutta niistä kerrottiin ilman yksityiskohtia ja mahdollisimman siististi. Päätoimittaja pyytää ottamaan huomioon myös kantelijan oman osallistumisen itseään koskevaan julkiseen arviointiin. Kantelija on antanut maksua vastaan eräälle aikakauslehdelle haastattelun, jossa hän itse kertoo arkaluontoisia yksityiselämäänsä liittyviä asioita. Kantelija oli tarjoutunut erään toimittajan kautta myös Alibin haastateltavaksi, mutta Alibi ei ollut suostunut shekkivihkojournalismiin. RATKAISUNeuvoston mielestä jutusta ilmeni riittävän selvästi, että se perustui oikeudenkäyntiaineistoon, ei kantelijan haastatteluun. Neuvosto keskittyi arvioinnissaan kantelijan nimensuojaan.Journalistin ohjeiden 26. kohdan mukaan nimen tai muiden tunnistamistekijöiden julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta ja tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla. Nimensuojasta antamassaan periaatelausumassa neuvosto toteaa, että psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimiä ei tule paljastaa. Lausumassaan neuvosto katsoo myös, ettei asianosaisten henkilökohtaisia asioita koskevien mielentilatutkimusten, lääkärintodistusten tai vastaavien selvitysten yksityiskohtaista sisältöä saa julkaista oikeudenkäyntiselostusten yhteydessä.Neuvosto toteaa, että kantelun kohteena olevassa kirjoituksessa kerrottiin poliisin tekemistä rikoksista. Oikeudenkäynti oli kirjoitusta julkaistaessa kesken. Artikkelista ilmeni, että syytetty poliisi oli määrätty tahdonvastaiseen pakkohoitoon ja mielentilatutkimukseen. Neuvoston mielestä lehden ei olisi pitänyt julkaista syytetyn nimeä hänen henkisen tilansa vuoksi. Syytetyn henkisten ongelmien vuoksi neuvosto ei ottanut hänen toiselle lehdelle antamaansa haastattelua huomioon arvioidessaan Alibin menettelyn hyväksyttävyyttä.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Alibin rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Menu